Harjoittelen tällä hetkellä vain kunnon ylläpitämisen ja mielenvirkeyden vuoksi. Ne ovat asioita, joiden takia moni ensisijaisesti harrastaa liikuntaa ympäri vuoden. Siinä ei ole mitään vikaa. Olen itsekin pitänyt suuresti siitä, kun olen toukokuussa juoksemani maratonin jälkeen tehnyt mitä huvittaa. Se on ollut vapauttavaa ja nautinnollista. Olen tosin aiemmin todennut, miten mukavuudenhalu ajaa seuraamaan harjoitusohjelmaa. Kun päivän harjoitus lukee paperilla tai ruudulla, ei energiaa kulu sen miettimiseen, mitä kunakin päivänä tekisi. Pahimmassa tapauksessa jää sohvalle pohtimaan liian pitkäksi aikaa, eikä pääse liikkeelle lainkaan. Ensimmäisellä lomaviikolla tein sitä sun tätä ja yhtenä päivänä en liikkunut muualle kuin autolla kauppaan. Tämä kirjoitus on kooste siitä, olkaa hyvät.
Maanantai
Uin kilometrin maauimalassa. Matkan mittaamisessa auttoi urheilukelloni. Muuten olisin mennyt pahasti sekaisin siitä, miten monta kertaa olin kauhonut 50 metrin altaan päästä päähän. Urheilukellostani löytyy lajivalikoimana uinti altaassa, ja siihen saa vieläpä valita, onko allas 25 vai 50 metriä pitkä. On ollut mukavaa, kun uinti mahtuu myös omaan lajivalikoimaani nyt, kun en ole yksinomaan juossut. Pidän vedessä olemisesta, vaikka en ole kummoinenkaan uimari. Keskimääräistä viileämmät päivät ovat seuranneet toisiaan, mutta maauimalassa tuntuu kesältä. Saan astella paljain varpain kivetystä pitkin altaille ja uida taivas kattona. Mitä viileämpi päivä on, sitä lämpöisemmältä altaan vesi tuntuu.
Tiistai
Juoksin kahdeksan kilometriä poluilla. Siinä toinen ”harrastus”, jolle ei maratonohjelmassa juuri ole ollut tilaa, mutta josta pidän erityisen paljon – kesällä ja valoisaan aikaan. Suurin viehätys tulee siitä, kun saan puikkelehtia oranssirunkoisten mäntyjen välissä, nousta välillä juurakkoista rinnettä pitkin ylös ja juosta harmaiden kallioiden päällä. Poluilla saan olla varsin lähellä luontoa. Kun juoksen metsässä, en kuuntele musiikkia. Sen monet äänet riittävät minulle.
Poluilla juokseminen on huomattavasti hitaampaa kuin asfaltilla tai kunnon hiekkatiellä. Kulutin kahdeksan kilometrin lenkkiin yli tunnin verran aikaa. Ajoittain minun oli vaihdettava kävelyyn. Taitoin viime marraskuussa oikean nilkkani, ja vaikka se onkin täysin parantunut, en halua kokea vastaavaa uudestaan.
Se, että kesälomalla päädyin juoksemaan poluille, ei ole kiinni ainoastaan siitä, että minä ja maratonharjoitteluni olemme lomamoodissa – out of office. Kun talvi-iltoina lähden työpäivän jälkeen tekemään harjoitusohjelman mukaista lenkkiä, on pimeää ja hyvässä tapauksessa lunta maassa. Silloin on helpompi mennä kuntosalin juoksumatolle tai valita ulkona reitti, jota valaisevat kellertävät katulamppujen keilat. Nautin nyt luonnosta, kun voin.
Keskiviikko
Viikon ainoa hellepäivä houkutteli uimaan. Luonnonvedet ovat kolean alkukesän jälkeen viileitä, mutta tiedän, mikä auttaa: juoksulenkki ennen polskimaan menemistä. Sitten jo kaipaa viilentymistä.
Ajoin keskiviikkoaamuna autoni Seurasaaren sillan viereen. Kävi tuuri, että ilmaisella parkkipaikalla oli vielä yksi paikka vapaana. Muuten olisin joutunut jättämään autoni kauemmas ja – hui kauhistus – juoksemaan pidempään. Minun ja mukanani olleen juoksukaverini jälkeen parkkipaikalle tuli muitakin autoineen pyörimään, mutta turhaan. Me napsautimme urheilukellomme päälle ja lähdimme ponnarit heiluen juoksemaan pitkin puista siltaa.
Tuntui kesältä. Aurinko lämmitti niin, että paahteelta halusi välillä varjoon. Sitä tarjosivat monet Seurasaaren puut ja pensaat, joiden lomassa hiekkapolku saaren ympäri kulki. Linnut lauloivat kovaäänisesti ja meri keikutteli laineitaan. Valkoposkihanhet, jotka ovat Helsingissä vallanneet jokaisen ajateltavissa olevan puiston ja nurmikentän, tepastelivat untuvikkojensa kanssa. Harmaat pallokasat ovat paholaisia valepuvussa: ensi kesänä nekin säikyttelevät ohikulkijoita täysikokoisina hanhina. Helle tosin tuntui vieneen pahimman terän valkoposkihanhilta, ja ne enimmäkseen antoivat kahden lenkkeilijän kulkea ohitseen höyhenpuvun alla olleita korviaan lotkauttamatta.
Olin saanut autoni aivan Seurasaaren ”sisäänkäynnin” viereen, mikä johti siihen, että saaren kierrettyämme kilometrejä piti haalia lisää. Seurasaari on lopulta aika pieni. Jatkoimme matkaamme merenrantaa pitkin kohti Mäntyniemeä. Presidentin virka-asunnolla olleella rakennustyömaalla alkoi jo olla lounasaika, mistä kieli edestämme vilahtanut Wolt-kuski. Ulkopuolinen tuskin pääsi kovin pitkälle tarkoin vartioidulle alueelle. Mekin tyydyimme katselemaan parakkeja, aitoja ja kaltereita kauempaa.
Koska hellepäivät ovat tänä kesänä oikeasti olleet yhden kädellä laskettavissa, oletin, että myös seuraavassa kohteessa Munkkiniemen rannalla olisi ollut ruuhkaa. Sen sijaan autopaikkoja oli vielä runsaasti ja vedessä tilaa vasta olikin. Lapset tyytyivät oleilemaan kuivalla maalla ja uimaan oli uskaltautunut vain muutama aikuinen.
Vesi oli viileää, mutta sitä paremmalta se tuntui jaloissa ja koko kehossa. Uin, sukeltelin ja lopun aikaa seisoskelin rintaa myöten merivedessä ja annoin sen hitain liikkein velloa ympärilläni. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tänä vuonna uin luonnonvesissä. Saatoin nyt sanoa, että talviturkki oli heitetty.
Torstai
Lepopäivä.
Perjantai
Kävin jälleen Leppävaaran maauimalassa polskimassa 1 000 metriä. Olen hidas uimari ja minulla kului lähes 40 minuuttia aikaa, kun uin kilometrin mittaisen matkan. Olipa enemmän aikaa nautiskella. Katselin, kun mitä ilmeisimmin harmaahaikara lenteli korkealla pilvien täplittämällä kesätaivaalla ja uimaharjoituksiin tulleet nuoret lämmittelivät altaan reunalla lihaksiaan. Annoin veden kelluttaa omaa ei niin nuorta ja ei niin lihaksikasta kehoani. Onneksi kaltaisilleni hitaammille uimareille on varattu isosta altaasta aivan oma rata.
Lauantai
Jos olen tänä kesänä päässyt innostumaan uimisesta, on vahvassa nousussa myös polkujuoksu. Kävin lauantaiaamuna jälleen kiertelemässä kotini lähellä olevia polkuja. Iltapäiväksi oli luvattu sadetta, ja koska tämän kesän sateet ovat muistuttaneet vedenpaisumusta, oli parempi käydä lenkillä hyvän sään aikana.
Juoksin tunnin ajan karttaa vilkuilematta. Alue on sen verran iso, että siellä pystyy sukeltamaan umpimetsään, mutta kuitenkin sen verran pieni, että eksymisen vaaraa ei ole. Metsikköä reunustavat joka puolelta joko asuinalueet tai autotiet. Kaupungin metsä on siinä määrin kovassa käytössä, että sinne on muodostunut runsas polkujen verkosto, jota niin juoksijat, koiranulkoiluttajat ja maastopyöräilijät voivat käyttää. Juoksin seitsemän kilometrin lenkin, jonka aikana näin neljä muuta ulkoilijaa, kaksi koiraa ja pelästytin lentoon vielä useamman linnun.
Sunnuntai
En yleensä pidä salikorttia kesäisin, mutta tämä ei ole ollutkaan mikä tahansa kesä. On ollut harmaata ja sateista, minkä vuoksi sisällä olemista on tullut muutenkin – miksi ei siis myös harjoittelua sisätiloissa. Otin kuun vaihteessa pienen tauon jälkeen taas salijäsenyyden tutulle kuntosalille.
Sunnuntai-iltana oli salitreenin vuoro. Lämmittelin juoksumatolla 20 minuuttia, jonka jälkeen tein noin tunnin mittaisen koko vartalon treenin. Kaikenlaisia treeniohjelmia on minulla kertynyt paperilappusille ja excel-taulukoihin. Päässäni on myös hyvä valikoima erilaisia kuntosaliliikkeitä, ja tällä kertaa turvauduin niihin. Kyykkäsin smith-laitteessa, pystypunnersin ja tein soutuliikettä alataljalla. Ja monta muuta.
Treenin päälle istuskelin vielä kuntosalin saunassa ja nautin, kun ei ollut kiire minnekään. Kesäloma on erityistä aikaa harjoitella, kun työ ei vie leijonanosan ajasta ja energiasta.
Vaikka en tällä hetkellä noudata mitään juoksu- tai harjoitteluohjelmaa, ehdin ensimmäisen lomaviikon aikana harjoitella kuutena päivänä kuin huomaamatta. Kävin uimahallissa kaksi kertaa, juoksin kaksi polkujuoksulenkkiä ja yhden ”tavallisen” lenkin sekä tein monipuolisen kuntosalitreenin. Kaikki oli mukavaa lomapuuhaa, enkä tehnyt mitään niin sanotusti hampaat irvessä. Joskus, kun maratonhaave kimaltelee horisontissa, on harjoituksissakin väännettävä pakolla. Teen sen, koska tiedän palkinnon. Nyt paras palkinto on ollut hyvä olo ja nautinto, jonka harjoittelusta saan. Olen ehtinyt katsella sivuilleni sen sijaan, että kuljen laput silmillä kohti seuraavaa tavoitetta.
LENKILLÄ 