Ensimmäiset treenit sisäjuoksuradalla

Juoksuklubi2:n treenit olivat tällä viikolla ensimmäistä kertaa sisätiloissa. Tulemme talven aikana juoksemaan useammankin kerran Esport Arenan yhteensä 800 metriä pitkää rataa, joka on kahdessa kerroksessa. Kerrosten välissä on pieni mäki, jossa voi harjoitella mäkijuoksua.

Hyvät puitteet siis, kunhan ensin pääsin harjoittelemaan. Esport oli ottanut käyttöön sormenjälkitunnisteet, ja sinne meni minunkin sormenjälkeni sähköiseen arkistoon. En yleensä kulje foliohattu päässä, mutta nyt alkoi mietityttää, mitä jos tiedot päätyvät vääriin käsiin. Sormenjälkiä kun ei voi vaihtaa uusiin, kuten esimerkiksi varastetun luottokortin tunnuslukuineen. Tästä minulla on kesän lomamatkalta ikävä kokemus, josta voit lukea lisää Helsingin Sanomien julkaisemassa kolumnissani.

Kun pääsin yli siitä, että turvajärjestelyt ovat lentokenttäluokkaa ja olin saanut osakseni tuhahtelua, kun en ollut ensimmäisellä kerralla tarpeeksi nopea kulkemaan portista (sen jälkeen kun olin näyttänyt kulkukorttia JA antanut laitteen skannata sormenjälkeni), lähti treeni sujumaan hyvin. Aloitimme sen muutamalla lämmittelykierroksella ja sen jälkeen teimme dynaamisia venyttelyjä ja koordinaatioliikkeitä.

Parituntisista treeneistä menee helposti lähes puolet lämmittelyyn. Se on kuitenkin hyvä, että keho on valmis ja lihakset lämpiminä. Tarkoitus ei ollut tehdä repivää harjoitusta, mutta treenata kuitenkin vauhtikestävyyden puolella. Viimeistään polvennostojuoksun ja loikkien jälkeen keho tuntuu ulkotreeneissäkin valmiilta kovempaan menoon. Nyt sisällä treenatessa tuntuivat lihakset lämpenevän ja nivelet vetreytyvän erityisen hyvin.

Valitsin sisäjuoksukengiksi Adidaksen lenkkarit, jotka ostin keväällä Tallinnasta salikengiksi. En löydä niistä muuta merkintää kuin ”Cloudfoam”. Nimestään huolimatta ne ovat vähemmän vaimennetut kuin viime aikoina käyttämäni Adidaksen Supernova-malliset kengät, joita on vaahtokarkeiksikin haukuttu (Juoksija-lehden testissä).  Laitoin sisäjuoksukenkiini Footbalance-pohjalliset, ja ainakin ensimmäisen harjoituskerran jälkeen kengät tuntuivat hyviltä. Saa nähdä, mitä jalat pidemmän päälle tykkäävät. Sisäjuoksuradan alusta tuntui joka tapauksessa hyvältä juosta.

Juoksimme radalla 2×1000 metrin, 2×600 metrin, 2×300 metrin ja 2×200 metrin vedot. Välissä oli 1,5-3 minuutin jäähdyttelyt. Sain juuri viime viikolla omat sykealueeni harjoitteluun, mutta ilmeisesti ne olisi pitänyt olla paperilapulla tai kirjoitettuna käteen, sillä en treenissä enää muistanutkaan, missä tarkalleen meni peruskestävyyden ja vauhtikestävyyden raja. Olen lukenut, että juostessa aivojen käyttämä energiamäärä vähenee tavallisesta viidenneksestä, joten ehkä tietoni sykealueista meni juuri tuon heikentyneen ajattelukyvyn mukana. Tai sitten sykerajat ovat niin uusi juttu, että en ole niitä vielä kunnolla sisäistänyt.

Koska vauhdista ei ollut tietoa, juoksin siten, että syke pysyi päälle 160:ssä. Kun jälkeenpäin tarkastelin harjoituksen sykkeitä, osuivat vedot vauhtikestävyyden ylärajoille. Oma VK2-alueeni on 160-168 krt/min. Harjoitus meni nappiin, mitä tulee sykkeisiin ja tuntumaan. Viimeisissä 200 metrin vedoissa jo puuskutin lopussa, kuten pitikin. Samalla kun sain laktaattitestiin perustuvat harjoittelun sykealueeni, sain myös kehotuksen tehdä vauhtikestävyys- ja ajoittain lisäksi maksimikestävyystreenejä. Ne tukevat jo hyvällä tasolla olevaa peruskestävyyttäni.

Kun syke oli laskenut hieman vetojen jälkeen, teimme vielä kuusi mäkivetoa Esport Arenan ala- ja yläkerran välisessä mäessä. Kuten kuvasta näkyy, sai pienessäkin mäessä sykkeen korkealle! Hyvä ja pitävä alusta houkutteli antamaan lähes kaikkensa ylämäkeen pinkoessa.

Olin käynyt edellisenä päivänä hierojalla, ja hän sanoi, että ”omalla vastuulla” menet treeneihin. Unohdin kaikki varoitukset ja juoksin niiden parin viikon edestä, joina olin joko ollut poissa treeneistä tai niitä ei ollut järjestetty. Seuraavana päivänä tuntui etureisissä, että jotain oli taas tullut tehtyä, mutta sopivalla tavalla. Seuraavassa postauksessa onkin sitten lisää juttua hieronnasta. Hieronnan merkityksen olen tajunnut vasta iän karttuessa ja juoksuharrastuksen myötä. Miten teillä? Onko ajatuksia hieronnasta ja sen yhdistämisestä juoksuharjoitteluun?