Olin jo unohtanut, miltä läpimärät sukat tuntuvat juostessa. Kun vesi ensimmäisen kerran hulahtaa kenkiin, on tunne ensin kylmä ja märkä. Sen jälkeen vain märkä. Tämän elämyksen takasi pakkaspäivien väliin eksynyt tiistainen sadepäivä.
Tarjoutui mahdollisuus juoksulenkille ja tietenkin lähdin. Parkkeerasin auton Tapiolaan, vein lapsen harrastamaan ja lähdin itse juoksemaan. Tunti aikaa itselle sekä merenrannan poluille ja teille. Korviin laitoin jutustelemaan Another Mother Runner Podcastin.
Sateisen saaren pääkaupungista Lontoosta syksyllä ostamani juoksutakki tuli tarpeeseen. Uniqlon takissa on teipatut saumat ja huppu, joka pitää sateen pois kasvoilta. Jalkaan laitoin lämmittämään villaiset säärystimet. Puolivälissä lenkkiä ne jo roikkuivat märkinä renkaina nilkoissa. Villaisen luonteensa säärystimet paljastivat viimeistään lenkin jälkeen, kun ripustin sateen kastelemia vaatteita kuivumaan. Märkä villa haisee…märälle villalle.
Loskaa, lumisohjoa, vesilammikoita. Niissä kahlaten vauhti pysyi melko hitaana, mutta tarkoitus ei ollutkaan juosta mitään vauhdikasta lenkkiä. Tiistain juoksu oli kevyt peruskestävyysharjoitus. Keskiviikkoisin on viikon tehotreeni, kun käyn Juoksuklubin harjoituksissa. Esport Arenalla on aina kesäkeli.
Sumu roikkui raskaana verhona merenrantamaisemien päällä. Maisemat ovat näyttäneet joskus hienommiltakin ja jalka noussut keveämmin Keilaniemen rantakujilla. Samalla reitillä juostiin myös viime syksyinen Rantapuolikas, jonka alkukilometrit kulkivat Keilaniemessä. Juoksijat sulloutuivat kapealle kaistaleelle, joka jää meren ja toimistorakennusten väliin, ja aiheuttivat tilapäisen ruuhkan. Nyt vastaani tuli pari lenkkeilijää ja yksi pyöräilijä.
Keilaniemessä kuvasin sumuista maisemaa Instagram Storiesiin. Myöhemmin sain entiseltä vaihto-opiskelukaveriltani Italiasta kommentin, että ”Wonderful!”. Kauneus on katsojan silmässä. Hänen mielestään maisema oli kaunis, vaikka kertoikin, että hänen on vaikea kuvitella tuollaista ilmastoa. I can imagine! Hän asuu Sardiniassa Välimeren aaltojen kuohuessa rantaan ja minä täällä Suomenlahden reunamilla, jossa meri on jäässä ja näkyvyys nolla. Aallot eivät lyö rantaan vaan ainoastaan hyytävä sade olkapäihin.
Valtameren takaa kuuntelin jutustelua juoksijan väsymyksestä, puutostiloista, vitamiineista ja muusta lääkityksestä. Hoitokäytännöt Yhdysvalloissa tuntuvat olevan samanlaisia mitä tulee erilaisten vitamiinien ja hivenaineiden kuten raudan puutostiloihin. Juoksijan anemia (runner’s anemia) teilattiin myyttinä, mutta uutena tutkimustietona kerrottiin, että raudan ottaminen joka toinen päivä auttaa sitä imeytymään paremmin
Valeriaanaa studiossa vieraana ollut lääkäri piti myrkkynä maksalle ja suositteli reseptivapaista tuotteista melatoniinia. Ehdin juuri viime viikolla popsia Espanjasta ostamani valeriaana-tabletit loppuun. Nekin tuli ostettua vain, kun on kiva ostaa reissuilta aina kaikenlaisia luontaistuotteita, joita ei Suomessa näe. Iltaisin kun hyörinä ympärillä lakkaa, alkavat silmäluomet painaa ilman minkään valtakunnan pillereitä.
Lähdin ajoissa kääntymään lähtöpaikkaani kohden, että en myöhästyisi lapsen hakemisesta. Lopulta sain hieman kiemurrella loppupäässä ylimääräisiä lenkkejä, koska aikaa jäi ylikin. Ehdin tehdä nopeat venyttelytkin ennen kuin sain lapsen mukaani. Lenkille tuli mittaa 7 kilometriä, aikaa kuluin 52 minuuttiaja keskisyke oli 139 l/min. Näytin uitetulta koiralta, mutta olin tyytyväinen.
LENKILLÄ 
Silti paljon keväisempiä kuvia sinun lenkiltä kuin täältä nietosten keskeltä.
Ai valeriana on myrkkyä. Oon sitä itsekin napsinut muutaman kerran Espanjassa asuessa kun uni ei tullut. Nykyään ei unen tuloa tarvi odotella.
M/Äiti jumppaa-blogi
http://www.lily.fi/blogit/aiti-jumppaa
TykkääTykkää
Hienoa on myös, että kuudelta ei ole jo ihan säkkipimeää. 😊
Se, että valeriana on maksalle myrkkyä, oli vieraana olevan lääkärin mielipide. Liikaa annosteltuna varmaan kaikki on myrkkyä. Jatkossa aion käyttää sitä edelleen esim. teen muodossa.
TykkääTykkää