Viikko käyntiin työmatkaliikunnalla

Tällä viikolla olen palannut normaaliin järjestykseen. Maraton on juostu ja lihassäryt kärsitty. Kevään aikana ehdin tottua siihen, että juoksen valmiin juoksuohjelman mukaan. Sitä ajatellen tämänhetkinen tila, kun saan itse päättää treenini, on toisaalta myös epänormaalia.

Maratonin jälkeen olin viikon juoksematta tai muutenkaan treenaamatta. Lauantaina 25.5.2019 juoksin Naisten Kympin, jonka aikana huomasin, että juoksu kulkee vaivatta. Voisin käydä taas lenkillä ja harrastaa muuta liikuntaa.

Maanantaiaamuna hyppäsin pyörän selkään. Työmatkaliikunnan ensimmäinen ehto on, että siihen valmistautuu jo edellisenä iltana. Niinpä aamu ei mene varusteita etsiessä. Olin laittanut kaikki hanskoista alkaen valmiiksi odottamaan olohuoneen sohvalle. Lähtö tapahtui nopeasti.

Vaikka edellisestä työmatkapyöräilystä oli ehtinyt vierähtää jo pari viikkoa, piti tämän viikon maanantaina pukea enemmän vaatteita päälle kuin viimeksi. Laitoin jopa tuubihuivin pipoksi kypärän alle, mikä oli jo vähän liioittelua. Paluumatkalla jätin sen ja hanskat pois.

Työmatkaliikunnan sujuvoittamiseksi olen vienyt töihin pyyhkeen ja tarvittavan kosmetiikan. Ei tarvitse kuljettaa paljon tavaraa mukana. Oman hajamielisyyteni tuntien unohtaisin deodorantin tai ripsivärin kotiin. Vajaan neljän vuoden aikana, jona olen työmatkaliikuntaa harrastanut, olen unohtanut esimerkiksi viedä töihin puhtaat alusvaatteet tai sukat. Kerran piti käydä ostamassa uusi huivi ja korvikset alakerran vaateliikkeestä, koska kalenterissa oli kehityskeskustelu esimiehen kanssa.

Uutena varusteena olen ottanut tänä keväänä käyttöön pyöräilykegät. Maanantaina käytin niitä jo pitkiä matkoja. Suurin pelkoni on, että unohdan liikennevaloihin saapuessani, että jalkani ovat kiinni polkimissa. Tähän mennessä hankalinta on toistaiseksi ollut kulkea klossikengillä portaissa tai alamäissä. Metallisten klossien vuoksi kengissä ei ole pitoa.

Kun pääsin vauhtiin, päätin juosta tiistaiaamuna töihin. Jälleen sama sääntö: varusteet valmiiksi edellisenä iltana. Näin ei aikaa mene oikeiden housujen ja lenkkareiden etsimiseen eikä ehdi pyörtää päätöstään. Se, että kieltäytyisin mahdollisuudesta päästä juoksemaan, ei tosin ole kovin todennäköistä.

Hyvistä aikeista huolimatta työmatkaliikunta on joskus jätettävä väliin. Olen esimerkiksi saattanut nukkua niin huonosti, että heti aamusta väsyneenä juoksemaan tai pyöräilemään lähteminen ei ole järkevää. Rajansa kaikella. Tuollaisina aamuina vaihdan omaan autoon ja julkisiin kulkuvälinesiin tai pidän etäpäivän.

Tiistaina heräsin virkeänä ja pääsin alkukesän aamuun juoksemaan. Aurinko pilkisteli pilvien välistä. Mieleeni palautui eräs talviaamu, kun juoksin töihin. Oli pimeää ja pakkasta oli -17 astetta. Bluetooth-kuulokkeet lakkasivat tuolloin toimimasta, mutta juoksija pysyi vauhdissa.

Tiistaiaamuna juoksu kulki huomattavasti lämpöisemmässä säässä. Öinen sade oli puhdistanut ilmaa ja kerännyt ilmassa leijailleen ”napanöyhdän” (tiedän, ne ovat haavan siemeniä) valkoiseksi massaksi asfalttiin. Joka puolella oli vihreää ja teki mieli pysähtyä ottamaan kuvia vähän siellä täällä.

Juoksin noin vauhdilla 6:00 min/km, joka on peruskestävyysalueeni yläpäässä. Maratonille harjoitellessa juoksin työmatkat hitaammin, jotta syke varmasti pysyi peruskestävyyttä kehittävissä lukemissa. Annoin itselleni luvan juosta vähän kovempaa. Tiistain työmatkajuoksun aikana keskisykkeeni oli 140. Matkaa kertyi 13,07 kilometriä ja aikaa kului 1:19 tuntia.

Jos kesäkeleillä pyöräillessä työmatkaan kuluu noin 40 minuuttia, menee juosten aikaa tuplasti. Työmatkajuoksu pitää sijoittaa sellaisiin päiviin, kun ei ole kiire työpisteelle tai töiden jälkeen kotiin. Aamuvirkkuna juoksen mieluiten aamuisin.

Työmatkaliikunta on hyvä tapa mahduttaa treenikertoja viikkoon. Se on myös paras tapa saada hyvä startti päivään. Oma työmatkani on 13 kilometriä yhteen suuntaan, joten en väsy matkalla, tulin sitten juosten tai pyörällä. Huomaan olevani pirteä koko päivän, eikä väsymys kiusaa iltapäivällä.

En harrasta työmatkaliikuntaa joka päivä. Normaalisti juoksen tai pyöräilen työmatkoja 1-2 kertaa viikossa. Varsinkin kevään aikana juoksuohjelman noudattaminen karsi kertoja. En voinut pyöräillä työmatkoja, jos illalla oli vuorossa vauhtikestävyysharjoitus. Peruskestävyyslenkit juoksin työmatkajuoksuina aina kun pystyin.

Tällä viikolla muutosta arkeen tuo helatorstai, mutta myös eräs nelijalkainen ystävä, jonka haen meille loppuviikoksi hoitoon. Olen luvannut hoitaa ystäväni koiraa, kun hän lähtee matkalle. Koira on ollut ennenkin meillä hoidossa, mutta vain yön tai kaksi. Nyt se viettää meillä kokonaiset neljä päivää. Koiralenkkejä siis tiedossa!