arki

Lenkillä koiran kanssa

Teen heti selväksi, että kuvien koira ei ole oma. Koiran omistaa ystäväni, jonka kanssa olemme tunteneet lukioajoista 90-luvulta lähtien. Nyt toinen meistä asuu kaupungissa sinkkutaloudessa koiransa kanssa ja toinen viisihenkisen perheensä kanssa ”melkein maalla” Espoossa.

Jälkimmäinen olen minä, jonka taloudessa kaikki on vinksin vonksin ja enimmäkseen heikun keikun. Kun siihen lisää vielä yhden täplikkään koiran neljäksi päiväksi, ei tilanne paljon muutu. Koiralle aamuin illoin ruoka eteen, kuten muillekin.

kuva, jossa whippet
Rumi on 3-vuotias whippet-rotuinen tyttökoira.

Koiran on meillä hyvä olla, kun on metsä lähellä, uutuuttaan kiiltävä koirapuisto ja monta innokasta taluttajaa. Lapsuuden perheessäni oli aina koira, joten koiran hoito ei ole vierasta. Sekarotuisten koirien jätöksiä ei tosin kerätty leopardikuvioisiin muovipusseihin eikä ruokaa annosteltu ruokalusikalla.

3-vuotias Rumi on rodultaan whippet. Nuori neiti on ollut meillä muutaman kerran aikaisemminkin hoidossa. Nyt olimme sopineet koiran hoidosta jo hyvissä ajoin etukäteen. Ajankohta sopi hyvin, sillä suosin vielä kevyttä liikuntaa maratonin jälkeen. Päätin, että rauhoitan loppuviikon helatorstaista eteenpäin koiralenkeille.

Kuva, jossa whippet koirapuistossa.
Koirapuistossa ei tarvita valjaita. Nopea vinttikoira tykkää juosta.

Olen käynyt kaksi kertaa juoksemassa Helsinki City Marathonin jälkeen. Viime viikonloppuna Naisten Kympillä ja tällä viikolla juoksin yhden kerran töihin 13 kilometriä. Juoksu onnistuu jo hyvin, mutta se ei kerro koko totuutta palautumisesta. Joidenkin tietojen mukaan maratonista palautuu kuukauden.

Yksi varpaankynsi on tummunut maratonin jälkeen, joten en selvinnyt reissusta aivan ilman vammoja. Kengät olivat taatusti sopivan kokoiset, mutta se ei ole aikaisemminkaan estänyt saman varpaankynnen tummumista. Ja lopulta irtoamista. Mitenköhän monta kertaa sama kynsi voi irrota ja kasvaa normaalisti uudelleen?

Kuva, jossa whippet-rotuinen koira.
Tämän viikon parasta antia ovat olleet metsälenkit hoitokoira Rumin kanssa.

Maratonin jälkeisessä huumassa tekisi mieli ilmoittautua kaikkiin mahdollisiin (ja mahdottomiin) juoksutapahtumiin ja lähteä heti jahtaamaan uusia ennätyksiä. Haluaisin pian kokeilla, pystynkö alittamaan vuodelta 2017 olevan puolimaratonin ennätykseni 1:53:13. Ensi viikolla olisi Helsinki Half Marathon, mutta se tulee liian pian. Jos päätän juosta HHM:llä, juoksen korkeintaan sen pitkänä lenkkinä.

Nyt yritän malttaa mieleni ja nauttia lenkeistä, jotka teen koiran kanssa tämän neljän päivän aikana. Torstaina urheilukellooni kertyi 16 000 askelta ja perjantainakin yli 12 000. Kertyneiden askelten ja kilometrien lisäksi pitää arvostaa alkukesän luonnon antamia elämyksiä. Luonto on nyt todella vihreä!

Kuva, jossa koira kalliolla.
Alkukesän vihreyttä ja yksi mustavalkoinen koira.

Olen muutaman päivän lenkittänyt nelijalkaista ystävää ja vaivihkaa viettänyt enemmän aikaa ulkona kuin yleensä. Huomaan, että olen sopivasti väsynyt iltaisin. Koiravieraamme on hyvä nukkumaan, joten olen itsekin nukkunut sikeästi. Yleensäkin nukun hyvin, mutta esimerkiksi torstain ja perjantain välisenä yönä nukuin yli kahdeksan tuntia, josta syvää unta yli viisi tuntia (Garminin kellon mukaan).

Niin hyvää kuin koiran kanssa puuhastelu on tehnytkin, omaa koiraa meille ei tule. Olen aina sanonut, että lapset voi ottaa mukaan matkalle, mutta lemmikkiä ei. Lisäksi puuhaa on ihan riittävästi näinkin. Tyydyn lainakoiraan ja nautin sen tuomasta liikkeestä ja levosta – juuri sopivassa suhteessa.

Follow my blog with Bloglovin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: