Tuotteet ja palvelut saatu Sauconyltä.
Olen jo monta kertaa ehtinyt mielessäni palata keskiviikkoaamuun ja Suomenlinnan aurinkoisille rantakallioille. Upeat juoksupuitteet tarjosi Saucony, jonka järjestämään Running and breaking -treenitapahtumaan osallistuin parinkymmenen muun kanssa. Pääsimme testaamaan, miten Sauconyn lenkkarit sopivat juoksuun ja breakdanceen.
Juoksutreeniä olivat vetämässä minulle jo ennestään tutut Mårten Boström ja Ville Keskisaari. Olen tavannut molemmat kerran aiemmin juoksun yhteydessä. Tälläkin kertaa he olivat antamassa vinkkejä juoksuharjoitteluun ja -tekniikkaan.
Etenkin Villelle Sauconyn kengät ovat tuttuja ja hän tuntee ne läpikotaisin. Minulle kenkämerkki on vielä aika tuntematon, vaikka aiemmin tänä vuonna sain käyttööni Sauconyn polkujuoksukengät. Niillä olen vasta käynyt metsässä kävelemässä. Kesällä täytyy päästä testaamaan niitä tosimielessä poluilla.
Yleistuntuma Sauconyn kengistä on, että ne ovat kimmoisia, pehmeitä ja jalkaan mukautuvia. Keskiviikkona käyttämäni Freedom-malli on pehmeydestään huolimatta kevyt, eikä ulkonäkö ole massiivisen pullea.
Keskiviikkoaamuna pääsin testaamaan kengän ominaisuuksia Mårtenin ja Villen ohjaamassa monipuolisessa juoksutreenissä. Aivan ensin aloitimme kävelemällä mukulakivikadulla. Ville kehotti keskittymään alustan muotojen tunnustelemiseen.
Totta tosiaan, mukulakivien muoto tuntui pohjien läpi. Lämmittely alkoi jalkapohjista. Suunnistajana Ville tiesi kertoa, että etenkin maastossa alustan on tunnuttava sen verran pohjan läpi, että aivot havaitsevat epätasaisuudet. Muutoin voi olla edessä sukellus mustikanvarpujen sekaan.
Kävelypätkä jäi lyhyeksi ja lähdimme juoksemaan. Mietin moneen kertaan ja sanoin myös ääneen vieressä juosseelle, miten onnekkaita olimme sään suhteen. Oli ilo juosta pitkin saaren hiekkateitä, rantakallioita ja polkuja siellä täällä.
Lämmittelylenkki oli kokonaisuudessaan vain muutaman kilometrin mittainen. Sen aikana ehdimme kokeilla monenlaista ja paikoin jopa haastavaa maastoa. En ole kovin monta lenkkiä juossut maratonin jälkeen, joten kallioilla kiipeily ja portaissa juokseminen oli hyvää herättelyä kropalle.
Lisää lämmittelyä ja paikkojen avaamista oli luvassa hiekkakentällä. Hiki valui jo pelkästä kuumuudesta. Merellä yleensä tuulee, mutta keskiviikkoaamuna ei ollut tuulesta tietoakaan. Onneksi olimme saaneet päällemme ohuet treenipaidat.
Isolla hiekkakentällä kaikki mahtuivat tekemään dynaamisia venyttelyjä, koordinaatioliikkeitä ja muutaman lyhyen ja räjähtävän spurtin. Juuri sellaisia harjoitteita, joita ei ole tule itsekseen tehtyä. Tarvitsen jonkun käskyttämään ja neuvomaan.
Koordinaatioharjoitukset kehittävät juoksutekniikkaa, sillä niissä liioitellaan juoksun liikeratoja. Ville sanoi, että vaikutukset huomaa jo kahdessa viikossa. En ole mikään mestari esimerkiksi kuopaisujuoksussa, mutta se ja muut koordit sujuvat jo paremmin kuin reilu kaksi vuotta sitten, kun ylipäänsä aloin niitä tehdä.
Juoksutreenin jälkeen oli vuoro siirtyä sisätiloihin, vaihtaa päälle kuiva t-paita ja pukea jalkaan Sauconyn vapaa-ajan kengät. Johannes ”Hatsolo” Hattunen johdatti meidät breakdancen saloihin.
Tanssissa sotkeudun helposti jalkoihini. Niinpä oppitunnista jäi mieleen lähinnä se, miten sormet on pidettävä. Keskari alas ja sormet sekaisin. Lisäksi breakdancen ajatusmaailmasta opin, että tärkeintä on asenne. Jos kaatuu, on se saatava näyttämään siltä, että niin juuri oli tarkoitus tehdäkin.
Juoksutreeneissä olin omalla maallani, mutta breakdancea en ole ennen kokeillut. Suurin oppitunti oli kuitenkin itsensä likoon laittaminen ja pelkojensa ylittäminen. Hatsolo on omassa lajissaan maailman huippu, mutta hänellä riitti kärsivällisyyttä opastaa liikkeitä vaihe vaiheelta.
Mukava aamupäivä kauniissa Suomelinnassa päättyi ruokailuun. Tofusalaattia, paistettua lohta parsan kera sekä herkullinen jälkiruoka kahvin kanssa.
Lähdin tapahtumasta jatkamaan päivääni reppu täynnä uusia kokemuksia, tuttavuuksia ja juoksulenkkarit, joita haluan päästä testaamaan mahdollisimman pian. Ehkä jo viikonloppuna?
LENKILLÄ 