Maksan kesäkuussa aivan turhaan kuntosalin jäsenmaksua ja aivan omasta syystäni. Unohdin katkaista jäsenyyden toukokuun loppuun ja olen kuntosalin kanssa naimisissa vielä kesäkuun ajan. Otin kevään ajaksi kuntosalijäsenyyden, jotta pääsin tekemään maratonille tähtäävään juoksuohjelmaan kuuluneet viikoittaiset salikäynnit. Huonommalla ilmalla juoksin kuntosalin juoksumatolla jopa tunnin mittaisia lenkkejä.
Mutta kesä. Tiedän jo monen vuoden kokemuksesta, että en ehdi kesällä käydä kuntosalilla. Kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi kuntosaliharjoittelusta – lähes rakastan sitä. Kesällä tulee matkusteltua ja suurimmaksi osaksi kesä kuluu töissä. Lomaa on neljä viikkoa. Kun yhtälöön lisää kolmen koululaisen kymmenen viikon kesäloman, on kesä enemmän ja vähemmän taiteilua oman työssäkäymisen ja lasten viihdyttämisen välillä.
Olen monesti kirjoittanut, että en kärsi motivaation puutteesta. Lähden mielelläni treenaamaan aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Juoksu- ja muiden treenien kanssa kilpailevat arjen aktiviteetit kuten Prisman käytävillä kävely, käsivarsien ojentelu pyykinpesukoneen luukulta kuivausrummun luukulle sekä lasten kainaloon kaappaaminen.
Yksi loistava tapa saada lihaskuntotreeniä kesään on käydä puistojumpissa. Kotikaupungissani Espoossa niitä järjestävät mm. kuntosalit ja urheiluseurat ja jumpat ovat yleensä ilmaisia. Jos maksu peritään, kyse ei ole kuin muutamasta eurosta. Se on vähän verrattuna kuntosalien kuukausimaksuihin.
Osallistuin tällä viikolla ystäväni kanssa puistojumppaan. Mukaan piti ottaa vain jumppa-alusta, juomapullo ja aurinkolasit. Nurmikentällä tila ei loppunut kesken ja happea riitti kaikille. Hiki valui sekä treenin että taivaalta loistavan auringon ansiosta.
Tunnin kestävä jumppa alkoi lämmittelyllä. Tunsin etureisissä vielä kankeutta lauantaisen HHM:n jälkeen. Lämmittely sisälsi paljon askellusta, mutta se vain vetreytti jalkoja. Sisällä tietokoneen äärellä vietetyn työpäivän jälkeen kaikenlainen liike oli tervetullutta.
Tunnin teema oli lihaskunto. Tiedän aivan hyvin, että omalla painolla ja ilman kuntosalin kolisevia vastuksia saa aikaan hyvän treenin. Yksinkertaisimmillaan se oli sitä, että seisoimme yhdellä jalalla ja liikutimme toista jalkaa hallitusti sivulle ja ylöspäin. Kun samalla yritti pitää ylävartalon paikoillaan ja lantion ”alhaalla”, sai keskimmäinen pakaralihas todella hyvää treeniä.
Vatsalihasrutistukset kuuluvat aina jumppaan, joten niitä oli tiedossa ja rutkasti. Suoria ja vinoja vatsalihaksia ja staattista pitoa. Vatsalihastreenin jälkeen oli aika kiepsahtaa matolla toisin päin ja potkia jaloilla kohti taivasta. Juoksua ajatellen en voi koskaan tehdä liikaa pakaralihastreeniä. Uinuvat pakaralihakset olivat yksi syy viimekesäiseen lonkkavaivaani. Tässäpä niitä heräteltiin!
Tunti meni nopeasti aurinkoisessa illassa. Lopuksi oli vielä venytysten vuoro. Itsellä on tietty venyttelyrutiini, johon keho tottuu. Teki hyvää haastaa itseään tavallisesta poikkeavilla venytyksillä, vaikka ensin tuntui, että jalat ja kädet ovat vaarassa mennä solmuun.
Juoksijalle, joka yleensä paahtaa menemään vain eteenpäin, teki hyvä ottaa välillä muutama sivuaskel. Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen, joten kannattaa kerätä talteen aurinkoisia muistoja. Taivaalla oli reenjalaksen muotoisia pilviä, mutta muu ei talvesta muistuttanut. Käsilläni ei ollut puhelinta, että olisin saanut pilvistä kuvan. Pian pilvet olivat jo muuttaneet muotoaan. Hetki jäi (kesä)muistoksi.
LENKILLÄ 