Tutustuin parkrunin ideaan ensimmäisen kerran vajaa kaksi vuotta sitten, kun luin brittiläisen Alexandra Heminsleyn kirjan Running Like a Girl. Parkrun on ilmeisen tunnettu ja suosittu Isossa-Britanniassa, josta se on levinnyt ympäri maailmaa. Loppuvuodesta 2017 myös Suomeen.
Parkrunin idea on yksinkertainen: viiden kilometrin juoksutapahtuma, joka järjestetään joka viikko, on ilmainen ja tarkoitettu kaikille. Parkruneja on järjestetty maailmalla 15 vuoden ajan. Tapahtumat pyörivät vapaaehtoisten voimin, mutta siitä huolimatta toiminta on hyvin organisoitua ja tapahtumat hyvin järjestetty.
Suomessa parkrunit pyörähtivät käyntiin ensin Tampereella. Helsingissä parkruneja alettiin järjestää syksyllä 2018. Näiden kahden tapahtuman lisäksi Keski-Suomessa on joka lauantaiaamu Vääksyn kanava parkrun.
Espoolaisena minua lähin parkrun on Helsingin Tokoinranta parkrun. Paikka ja reitti ovat hyvinkin tuttuja: lähtöpaikka ja maaliviiva sijaitsevat aivan työpaikkani vieressä. Helsingissä on juostu lauantaisin puoli kymmeneltä jo yli puolen vuoden ajan, mutta ennen viime lauantaita en ole saanut aikaiseksi osallistua.
Osallistuminen on helppoa (ja täysin ilmaista!), kunhan noudattaa tarkasti parkrunin nettisivujen ohjeita. Tärkeintä on rekisteröityä ennen ensimmäistä osallistumista. Kun on kerran rekisteröitynyt, sitä ei tarvitse tehdä enää uudestaan. Mikä parasta, sama rekisteröityminen on voimassa kaikissa parkruneissa ympäri maailmaa.
Eräs tärkeä asia rekisteröitymisessä on huomioitava: tapahtumassa luettava viivakoodi on tulostettava paperille ja otettava mukaan tapahtumaan. Viivakoodia ei voi lukea kännykän näytöltä. Tulostin oman koodini ja päällystin sen kontaktimuovilla.
Parkruniin ei tarvitse ilmoittautua. Riittää, kun ilmestyy ajoissa paikalle. Tokoinranta parkrunissa on osallistujia viikoittain nelisenkymmentä. Heinäkuisena lauantaina väkeä ei ollut ihan niin paljon paikalla, mutta ilmassa oli kuitenkin mukavaa juoksutapahtuman tuntua.
Menin tapahtumaan yksin ja tiesin ainoastaan yhden sometutun, joka käy säännöllisesti tapahtumassa. Huomasin hänet heti ja menin tervehtimään. Pian paikalle osui sattumalta myös Lotta Hanski, jonka tunnen Helsinki City Running Day -organisaation kautta.
Totesimme Lotan kanssa, että meillä oli sama tavoite ajan suhteen: viisi kilometriä alle puoleen tuntiin. Päätimme juosta yhdessä. Koko porukka lähetettiin matkaan samaan aikaan. Laitoin oman kelloni päälle, sillä tapahtumassa ei ole varsinaisia ajanottochippejä, vaikka kaikki rekisteröityneet ja viivakoodin mukaansa ottaneet saavatkin ajan.
Reitti kulki Tokoinrannasta Linnunlaulun sillan yli junaradan toiselle puolelle ja kaartui siitä takaisin etelän suuntaan ja Töölönlahtea myötäpäivään. Reitti on edestakainen: juoksijat käyvät kääntymässä Töölönlahden pohjoispäässä ja kääntyvät sitten takaisin ja jatkavat samaa reittiä maaliin.
Reitti on merkitty pienillä kartioilla. Reittiin kannattaa silti tutustua netissä etukäteen, vaikka merkinnät ovatkin hyvät. Kääntöpaikalla oli lauantaina sekä kartioita että henkilö varmistamassa, että juoksijat tietävät kääntyä.
Takaisin päin tullessa Lotta huomasi yhden reitistä epävarman juoksijan. Hän huikkasi miehelle, että tähän suuntaan. Mies esitteli itsensä Markiksi ja hän oli kotoisiin Leedsistä Isosta-Britanniasta. Tämä oli hänen ensimmäinen parkruninsa Suomessa, mutta muuten niitä oli hänelle kertynyt jo 214.
Mark kertoi, että oli Suomessa vaimonsa kanssa ja jatkamassa matkaa Japaniin vielä samana iltana. Suomi oli valikoitunut kohteeksi paitsi siksi, että Finnairilla oli edullisimmat lennot Japaniin, mutta myös Tokoinranta parkrunin vuoksi.
Mark oli selvästi parkrunien keräilijä. Hän tiesi kertoa, että jotkut keräilevät parkrun-osallistumisia tapahtuman alkukirjaimen mukaan. Tavoite on saada kaikki aakkosten kirjaimet. Puolassa on useita z-kirjaimella alkavia parkrun-tapahtumia, mutta koko maailmasta ei löydy x-kirjaimella alkavaa tapahtumaa.
Mietin, mikä markkinarako siinä olisikaan saada juoksuturisteja Suomeen, jos täältä vain löytyisi x-kirjaimella alkava paikkakunta. Eipä tullut mieleeni. Parkrun on tarkoitettu matalan kynnyksen tapahtumaksi, johon voi osallistua vaikka koiran kanssa kävellen. Täytyy myöntää, että osalla juoksijoista kiertää suonissa erilainen veri, kun se vetää keräilemään tapahtumia niiden nimen perusteella.
Tokoinranta parkrunin reitti on mäkinen, sillä Linnunlaulun sillalle nousee jyrkkä mäki. Koska reitti on aina sama, saa reitiltä kuitenkin itselle vertailukelpoisen ajan. Mikään nopea reitti se ei ole, mutta tapahtumassa jokainen kilpailee itseä ja kelloa vastaan, ei ensisijaisesti muita juoksijoita vastaan.
Viisi kilometriä meni nopeasti, kun viime aikoina olen kunnostautunut huomattavasti pidemmillä matkoilla. Juttelimme Lotan kanssa koko matkan ajan ja pysähdyimme jopa ottamaan kuvia reitin varrella. Loppumatkasta seuraamme liittyi myös jo aiemmin mainitsemani Mark.
Omaa viivakoodia ei tarvita ennen maaliin pääsyä. Maaliviivalla juoksija saa tapahtuman järjestäjiltä toisen viivakoodin, jonka kanssa hänen tulee mennä seuraavan henkilön luo, joka skannaa sekä henkilökohtaisen viivakoodin että maaliviivalta saadun.
Tulokset tulevat sähköpostiin ja nettisivuille tapahtuman jälkeen. Ajanotto toimii vain, jos kaikki toimivat ohjeiden mukaan ja malttavat maaliviivan jälkeen odottaa, että kaikkien koodit skannataan.
Oma aikani oli ensimmäisellä parkrunilla 26:42 minuuttia. Sain juoksusta oikein hyvän vauhtikestävyystreenin. Kesällä on tullut juostua paljon pitkiä rauhallisia lenkkejä, joten pikaisempi pyrähdys oli tervetullut.
Olin ajallani naisten 6. Järjestäjät odottavat, kunnes viimeinenkin osallistuja on saapunut maaliin. Yksi vapaaehtoinen kävelee aina joukon viimeisenä, joten ei ole vaaraa, että jäisi yksin reitin varrelle. Odottelin kaikessa rauhassa, kun kaikki olivat palanneet viiden kilometrin reitiltä ja tavarat kerätty. Aika meni kuvia ottaessa kauniissa kesäaamussa ja muiden kanssa jutellen.
Parkrunien jälkeen on tapana käydä yhdessä kahvilla. Päätin, että teen ensimmäisen parkrunini pitkän kaavan mukaan. Iso latte sokerilla terästettynä maistui hyvälle aamujuoksun jälkeen. Läheinen kahvila antaa kymmenen prosentin alennuksen, kun näyttää omaa viivakodiaan. Kannattaa siis senkin puolesta osallistua yhteiseen kahvihetkeen.
Paikalla oli paljon ulkomaalaisia ja meidänkin pöytäseurueen yhteinen kieli oli englanti. Paikalla oli mm. Suomessa asuvia ulkomaalaisia, matkailijoita ja suomalaisia, jotka ovat ulkomailla osallistuneet parkruneihin ja haluavat jatkaa perinnettä Suomessa.
Tapahtuma voi vielä Suomessa kasvaa ja toivonkin, että mahdollisimman moni lähtisi kokeilemaan parkrunia. Se on ilmaista ja kaikille vapaata. Myös vapaaehtoisia kaivataan, koska ilman heitä koko tapahtumaa ei olisi. Jos innostuit, käy rekisteröitymässä osoitteessa www.parkrun.fi ja lähde mukaan juoksemaan mukavaan porukkaan!
LENKILLÄ 
Olipa hyvä info. En ole tiennytkään tällaisesta jutusta. Olisi aivan huippu juttu, kun näitä olisi pitkin ja poikin suomea. Reissuilla voisi piipahtaa spurttaamassa.
TykkääTykkää
Kiva kuulla, että oli hyödyllinen info! Suomessa tämä on vielä vähän alkutekijöissä. Olen menossa syyskuussa Kööpenhaminaan ja siellä on kolme (!) eri tapahtumaa yhdessä kaupungissa. Jos satut olemaan joku lauantaiaamu esim. Helsingissä tai Tampereella niin käy ihmeessä kokeilemassa!
TykkääTykkää
Bongasin Tampereen tapahtuman jokin aika sitten, mutta pakko myöntää, että lähtö kello 9.30 kuulostaa lähes ylivoimaiselta kropalle, joka vastustaa ihan kaikkea aamuaikaan. 😀 Ehkäpä silti joskus on pakko käydä kokeilemassa, että olisiko se niin kamalaa, kun kyseessä ei ole tuon pidempi matka.
TykkääTykkää
Lähde ihmeessä mukaan! Voihan siellä myös kävellä. Ilmoita mulle, kun menet, niin lähden mukaan. 😊
TykkääTykkää
Erittäin hyvä kirjoitus. Mielestäni parkrun on kyllä todella hieno idea, jonka soisi leviävän laajemminkin Suomeen. Olen itse yrittänyt edistää asiaa juoksemalla lenkkejä parkrun-paita päällä, talkoilemalla parkruneissa ja jakamalla tapahtumaa somessa. Varsinkin alussa tuli sellainen tunne, että porukka vierasti parkrunia. Osalle se ei ollut tarpeeksi vakava tai panoksellinen kilpailu. Sitten osa taas ajatteli sen olevan itselle liian totinen kisa. Mulla on Tampereella talkoissa mennyt Tail Walkerina eli viimeisenä kävelevänä välillä jopa yli tunti 5 km:n kävelyyn. Ei mikään ongelma, kun on siihen varautunut. Tällä hetkellä Suomessa on muutamalla paikkakunnalla menossa prosessi oman parkrunin saamiseksi.
Englannissa parkrunien etukirjaimien keräily on helpompaa, kun tapahtumia on tosi paljon. Toki siihen aikaa menee ja saa matkustaa paljon. Tampereella kävi varsinkin alkuun jonkin verran parkrun-turisteja, jotka keräsivät kaikki parkrun-maat. Itse olen juossut ja talkoillut kaikissa Suomen parkruneissa.
TykkääTykkää