Tänään sähköpostiini tipahti Espoo Rantamaratonin osallistujaohje. Se viimeistään teki konkreettiseksi sen, että ensi viikon lauantaina 18.9. mennään taas! Juoksin Espoo Rantamaratonilla puolimaratonin ensimmäisen kerran syksyllä 2013. Sen jälkeen väliin on jäänyt vain vuosi 2018, jolloin en voinut rasitusvamman vuoksi juosta. Syksyllä 2019 juoksin täyden maratonin Rantamaratonilla. Nopeasti laskettuna tämä on seitsemäs kerta, kun osallistun puolimaratonille kotikaupunkini juoksutapahtumassa.
Viime vuonna en jaksanut perehtyä osallistujaohjeisiin ennakolta vaan menin tapahtumapaikalle vanhasta muistista. Koronarajoitusten vuoksi lähtö oli järjestetty tavallisuudesta poikkeavasti, eikä oikein mikään näyttänyt tutulta. Onneksi puolimaratonin alku oli Otarannassa, kuten aiempinakin vuosina. Tutulla reiteillä juoksin puolimaratonin ennätykseni 1:49:57.
Vuoden päätavoitteeni on Helsinki City Marathon 2.10.2021. Viime vuonna juoksin ensin ennätykseni puolimaratonilla Espoossa ja perään ennätykseni (3:58 tuntia) maratonilla Helsingissä. Välissä oli aikaa kaksi viikkoa, kuten tänäkin vuonna. Puolimaraton oli tuolloin ja tulee jälleen olemaan hyvä valmistava harjoitus kohti maratonia. Huomasin, että onnistuminen puolimaratonilla auttoi myös henkisesti valmistautumaan maratoniin.
En ole vielä päättänyt, mitä lähden Rantamaratonin puolikkaalla tänä vuonna tavoittelemaan. Olen saanut harjoitella terveenä koko vuoden ja vauhtikestävyystreenit ovat sujuneet aina vain paremmin. Viimeisimpänä tämän viikon tehotreeni, jossa juoksin 15 minuutin alku- ja loppuverryttelyjen välissä kuusi kilometriä vauhtikestävyysalueella. Juokseminen tuntui todella kevyeltä ja helpolta.
21,1 kilometriä on enemmän kuin kuusi kilometriä. Harjoituksissa ei ole tarkoitus juosta kovin pitkää matkaa vauhtikestävyysalueella, vaan voimia pitää säästää itse tapahtumaan. Lisäksi puolimaratonilla ei kuulu olla koko ajan hauskaa, sillä juoksu taatusti tuntuu jossain vaiheessa epämukavalta. Se on pelin henki.
Hyvin menneen harjoituslenkin jälkeen pohdin, mikä tällä hetkellä edesauttaa suoriutumistani. Ensimmäiseksi listasin rautakuurin, jonka aloitin vajaa vuosi sitten. Ferritiini on lähtenyt nousemaan todella hitaasti, mutta uskon, että olen menossa kohti parempaa. Käyn vielä ennen maratonia mittauttamassa tämänhetkisen ferritiiniarvoni.
Päämäärätietoinen harjoittelu tulee heti seuraavana. Välillä mietin, juoksenko ja harjoittelenko tarpeeksi. Sitten muistutan itseäni, että juuri näin on hyvä: harjoitteluun ei tule taukoja, kun en rasita itseäni liikaa ja joudu pitämään pakkolepoa. Kunnon kohoamista ei huomaa, kun se tapahtuu pikkuhiljaa.
Juoksu kulkee, kun syö riittävästi. Keho tarvitsee energiaa ja polttoainetta. Ruokahaluni on suuri, ja välillä häpeilen sitä. Jos en syö riittävästi oikeaa ruokaa, alkaa minun tehdä mieli erilaisia herkkuja. Parempi siis vain syödä usein ja paljon. Jaksan paremmin.
Näillä ajatuksilla suuntaan myös ensi viikkoon. Puolimaratonille valmistautuminen on huomioitu juoksuohjelmassani, johon on merkitty maanantaille uintia tai pyöräilyä, tiistaille kahdeksan kilometrin peruskestävyyslenkki, keskiviikolle tehotreeni (teen kevennettynä) ja torstaille puolen tunnin avaava juoksu. Perjantai on lepoa ja Rantamaratonin puolimaratonin lähtö lauantaina klo 12.
Puolimaratonille voi halutessaan tankata, ja aion huomioida tämän ensi viikon syömisessä. Tiistaista torstaihin en säästele ruoan kanssa ja juon vettä tavallista enemmän. En aio syödä itseäni ähkyyn, sillä siitä ei tule kuin huono olo. En myöskään aio suosia rasvaisia ruokia, vaan panostan hiilihydraatteihin. Perjantaina syön normaalisti ja lauantaiaamuna aamupalan. Ennen lähtöä nostan energiatasoani esimerkiksi banaanilla tai energiapatukalla.
Huomaan, että valmistautuminen puolimaratonille tulee jo luonnostaan. Rantamaratonin lisäksi olen juossut puolimaratoneja Helsinki City Running Dayssä, Paavo Nurmi Marathonilla, Espoon Iltajuoksussa. En edes tiedä, miten monta puolimaratonia olen juossut. Lisäksi olen juossut lukemattomia kertoja puolimaratonin mittaisia lenkkejä.
En myöskään pelästy, jos jokin suunnitelmissani menee pieleen. Ennen ensimmäistä maratoniani vuonna 2016 sairastuin vatsatautiin. Tankkaaminen ei todellakaan onnistunut, mutta niin vain juoksin maratonin. Puolimaratonille voi mennä tankkaamatta ja juosta sen ilman lisäenergiaa ja juomaa, jos haluaa. Reissusta tulee mukavampi, kun siihen valmistautuu.
Pyrin juoksutapahtumissa niin sanottuun negative splitiin eli siihen, että juoksen jälkimmäisen puoliskon nopeammin kuin ensimmäisen. Taktiikassa on se hyvä puoli, että ei tule heti alussa antaneeksi kaikkeaan, vaan voimia jää vielä loppuun. Huonoa on se, että ei välttämättä juokse niin lujaa, kuin pystyisi. Varmistelevalle luonteelleni sopii, että en lähde täysillä matkaan.
Ennen kuin ehdin tehdä liian tarkat askelmerkit, lopetan juttuni tähän. Jotain kommelluksia aina mahtuu mukaan. Paavo Nurmi Marathonilla kaksi vuotta sitten en saanut yhdistettyä Bluetooth-kuulokkeitani koko matkan aikana puhelimeeni. Helsinki City Marathonilla viime vuonna en löytänyt yhdeltä juomapisteeltä omaa juomapulloani. Aivan ensimmäinen puolimaratonini oli alimittainen, enkä virallisesti juossut puolimaratonia. Kohti uusia kommelluksia!
LENKILLÄ 