arki

Valheellinen sosiaalinen media

Sain viikonloppuna hämmentävän viestin Instagramissa. Kysyjä oli vilpittömällä mielellä –  hämmennys oli omalla puolellani. Oli osin omaa syytäni, että kysyjä päätyi kysymään, mitä kysyi.

Esittelen itseni Instagramissa heti ensimmäisellä rivillä juoksijana, bloggaajana, äitinä ja vaimona. Toisella rivillä on koulutukseni. Akateemisen loppututkinnon esiin tuominen ei ole egon kiillotusta vaan viittaus, että minulla on ihan oikea ammatti bloggaamisen lisäksi. Olen ollut samassa työpaikassa vuodesta 2005 alkaen.

Kuva, jossa Martina Aitolehden malliston housut.
Housut Yvette X Martina -mallistosta ja kengät New Balance. Molemmat saatu.

Äitiyttä ja sitä, että olen jonkun vaimo, haluan tuoda esiin, koska en halua tungettelevia viestejä. Niitä onkin tullut vain englanninkielisinä. Estän tai poistan henkilöt ja viestit saman tien. Tungettelevia viestejä tehtailee joku toisella puolella maailmaa internet-kahvilassa – niissä on yhtä paljon henkilökohtaista kuin Bitcoinia markkinoivissa sähköpostiviesteissä.

Mikä olikaan viesti, joka sai minut havahtumaan viikonloppuna? Siinä kysyttiin, saanko elantoni juoksusta. En saa. Saan palkkani Suomen valtiolta siitä hyvästä, että työskentelen sosiaaliturvan parissa.

Aloin tutkia Instagram-tiliäni. Samoin mietin, mitä asioita tuon esiin blogissani. Juoksuaiheinen Instagram-tili ja juoksublogi: mitä muuta ne voisivat sisältää kuin juoksua? Rajaus on tietoinen. En halua tuoda esiin perhettäni tai kertoa yksityiskohtaisesti työstäni. Jälkimmäinen ei olisi edes mahdollista.

graffitti

Niinpä kerron juoksuharrastuksestani. Itse toki tiedän, että teen paljon muutakin. Tuskailen parittomien sukkien kanssa kodinhoitohuoneessa, vien tarvittaessa kipeää lasta lääkäriin ja vietän aikaa ystävien kanssa unohtaen koko blogin olemassaolon.

Mitä sitten voin tehdä, että en antaisi vääristynyttä kuvaa? Jonkinlainen vastuu ja medialukutaito on oltava myös ruudun toisella puolella. Ja välillä muistutettava, että teen paljon muutakin kuin juoksen siellä täällä ja raportoin kaiken blogiin ja muualle sosiaaliseen mediaan.

Olen aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Olen myös hyvin tietoinen siitä, että ihmiset saattavat vähentää blogien lukemista ja Instagramissa ja yleensäkin netissä viettämäänsä aikaa. Instagram saattaa palveluna muuttua tai tilini voidaan kaapata.

Kuva, jossa keltainen pietaryrtti

En olisi somessa, jos se olisi pelkkiä uhkakuvia ja edustaisi huonoja asioita. Somessa ja netissä on paljon hyvääkin. Viimeksi maanantaina nollasin aivojani työpäivän jälkeen ja katson Facebookista epäonnistuneita luontokuvia ryhmässä ”Paskat luontokuvat”. Nauroin vedet silmissä pelkkää ryhmän kansikuvaa.

En aio alkaa toitottaa, mitä kaikkea muuta elämässäni on meneillään kuin valmistautuminen seuraavaan juoksutapahtumaan. Olen ottanut riskin, että itsestäni jukaisemani kuvat voivat päätyä vääriin käsiin. En julkaise kuvia esimerkiksi lapsistani tai kodistani.

Totuus on, että blogiani lukevat muutkin kuin oma äitini ja Instagramissa seuraajia on useampi kuin omat ja mieheni kaverit. Välillä tunnen toistavani itseäni, kun kerron uudestaan samoja juttuja. Toisto taitaa kuitenkin olla tarpeen, sillä matkan varrella on tullut uusia lukijoita ja seuraajia.

Kuva, jossa juoksija kalliolla

En halua antaa kuvaa, että minulla ei olisi muita velvollisuuksia kuin juoksu. Onpa hyvinkin. Toisaalta tiedän myös, miten paljon aikaa saa helposti kulumaan blogikirjoitukseen ja kuvien muokkaamiseen. Tiedän myös, miten paljon kuvat valehtelevat. En ole helposti huijttavissa some-päivityksillä. Väitän omaavani melko paljon medialukutaitoa siinä asiassa.

Aloitin blogin pitämisen, koska pidän juoksusta ja kirjoittamisesta. Siinähän ne molemmat mukavasti yhdistyvät. Jatkan näiden kahden intohimon toteuttamista niin kauan kuin jaksan. En ole velkaa tai velvollisuudentunnossa kenellekään. Kunhan kirjoittelen. Ja juoksen.

Follow my blog with Bloglovin

4 kommenttia

  1. Hyvin sama kaava täällä suunnassa. Voipi olla, että pasieijuokse ihan koko ajan, vaikka @pasijuoksee tilin kautta siltä voi näyttää. Itse ajattelen niin, että voi raukkoja, jotka ymmärtävät sosiaalisen media ja muutenkin kaiken median sinä ainoana oikeana totuutena. Ajattelen niin, että somessa oman median ja oman näkökulman jakaminen ja siitä saatu palaute herättää tunteita minussa sekä vastapuolessa. Niin kauan kun tunne on minulle positiivinen, niin kauan minun mediatalo jauhaa mediamyllyä. Jatketaan… 🙂

    Tykkää

    1. Kyllä! Tällä jatketaan. Olen joskus kirjoittanut myös siitä, että en halua blogissa/somessa vain valittaa, vaikka välillä aihetta olisikin. Niinpä jäljelle jää varsin positiivinen tarina. Ehkä sen vuoksi kaikki epäonninen tuntuu kiinnostavan lukijoita. Että joskus tuollakin menee päin pe**että. 😅 Kriittinen suhtautuminen mitä tahansa mediaa kohtaan on kyllä hyvin tervettä. Sitä tarvitaan yhä enemmän ja yhä nuoremmalta. Ei ihme, jos isompi ihminen meinaa mennä lankaan.

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle pasijaskari Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: