Mikä minussa on kaunista?

Kirjoitan näinkin ulkonäkökeskeisestä aiheesta, koska minut on haastettu! Sain haasteen bloggaajakollegaltani Pikkuliten-blogia pitävältä Ninalta. Olen seurannut Ninan blogia vuodesta 2016 alkaen, eli jo ennen kuin minusta itsestäni tuli bloggaaja. Etenkin blogiurani alkuvaiheessa turvauduin välillä Ninan apuun, ja aina hän ystävällisesti vastasi kysymyksiini. Tämän fiksun ja viisaan naisen vanavedessä otan käsittelyyni kysymyksen Mikä minussa on kaunista?

En todellakaan ole tyytyväinen kaikkeen ulkonäössäni ja muuttaisin paljon, jos vain voisin. On tyytyminen tomumajaan, johon on sattunut syntymään. Sen sijaan, että murehtisin epäonnistuneita piirtoja, on parempi keskittyä nauttimaan hyvistä puolista. Onnekseni voin helposti nimetä kaksi asiaa, jotka ovat omasta mielestäni minussa kaunista.

Silmät

Minussa on kaunista silmät. Saan niistä ehdottomasti eniten kommentteja tutuilta ja tuntemattomilta. Viime viikkojen ajalta voin kertoa heti kaksi kommenttia, jotka olen saanut. Ensimmäisen laukoi työkaveri, joka vitsaili, että minun ei tarvitse suurentaa silmiäni kuvanmuokkauksella. Otin työkaverin kommentin kehuna, koska siihen sisältyi olettamus, että isot silmät ovat jotain tavoittelemisen arvoista.

Toisen kehun kuulin viime viikonloppuna. Minua hieman nuorempi nainen katsoi minuun päin ja sanoi, että minulla on kauniit silmät. Kiitin. En alkanut sönköttää, että nämä nyt ovat tällaiset mulkosilmät. Kesällä kaikki perhosta pienemmät lentävät silmiin ja tuulisella säällä vesi valuu valtoimenaan.

Tykkään itsekin katsoa keskustelukumppania silmiin. En siksi, että arvioisin silmien viehättävyyttä, väriä tai muita ulkoisia seikkoja. Silmät todellakin ovat sielun peili. Silmiin katsomalla pääsee lähemmäksi ihmistä.

Omat silmäni ovat siniharmaat ja pupillia kiertää keltainen rengas. Hauskin kuulemani kommentti on se, että isoilla silmillä varmasti näkee hyvin. En tiedä, miten tosissaan kysyjä oli, mutta ei itse asiassa näe. Olen hieman likinäköinen. Niin vähän kuitenkin, että käytän silmälaseja lähinnä pidemmillä ajomatkoilla.

Minulta on myös kysytty, käytänkä piilolinssejä. En käytä. Meikkiä käytän korostamaan silmiäni. Kun olin viettäyt kesäloman lähes meikittä, lapset ihmettelivät rajattuja silmiäni ensimmäisen työpäivän jälkeen. ”Näytät oudolta” oli kotiväen tuomio.

Kädet

Minussa on kaunista kädet. Sormeni ovat pitkät ja kynnet kauniin muotoiset. Kynteni ovat suurimman osan vuodesta pitkät ja hyväkuntoiset. Kuiva sisäilma talvella tekee hallaa kynsille ja ne liuskottuvat ja katkeilevat. Luulen aina kevättalvella kärsiväni jostain vitamiininpuutoksesta, mutta se on vain talvi, joka murtaa kynnet. Kesällä puhkean kukkaan kynsiä myöten.

Olen laiska lakkaamaan kynsiäni. Kun sen teen, en säästele väreissä tai kynsitarroissa. Saan siskoltani kynsilakkoja, joten sävyjä on vähän joka lähtöön. Lakkaan usein juoksutapahtumiin kisakynnet joko paidan värin tai fiiliksen mukaan. Värikkäistä kynsistä saa lisävoimaa!

Myönnän, että minulla on toimistorotan kädet. Ohut iho menee rakkuloille ja känsille, jos teen jotain raskasta (tai nostan rautaa salilla). Käteni ovat kuitenkin saaneet kaikenlaista aikaan. Olen elämäni aikana neulonut villasukkia, -takkeja, -paitoja ja säärystimiä. Neulominen lisää sorminäppäryyttä ja erään tutkimuksen mukaan myös analyyttistä päättelykykyä.

Jätän luettelon tähän. Silmät ja kädet ovat kaksi asiaa, joista voin kakistelematta sanoa, että ne ovat minussa kaunista. En tarvitse tekoripsiä tai -kynsiä. Molempia on omasta takaa. En tarvitse muovilisäkkeitä enkä silmiä suurentavia kuvanmuokkausohjelmia. Ainakin kahden asian osalta voin sanoa: Olen hyvä näin.