Juoksuvalmennus saatu blogiyhteistyönä.
Sain viime viikolla jatkoa juoksuohjelmaani. Nyt siinä on huomioitu se, että tavoitteeni Helsinki City Marathon siirtyi pidettäväksi vasta 3.10.2020. Pyöräily on palannut ohjelmaan, lihaskuntotreeniä on viikoittain ja luvassa on kaksi kisavauhtista lenkkiä: 10 kilometrin ja puolimaratonin mittaiset.
Juoksuvalmentaja Ira Hassinen on laatinut minulle juoksuohjelman jo yli vuoden ajan. Saan ohjelman sähköisenä useammaksi viikoksi kerrallaan. Nyt koronaepidemian aikaan emme näe, mutta vaihtelemme viestejä treenien kulkemisesta.
Juoksuohjelman ansiosta juoksen vaihtelevia lenkkejä. Tunnin peruskestävyyslenkkejä, vetoreenejä vauhtikestävyysalueella ja 1,5-2 tunnin pitkiksiä. Elämä on tällä hetkellä muutoin kutistunut melko pieneen: etätyöt kotona, ulkoilu lasten kanssa ja kaupassa käynti kerran tai kaksi viikossa. Huomaan odottavani treenejä, jolloin pääsen pois pienistä ympyröistäni.
Viime aikoina tosin lapsetkin ovat päässeet usein mukaani treenaamaan. He ovat pyöräilleet joko osan lenkistä tai koko lenkin kanssani tai lähteneet urheilukentälle juoksemaan. Myös lasten arkiaktiivisuus on vähentynyt, kun ei ole koulumatkoja, välituntiliikuntaa ja harrastukset ovat enimmäkseen tauolla. Kaikki kaipaavat iltaisin ja viikonloppuisin ulkoilua ja liikuntaa.
En näe mitään pahaa siinä, että juoksee viikosta ja kuukaudesta toiseen samaa lenkkiä samalla vauhdilla. Siinä tulee hyväksi, mitä tekee. Jos se riittää, että jaksaa vuodesta toiseen juosta kymmenen kilometriä samalla vauhdilla, hyvä niin. Kehittymiseen tarvitaan enemmän. Valmiin juoksuohjelman avulla harjoitteluni ei puuroudu aina samanlaiseksi treenaamiseksi, vaan saan siihen vaihtelua.
Rytmitys on pysynyt juoksuohjelmassani samanlaisen kuin ennenkin, eli kahta tehoviikkoa seuraa yksi kevyt viikko. Olen kokenut rytmityksen hyväksi. Kaksi viikkoa jaksaa kovempia harjoituksia, kun tietää, että kolmannella on enemmän lepoa. Viikkokilometrejä tulee vaihdellen 40-50, joskus enemmänkin.
Nyt ei ole antaa kunnollista esimerkkiä ”tavallisesta” teho- tai kevyestä viikosta, sillä seuraaviin viikkoihin osuu 10 kilometrin ja puolimaratonin mittaiset kisavauhtiset lenkit. Niiden ympärillä harjoittelu on kevyempää, jotta ”kisapäivänä” on levännyt olo.
En vielä osaa sanoa, saanko itsestäni irti saman verran, kuin jos juoksisin oikean kisan. Uskon, että 10 kilometriä jaksan juosta melko kovaa, mutta puolimaratonilla voi tulla olo, että miksi yrittää, kun juoksee vain itseään vastaan. Jää nähtäväksi. Kympin ”kisa” on pääsiäisenä.
Olen ollut todella huono tekemään vauhtikestävyystreenejä itsekseni. Aloitin juoksuharrastuksen vasta kolmekymppisenä, enkä ollut aikaisemmin viettänyt aikaani urheilukentillä kuin sen verran, mitä koulun liikuntatunneilla oli pakko.
Ennen koronakriisiä ja kokoontumiskieltoja kävin keskiviikkoisin Espoon Juoksuliikkeen treeneissä, jotka juoksuvalmentaja Ira Hassinen veti. Nyt saan ohjeet omatoimiseen treeniin Iralta. Juoksuliikkeen porukalla on oma WhatsApp-ryhmä, joka luo sopivaa sosiaalista painetta. Vauhtikestävyystreenit on tullut tehtyä, vaikka en aina ole innoissani lähtenyt yksikseni juoksemaan tonnin vetoja tai pyramidiharjoitusta.
Pikkuhiljaa saan kiinni radalla juoksemisen jujusta. Koululiikunnan vuoksi urheilukenttiin assosioituu huono olo, epäonnistuminen ja riittämättömyys (en ollut koululiikunnassa huono, mutta en niin hyväkään, että opettaja olisi viitsinyt kehua). Nyt huomaan, että juoksurata on hyvä alusta juosta, matkat on helppo mitata ja ajattelun voi jättää sikseen – kunhan vain juoksee.
Vauhtikestävyystreenien vastapainona juoksuohjelmassa on runsaasti peruskestävyysharjoittelua. Itse asiassa suurin osa harjoittelusta on peruskestävyysharjoittelua. Kevään tullen olen nauttinut, kun lenkkarit ovat syöneet kuivaa asfalttia ja olen saanut laittaa aurinkolasit nenälle. Tästä se vain paranee!
Alun perin maratonin piti olla toukokuussa, minkä vuoksi harjoittelin koko talven. Nyt sain lisää harjoitteluaikaa 4,5 kuukautta. Talvellakin on mukava juosta, mutta kyllä kevät ja kesä ovat parasta aikaa käydä lenkillä.
Sen lisäksi, että pääsen harjoittelemaan hyvissä olosuhteissa, sain lisäaikaa kohottaa kuntoani kohti lokakuun maratonia. Pidän tavoitteenani edelleen neljän tunnin alitusta. En ole koko elämääni omistanut juoksulle, joten pidän harjoittelumäärät kohtuullisina. Juoksuohjelman ansiosta harjoitteluni voi silti sanoa olevan tavoitteellista.
Juoksu on siitä kiva harrastus, että aina riittää haasteita. Nyt pidän tärkeänä, että juoksukunto säilyy koko kesän ja vielä paranee. Säännöllinen ja nousujohteinen harjoittelu ovat avainasemassa monipuolisuutta unohtamatta.
Juoksuvalmentaja Ira Hassinen ottaa uusia valmennettavia ja häneen voi olla yhteydessä s-postilla irahassinen@gmail.com . Iran löytää Facebookista nimellä Valmentaja Ira ja Instagramissa hänellä on tili @valmentaja_ira .
LENKILLÄ 