juoksu

Kotikulmien elämykselliset paikat

Yritin tällä viikolla vuokrata mökin juhannukseksi. Saman mökin Saimaan rannalla, jossa olemme olleet monena kesänä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Viime kesänä sain varattua mökin juhannukseksi vain viikon varoitusajalla. Muina ajankohtina mökki on ollut vapaana lähes aina, kun olemme sitä kysyneet.

Tänä vuonna mökki oli jo varattu juhannukseksi. Olin hämmentynyt. Juhannuksen viettomme ei takapakista kärsi – voihan juhannusta viettää myös kotona. Koti on tullut viime viikkoina tutuksi. Onhan siellä tullut vietettyä tänä vuonna jo pääsiäinen ja vappu.

Pienen ja epätieteellisen otannan perusteella kotimaan matkailu on nousussa. Ei mikään yllättävä käänne tilanteessa, jossa valtakunnan rajat ovat kiinni. Alkuvuodesta varasimme koko perheelle lennot Barcelonaan heinäkuulle. Sen lisäksi, että maasta ei voi poistua, on lentoyhtiö yrityssaneerauksessa. Kuka olisi vielä talvella osannut odottaa tällaista tilannetta?

Rantabulevardeilla juoksemiselle saanee heittää hyvästit, mutta onneksi tykkään myös kotimaan luonnosta. Tykkään siitä vieläpä erittäin paljon. En lainkaan laita pahakseni, jos kesälomaan sisältyy telttailua lähikohteissa ja pulahtamista järviveteen.

vesiputous koski helsinki
Strömberginkoski Pitäjänmäellä Helsingissä.

Luontokokemus on usein läsnä juoksulenkeilläni. Sen lisäksi, että kotimaan matkailu nostaa päätään, on liikkuminen lähikohteissa lisääntynyt. Omalla kohdallani se on tarkoittanut, että olen löytänyt uusia mielenkiintoisia lenkkireittejä.

Olen ollut melko urautunut tavallisten lenkkireittieni suhteen. Valintani ovat olleet suorastaan mielikuvituksettomia. Minulla on vakiintuneet viiden, seitsemän, reilun kympin ja pitkiksen lenkit. Pitkällä lenkillä pääsen meren rantaan, jossa viihdyn parhaiten.

Viimeiset seitsemän viikkoa olen ollut kotona. En ole käynyt työpaikalla vaan tehnyt etätöitä. Kauppakäynnit olen rajoittanut yhteen tai korkeintaan kahteen viikossa. Kaikki muutkin perheenjäsenet ovat olleet kotona. Tämä jokseenkin outo kokemus on saanut huomion kiinnittymään lähiympäristöön.

Olen yllättynyt, mitä olen löytänyt. Kahdeksan viime vuoden aikana olen lukemattomat kerrat lähtenyt samasta ulko-ovesta lenkille. Jos ihan tarkkoja ollaan, välillä katoan etuovesta ja välillä takaovesta. Ikkunasta ei ole tarvinnut vielä karata.

Vuosia kestäneestä juoksuharrastuksesta huolimatta olen pystynyt välttelemään kaunista Lammaslammen aluetta Vantaalla. Vasta nyt korona-aikana olen löytänyt lammen ja sitä kiertävän ulkoilureitin. Lammelle juoksee kotoani vain reilussa 20 minuutissa. Tämä on jokseenkin käsittämätöntä.

stromberginpuisto helsinki
Strömbergin puisto.

Tykkään liikkua kaikenlaisten vesistöjen lähellä, olivatpa ne sitten pieniä tai isoja. Vedessä on jotain kiehtovaa ja samalla rauhoittavaa. Lisäksi vesistöjen äärellä on usein runsaasti lintuja, kasveja, puita ja pensaita. Mitä pidemmälle kevät etenee, sitä kauniimmaksi luonto muuttuu.

Toinen ”helmi”, joka on korona-ajan löydöksiä sekin, on Helsingin ja Vantaan puolella virtaava Mätäjoki. Todellisuudessa kyseessä on pieni puro. Ei suinkaan sovi vähätellä, sillä Vantaanjoki on aiemmin laskenut uomaa pitkin mereen.

Olen joskus lenkeilläni juossut Mätäjoen yli tai sivunnut sitä jonkin matkaa. En ole kuitenkaan tajunnut, että ”joki” itsessään muodostaa ihastuttavan ulkoilualueen. Sen molemmin puolin kulkee hiekkatie, jota on mukava juosta. Uoman yli menee monta pientä kävelysiltaa, joten lenkistä voi tehdä sen pituisen, kuin haluaa.

Juoksin viime viikonloppuna puolimaratonin varjokisan osin Mätäjoen varrella. En juostessa voinut ottaa kuvia, enkä niitä saanut vielä tähänkään postaukseen. Joki (tai puro/oja) on kuitenkin sama: kuvien vesiputous on osa Mätäjokea. Kuvat on otettu Pitäjänmäellä Strömbergin puistossa.

vesiputous matajoki helsinki
Vesiputous Strömbergin puistossa.

Juoksuharrastus ylipäänsä on ollut minulle korona-ajan pelastus. Kun muu maailman hälinä ympärillä on hiljentynyt, on pystynyt keskittymään pieniin asioihin ihan lähellä. Elämyksiä on pitänyt hakea muualta kuin kaupungin vilskeestä, elokuvateattereista tai juoksun massatapahtumista. Nyt on pienikin saanut äänensä kuuluviin.

4 kommenttia

  1. Itselle juoksu on sitä nuorempana enemmän tehneenä ollut aina tapa tutustua ympäröiviin maastoihin. Nyt uudelleen aloittaessa olo onkin ollut hieman tuskainen kun mahdollisuudet vaihdella reittejä ovat rajalliset täältä kesäkodin metsän keskeltä. Nämä vinkkisi lähtivät kyllä korvan taakse odottamaan kaupunkimaastoihin palaamista!

    Tykkää

    1. Tiedän joo tunteen. Maalla käydessä on pakko aina lähteä juoksemaan samaa tietä samaan suuntaan. Olen kaupungissakin ollut jotenkin urautunut, mutta nyt olen ihan innoissani, kun olen löytänyt uusia reittejä ihan läheltä. Korona-kevään pakkopysähdys on tehnyt kohdallani vain hyvää.

      Tykkää

  2. Mätäjoella minäkin käyn ja Lammaslammella, ihania paikkoja ja juoksuun todella hyviä. Pitäjänmäellä olen käynyt myös, mutta en nyt viimeaikoina. Pitäisi varmaan taas mennä.

    Tykkää

    1. Ihania paikkoja molemmat! Juoksen enimmäkseen asfaltilla, mutta onhan hiekkatie lempeämpi alusta jaloille. Siinäkin mielessä nämä ovat hyviä kohteita. Pitäjänmäellä on tullut juostua aiemmin isompia teitä pitkin tai radanvartta (työmatka). Selvästikin pitää alkaa rohkeammin seikkailla. Ei tiedä, mitä löytää. 😊 Kesäkin vielä tulossa, jolloin on niin kaunista kaikkialla.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: