Kisaraportti

Näin sivusin puolimaratonin ennätystäni

Olen löytänyt itsestäni aivan uuden puolen koronan aikana. En ole ennen tykännyt juosta vauhdikkaampia treenejä yksin tai en ainakaan ole saanut yksistään niin paljon itsestäni irti. Nyt vetotreenit radalla sujuvat melkein paremmin kuin koskaan. Kaksi viikkoa sitten juoksin itselleni ihan kelpo ajan kymmenellä kilometrillä: 50:36 minuuttia. Juoksin sen yksin eräänlaisena varjokisana, kun kaikki oikeat kisat on tältä keväältä peruttu.

Viime sunnuntaina oli yksin juostavan kisavauhtisen puolimaratonin vuoro. Se samaan aikaan jännitti ja ei jännittänyt. Mitä lyhyempi matka, sitä kamalampi juosta. Puolimaraton on yli kaksi kertaa kymmenen kilomeriä, mutta vauhti saa olla hitaampi. Helpompaa siis!

Jännitystä lisäsi se, että puolimaratonin juokseminen kestää lähes kaksi tuntia. Kaiken on silloin mentävä nappiin: ei saa tulla punaisia liikennevaloja tai muita äkillisiä esteistä (oikeissa kilpailuissa tällaiset on eliminoitu). Pitää itse huolehtia juomat ja suunnitella reitti.

Se, missä juoksisin puolimaratonin, alkoi hahmottua vasta päivää ennen h-hetkeä. Yksi mahdollisuus oli juosta samaa reilun kilometrin lenkkiä, jolla juoksin kymmenen kilometrin varjokisan. Siellä ei olisi pysähdyksiä ja juomapullot voisi jättää reitin varrelle. Se vaikutti kuitenkin kovin tylsältä.

Toinen vaihtoehto olisi ollut juosta jokin vakiolenkeistäni. Tiedän niiden pituuden, eikä tarvitsi juostessa miettiä, mihin suuntaan risteyksestä käännyn. Voisi vain paahtaa eteenpäin. Mutta kun lähden kotoani, on joka suunnassa enemmän tai vähemmän mäkiä. Puolimaratonilla mäkinen reitti hidastaa vauhtia ja vie voimia. What goes up must come down, mutta alamäissä ei saa takaisin sitä, minkä ylämäissä menettää.

Facebook-ryhmästä huomasin vinkin tasaiseen juoksureittiin Mätäjoen varrella Helsingissä. Päädyin lopulta siihen, koska Mätäjoki on sopivan matkan päässä kotoani, mutta vakiolenkkini eivät kulje sitä kautta. Testijuoksu on mukava juosta vieraammassa ympäristössä – aivan kuten oikeakin kisa.

Sunnuntaiaamuna heräsin aikaisin. En pidä yöpöydällä puhelinta, ellei ole pakko. Urheilukello on öisin kädessä silloin tällöin, mutta tällä kertaa ei ollut sitäkään. En tiennyt, mitä kello oli. Päätin nousta ylös, jolloin huomasin, kello oli vasta varttia vaille kuusi. Ei nukuttanut enää, joten ryhdyin kahvin keittoon.

En ollut etukäteen ajatellut, mihin aikaan juoksen puolimaratonin, mutta nyt näytti siltä, että teen sen heti aamusta. En pitänyt kiirettä vaan join rauhassa kahvini, söin aamupalaa ja luin Helsingin Sanomat kuolin- ja asuntoilmoituksia myöten. Selvästikin hieman välttelin lähtöä.

salomon juomapullo energiageeli
En täyttänyt kahta puolen litran pulloa aivan täyteen vaan jätin ne vajaaksi. Puolimaratonin aikana otin kaksi energiageeliä.

Ennen kahdeksaa astuin ulos ovesta. Juoksuliivissä oli mukana kaksi energiageeliä ja kaksi vajaata puolen litran pulloa vettä. Suunnitelma oli ottaa yksi geeli seitsemän kilometrin kohdalla ja toinen 14:n kilometrin kohdalla. Molempien geelien päälle olin varannut kunnon huikan vettä.

Puolimaratonin ennätykseni on syksyltä 2017, joilloin juoksin Espoon Rantamaratonin puolikkaalla 1:53 minuuttia. Seuraavana keväänä sain rasitusvamman ja siitä toivuttuani aloin keskittyä maratoneihin. En ole ennätysmielessä kokeillut juosta puolimaratonia aikoihin.

Koska varjokisoissa voi ottaa riskejä, päätin tähdätä 1:50 tunnin loppuaikaan. Se tarkoittaa noin 5:15 min/km vauhtia. Se on minulle kova vauhti, mutta eipä ollut mitään hävittävää. Aloitin ”kisan” heti kotiovelta ja jatkoin matkaani kohti Mätäjoen vartta. Ensimmäisen kilometrin juoksin aikaan 5:12 min, toisen 5:08 min, kolmannen 5:12 min, neljännen 5:12 min ja viidennen 5:11 min.

Juoksin alle tavoiteaikani, minkä tiesin kostautuvan. Kuudes kilometri kului aikaan 5:19 min ja seitsemäs 5:14. Seitsemän kilometrin kohdalla otin ensimmäisen geelin. Puristin tuubista pieniä annoksia makeaa tahmaa suuhuni ja annoin sen sulaa rauhassa. Juoksu rasitti kehoa ja toivoin, että geelistä ja vedestä saisin apua.

Hidastin vauhtia siksi aikaa, että sain kunnon hörpyn vettä juomaliivistä. Se oli ainoa kerta, kun melkein vaihdoin kävelyksi. Muuten paahdoin menemään. Vauhti tosin hidastui hieman koko ajan. En tuntenut oloani epätoivoiseksi, mutta odotin, että juoksu olisi pian ohi.

Olen juossut yli kymmenen puolimaratonia, joten tiedän, miten homma etenee. Ensimmäinen kolmannes menee rallatellen, että ei tämä nyt niin vaikeaa ole. Keskimmäinen kolmannes on työvaihe. Kilometrit alkavat painaa, eivätkä etene enää niin nopeasti. Maaliin on vielä matkaa, joten pitää vain juosta.

Kilometreillä kahdeksasta 14:än vauhti oli välillä 5:18-5:33 min. Alun nopeammat kilometrit antoivat pelivaraa loppuajan suhteen, mutta tajusin, että uusi ennätys taisi jäädä haaveeksi. Laskutoimitusten tekeminen kesken juoksun on tosin haastavaa ja siinä tekee helposti virheitä.

Ajatukset meinasivat matkan keskivaiheilla olla synkkiä. Miksi kiusaan itseäni, onko tämä kivaa, mitä hyötyä tästä on? Päätin, että en saa antaa ikäville ajatuksille valtaa ja hätistelin niitä pois mielestäni. Hetkeksi tuli paniikki, että mitä oikein miettisin. Jotain piti aikansa kuluksi ajatella. Päätin katsella lintuja. Siitä ajatuksetkin löysivät pian mielekkäämpiä kulkuja.

Puolimaratonin viimeinen kolmannes kuluu siihen, kun laskee, miten paljon on vielä jäljellä. Sekin matematiikka on joskus vaikeaa. Kisoissa helpottaa, kun reitin varrella on kilometrikyltit. Olettaen, että ne ovat oikeissa pakoissa.

Puhelimeni ei kestänyt viileää aamuilmaa ja sammui jo puolivälissä matkaa. Olisin halunnut jatkaa musiikin kuuntelua, joten laitoin puhelimen rintaliivien sisään lämpenemään. Huvittuneena mietin, että mukanani oli nyt mykkä puhelin, ajokortti ja Plussa-kortti. Ehkä jostain niistä olisi ollut apua, jos olisin nääntyneenä luhistunut maahan.

Kuva, jossa keltainen juomaliivi.
Oikeissa juoksutapahtumissa en kuljeta juomia mukana. Salomon Adv Skin 5 saatu blogin kautta.

Otin toisen geelin ja vettä 14 kilometrin kohdalla. Lisäenergia ei auttanut vauhdin ylläpitoon. Vauhti vain laski kilometriä kohti: 5:29 min, 5:34 min, 5:30 min, 5:27 min, 5:33 min ja 5:22 min. Jalat tuntuvat kankeilta ja yllätyin, että pystyin pitämään edes jonkinlaista vauhtia yllä.

Onneksi puhelimeni heräsi henkiin, ja pystyin jatkamaan musiikin kuuntelua. Saan musiikista voimaa varsinkin hankalilla viimeisillä kilometreillä. Olin jo matkalla kotiin päin. Paluureitillä on pitkään loivaa nousua, jota en tavallisilla lenkeillä edes huomaa. Nyt se tuntui.

Tiedän, mistä kohtaa on tasan kilometri kotiovelle. Siinä kiersin kerran ylimääräisen kierroksen liikenneympyrässä, jotta ”maali” osuisi kotiovelle. Liikenneympyrän luo samaan aikaan osunut koiranulkoiluttaja sai ihmeteltävää. Löysin vielä voimia vimeiselle kilometrille, jonka juoksin aikaan 5:13 min.

Lopussa tuli hetkellinen black out: miten pitkä puolimaraton tarkalleen on? Senkin olisi voinut tarkistaa etukäteen. Alle vai yli 21,1 kilometriä? Pelasin varman päälle ja juoksin yli. Pysäytin kelloni aikaan 1:53:14. Koko puolimaratonin keskivauhti oli 5:21 min/km ja keskisyke 156 bpm. Kello mittasi matkaksi 21,16 km. Puolimaratonin virallinen pituus on 21,0975 kilometriä.

juoksija juomaliivi puolimaraton
Juoksun jälkeen omassa pihassa.

Sykkeen ja sen perusteella, että olin ihan hyvinvoiva kotiin päästyäni, en ollut ihan kaikkiani antanut. Olin silti tyytyväinen tulokseen. En ollut antanut periksi, vaikka olisin voinut lopettaa milloin vain ja kävellä kotiin. Jokaisessa (oikeassakin) kisassa joutuu mielessään taistelemaan samaa asiaa vastaan: luovutanko vai jatkanko? Kun on tarpeeksi monta kertaa päättänyt jatkaa, ei epäilykselle anna enää sanavaltaa niin helposti.

Aikani oli lähes tarkalleen sama kuin Rantamaratonin puolikkaalla syksyllä 2017. Itse mitattu matka ei ole yhtä tarkka kuin juoksutapahtumissa, joten aika ei ole täysin vertailukelpoinen. Hyvänä päivänä voisi olla mahdollista alittaa 1:50 tuntia puolimaratonilla.

Nyt olen juossut kisavauhtisen kympin ja puolikkaan. Päätin yhteistuumin valmentajani Ira Hassisen kanssa, että en juokse maratonin mittaista ”varjokisaa” tänä keväänä. Palautuminen kestää kauan (joidenkin arvioiden mukaan jopa kuukauden). Niin kovan rasituksen jälkeen myös vastustuskyky laske hetkellisesti, mikä ei ole hyvä asia tässä ajassa.

Nyt palaudun rauhassa puolimaratonilta. Vaikka kyseessä ei ollutkaan oikea kisa, oli juoksu kuitenkin melko rasittava. Lähden lenkille seuraavan kerran vasta vapun jälkeen. Mukavaa vappuviikkoa kaikille!

2 kommenttia

    1. Kiitti! 😊 Olet kyllä tarkkasilmäinen. Mutta taitaa olla sun alaa(?). Kuva on tosiaan ihan autenttinen ja otettu heti ”maalissa”. Itse en edes ajatellut ihon väriä. Leikkasin mun tukan kuvasta pois, kun se ei (vajaan parin tunnin juoksun jälkeen) ollut hyvin. 😅

      Valmentajan avulla juoksuharrastus on kyllä noussut ihan uudelle tasolle. Valmentajan ansiosta olen nyt malttanut pitää lepopäiviäkin ”kisan” jälkeen. Että on siitä monenlaista apua.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: