Olen juhlissa se, joka hiljenee, kun keskustelu kääntyy televisio-ohjelmiin. Hämmästyn, kun joku pystyy analysoimaan, oliko Huvila&huussi kakkoskauden kolmannen jakson päähenkilö oikeasti yllättynyt, kun hänelle paljastettiin remontoitu kesämökki. Pystyikö mökin omistaja peittämään pettymyksensä vai näkyikö se kotisohvalle asti?
En katso paljon televisiota. Tärkein syy on varmasti ajanpuute. Illat täyttyvät muusta tekemisestä kuin television edessä istumisesta. Viikonloppuisin saatan katson lasten kanssa elokuvan ja viikolla lyhyempiä dokumentteja. Meillä on kokeiltu Viaplay, HBO, Netflix, Ruutu+. Nyt – kuten varmaan monessa muussakin suomalaiskodissa – maksamme Disney+-palvelusta. Tarjonnan puutteesta ei ole kyse.
Yhteen ohjelmatyyppiin olen koukussa: television laihdutusohjelmat ja etenkin niiden suomalaisversiot MTV:n Olet mitä syöt ja Nelosen Suurin pudottaja. Se on viikon kohokohta, kun uusin jakso tulee joko suorana lähetyksenä tai on katsottavissa netin kautta.
En katso ohjelmia ylemmyydentuntoisena. Minulla ei ole halua tirkistellä. En missään nimessä naureskele ylipainoisille tai huonokuntoisille ihmisille. Tuskin kukaan siitä nauttii, että on paljon ylimääräistä kannettavanaan. Pienikin painonpudotus on terveysteko.
Jos lapseni katsovat ohjelmaa kanssani, en arvostele kenenkään ulkonäköä. Yritän kiinnittää lasten huomion terveelliseen ruokaan, jota osallistujille tarjotaan. Muistutan, että herkut kuuluvat elämään, mutta eivät jokapäiväiseen ruokavalioon.
Usein osallistujat saavat muutamassa viikossa pudotettua painoa jopa useita kiloja. Suolaisten ja sokeristen ruokien vähentäminen ja liikunnan lisääminen poistaa ylimääräistä nestettä kehosta. Ensimmäiset merkit siitä, miten paremmat elämäntavat alkavat vaikuttaa, huomaa kasvoista. Ruoka- ja vuorokausirytmin normalisoiminen saa ihmisen usein kukoistamaan. Kasvonpiirteet näkyvät paremmin. Hymy löytyy.
Kyse on lopulta yksinkertaisista asioista. Säännöllinen syöminen sekä liikunta auttavat nukkumaan paremmin. Hyvien yöunien jälkeen jaksaa liikkua eikä tee mieli syödä sokerisia herkkuja. Tämä on hyvän kierre, jota yritän omassa elämässäni noudattaa. Joskus sotken sen tahallani itse – joskus aiheuttaja on ulkopuolinen. Toisaalta silloin huomaa, miten tärkeitä riittävä uni ja terveellinen ruoka ovat hyvinvoinnille, kun venähtäneen illanvieton jälkeen hamuaa aamupalaksi sipsejä. Onneksi tuollaisia aamuja ei mahdu vuoteen monta.
Jokin näissä ohjelmaformaateissa silti mättää. Osin samat osallistujat kiertävät eri ohjelmissa. Elämäntapamuutoksesta ei tule pysyvä. Muutama viikko on liian lyhyt aika omaksua uusia ruokailu- ja liikuntatapoja. Joillakin se onnistuu, toiset tarvitsisivat enemmän aikaa ja pidempiaikaista tukea.
Silti jaksan viehättyä television laihdutusohjelmista. Se, miten paljon joku pudottaa painoaan tai miten monta senttiä vyötärö kapenee, on oikeastaan toissijaista. Hienointa on, kun joku huomaa, miten paljon parempi olo terveellisistä elämäntavoista seuraa. Ihmisestä tulee kaikin puolin energisempi, innostuneempi ja elämänmyönteisempi. Se minua kiinnostaa.
Laihdutusohjelmia katsoessa toivon, että voisin joskus itsekin ohjata ihmisiä kohti parempia valintoja. Nautin niin paljon sen seuraamisesta, kun laihduttajat onnistuvat. Annan tehtävän kuitenkin ammattilaisille ja korkeintaan toivon, että blogini innostaa juoksemaan ja liikkumaan.
Olen koko aikuisikäni ollut normaalipainoinen, eikä isoista painonpudotuksista siten ole kokemusta. Hyvästä olosta tiedän paljonkin. En juokse, jotta pääsisin aina vain kovempaa enkä postaa kuvia Instagramiin, jotta saisin mahdollisimman paljon tykkäyksiä (vaikka sekin on tosin kivaa, mutta tietäen millaisella automaatiolla itse tuplaklikkaan monia kuvia, en antaisi sille paljon painoarvoa). Juoksen ja liikun, koska se heijastuu koko elämään ja sen eri alueille. Tiedän, miten hyvä kunto, virkeä mieli ja palauttavat yöuni auttavat jaksamaan muuallakin kuin lenkkipolulla.
Moni asia pitää itse oivaltaa. Oli sitten kyse terveellisistä elämätavoista, täydellisyyden tavoittelusta luopumisesta tai itseensä uskomisesta. Se ei auta, vaikka toinen sen sata kertaa sanoisi tai se lukisi kymmenessä eri hyvinvointikirjassa. Kun oivaltamisen ilo loistaa kasvoilta, joilta on myös turvotus kadonnut, ollaan oikeilla jäljillä elämäntapamuutoksessa. Sitä iloa katson mielelläni.
LENKILLÄ 