Korona ja kuntoilu

1. Ei ole juoksun voittanutta

Sähköpostiini on kesästä asti tullut tarjouksia kuntosalijäsenyydestä. Olen odottanut parasta tarjousta, johon tarttua. Lisäksi olen odottanut päivää, jolloin paritalon puolikkaassamme alkaa kodinhoitohuoneen, saunan ja kylpyhuoneen remontti. Odottaminen on ehkä väärä sana, koska remontti hankaloittaa elämää tasan niin kauan, kuin se kestää. Remontti vähentää käytössä olevia neliöitä ja katkaisee määrittelemättömäksi ajaksi lämpöisen veden saamisen. Remontin aikana olisi kätevää, kun pääsisi ainakin joskus salilla lämpöiseen suihkuun treenin päätteeksi.

Remontti alkaa ensi viikolla, joten tämän viikon lopulla sitouduin jälleen maksamaan kuntosalin kuukausimaksua. Sain myös mielestäni hyvän tarjouksen ja olin tyytyväinen kauppoihin. Loppuvuosi puoleen hintaan eikä aloitusmaksua. Ajankohta on hyvä myös siksi, että maratonin jälkeen oli muutenkin tarkoitus käydä jälleen edemmän salilla. Viime talvena kävin 1-2 kertaa viikossa ja noudatin ohjelmaa, jossa oli erikseen jaloille ja ylävartalolle suunnitellut treenit.

Tyytyväisyyttäni kesti muutama tunti. Uutisista sain jälleen kuulla, miten koronatilanne maassa heikkenee. Sairaanhoitopiiri kehotti kuntia miettimään muun muassa kuntokeskusten aukioloa. Kevään valmiuslain jälkeen päätöksenteko rajoitustoimista on jälleen alemmilla viranomaisilla, jotka voivat tällaisia päätöksiä tehdä. Aloin pelätä, että nenäni edestä suljetaan pukuhuone ja suihku ja pahimmassa tapauksessa koko kuntosali. Kotonakin niskaan saisi vain kylmää vettä.

Edellä oleva on pahin mahdollinen skenaario, josta siitäkin selviäisi hengissä. Olen hankkinut kotiin mökkisuihkun, johon lämmitän kattilassa vettä, joten minä ja muu perhe pääsemme kyllä peseytymään. Huomasin kuitenkin, miten juoksu on helppoa verrattuna vaikka juuri kuntosaliharjoitteluun. Vaikka keväällä epidemiatilanne oli pahempi, kukaan ei kieltänyt menemästä ulos. Juosta sai niin paljon kuin halusi. Se on ollut helppo harrastus myös poikkeusoloissa.

Juoksijan näkökulmasta juuri mikään ei ole muuttunut, ellei huomioida sitä, että varsinkin keväällä vastaantuleva saattoi vaihtaa kadun toiselle puolelle, kun juoksin häntä vastaan. Huomioin oma-aloitteisesti vanhemmat ihmiset lenkillä. Kierrän heidät kaukaa, koska jotkut vieroksuvat hikoilevia ja aerosoleja ilmoille hönkiviä juoksijoita. Olen ketterämpi kiertämään tarvittaessa nurmikon tai ajotien kautta, ettei tarvitse mennä liian lähelle.

2. Kunto kasvoi, miten sen tein?

Nyt kun katson taaksepäin, koronan kanssa eletty reilu puolivuotinen on ollut minulle juoksun kannalta hyvää aikaa. Olen saanut juosta ilman vammoja, treeni-into on säilynyt ja olen pystynyt juoksemaan yhden ennätyksen: paransin puolimaratonin aikaani lähes neljällä minuutilla ja pääsin alle 1:50 tunnin rajan. Ensi viikonloppuna yritän parantaa myös maratonin ennätystä nykyisestä 4:14 tunnista. Iso haave on alittaa neljän tunnin raja.

Suurin apu kehityksessä ja järkevässä treenaamisessa on ollut juoksuvalmentajalta saatu valmis juoksuohjelma. Valmentajana minulla on juoksuvalmentaja Ira Hassinen, joka on laatinut minulle juoksuohjelman blogiyhteistyönä. Alkuvuonna treenit tähtäsivät toukokuun maratonille, jota ei koskaan tullut. Helmi-maaliskuussa tein jo melko rankkoja harjoituksia, kuten pitkiä PK2-lenkkejä.

Maaliskuun puolivälin jälkeen iskenyt uusi todellisuus teki selväksi jatkosuunnitelmat. Toukokuun maraton peruttiin, ja oli aika höllätä kaasujalkaa. Otimme valmentajan kanssa askeleen taaksepäin ja kevensimme harjoitteluani. Juoksin keväällä vielä omatoimiset kymmenen kilometrin ja puolimaratonin kisat, mutta siihen loppui turha repiminen. Jätimme ohjelmastani pois PK2-lenkit ja korvasimme yhden lyhyemmän peruskestävyyslenkin pyöräilyllä.

Juoksuohjelma on taannut säännöllisen harjoittelun

Säännöllinen harjoittelu oli pelastus koronakeväänä. Olen ollut maaliskuusta asti etätöissä ja jatkan vuoden loppuun. Juoksuohjelman mukainen päivän treeni ei ole tuntunut velvollisuudelta vaan etuoikeudelta. Missään vaiheessa ei tarvinnut keskeyttää harjoittelua, vaan olen jatkanut valmistautumista neljännelle maratonilleni. Maratonin jälkeen juoksuharjoittelun intensiteetti pienenee, ja tilaa jää muullekin tekemiselle. Mikäli mahdollisuudet harrastaa muuta liikuntaa kapenevat, juoksureiteillä riittää tilaa.

Uudet opit

Yhteistreenit olivat keväällä katkolla, mutta sekin oli vain opettavaista. Kävin tekemässä vetotreenejä yksikseni Leppävaaran lähes autiolla stadionilla. Aloin tulla tutuksi juoksuradan kanssa. Oivallusta on vaikea selittää sellaiselle, joka on puolet elämästään kiertänyt 400 metriä ja tuntee ratamerkinnät kuin omat kämmenensä. Minä en ole ollut niin sinut radan kanssa, mutta kevään aikana meistä tuli parempia ystäviä. Ajoittain jopa tykkäsin juosta kovia vetoja yksikseni hämärtyvässä illassa.

Tiukimpien rajoitusten höllennyttyä juoksuryhmämme Juoksuliike Espoo pystyi taas kokoontumaan, uskaltauduin yhteislenkeille ja juoksin kesällä jopa yhdessä juoksutapahtumassa. Lisää 500:nnesta Paloheinämaratonista voi lukea täältä.

Tavoite

Toukokuun maraton siirtyi lokakuulle. Keväällä maratoniin tuntui olevan vielä ikuisuus. Tavoite on konkretisoitunut sitä mukaa, kun viikot ovat vähenneet. Selkeä tavoite on ollut yksi ratkaiseva tekijä, joka on saanut harjoittelun tuntumaan mielekkäältä myös korona-aikana. Tykkään juosta fiilistelylenkkejä ja onneksi sellaisiakin on ohjelmaani mahtunut. Tavoitteiden saavuttamiseksi on vuodatettava myös hikeä ja päästeltävä ärräpäitä. Jokainen harjoitus ei todellakaan ole ollut nautinto.

3. Pitkän projektin haasteet

Pitkän projektin (eli maratonille valmistautumisen) aikana ei huomaa kunnon kohenemista. Korkeintaan olen havainnut, miten vetotreenien juokseminen on tullut helpommaksi. Pystyn tekemään esimerkiksi kilometrin vetoja kovempaa kuin vielä alkuvuodesta. Omaa kuntoaan on kuitenkin ollut vaikea hahmottaa. Onneksi valmentaja Ira kehotti osallistumaan Espoo Rantamaratonin puolimaratonille syyskuussa kaksi viikkoa ennen maratonia. Siellä pääsin testaamaan, miten harjoittelu on purrut. Hyvin olikin vauhti tarttunut jalkoihin, sillä juoksin uuden ennätykseni 1:49:57 tuntia.

Kunto on noussut ja voin hyvillä mielin lähteä ensi lauantaina maratonille. Sinnekin olen asettanut itselleni niin kovan tavoitteen, että siihen pääsemiseen ei riitä sunnuntaijuoksu. Neljän tunnin alittaminen vaatii nappisuoritusta.

4. Koronakevät ja koronasyksy?

Juoksin koronakevään, kun paljon muutakaan ei voinut harrastaa. Kesällä tavoitteen läheneminen toi puhtia harjoitteluun, vaikka maailma hetkeksi lähes normalisoitui. Pääsimme jopa perheen kanssa kesälomamatkalle. Suunta oli tyystin eri kuin mitä olimme suunnitelleet. Heinäkuun alkupuolella meidän piti istua Barcelonan koneessa, mutta ihmettelimme valaiden selkäeviä vuonon rannalla Norjassa. Kesälomamatkan aikana noudatin melko tunnollisesti juoksuohjelmaa. Suoritus, johon venymistä ihmettelen itsekin. Kyseessä oli kuitenkin automatka.

Aion juosta myös koronasyksyn. Maratonin jälkeen vedän ansaitusti henkeä, keskityn ehkä remonttihommiin ja käyn kuntosalilla muutenkin kuin lämpimässä suihkussa. Juoksun saralla on myös uusia viritelmiä tiedossa myöhemmin syksyllä. En vielä itsekään tiedä yksityiskohtia, joten kerron lisää, kun ne selkenevät.