Puolimaratonin ennätys Espoo Rantamaratonilla

Juoksin lauantaina 19.9.2020 jo kuudetta kertaa Espoo Rantamaratonilla puolimaratonin. En ole pysynyt laskuissa mukana, kuinka monta puolimaratonia olen yhteensä juossut. Ei niitä vielä 20:ta ole, mutta ei se kaukana ole.

Sain lähteä lauantain kisaan varsin rennoin mielin, sillä kauden päätavoite Helsinki City Marathon on vasta kahden viikon kuluttua. Tästä huolimatta lähdin kisaan ei enempää eikä vähempää kuin hakemaan ennätystä.

En ollut pitkään aikaan juossut puolimaratonia tosissani. Ennätykseni oli kolmen vuoden takaa 1:53:55 tuntia. Tiesin, että pystyn tässä kunnossa parempaan. Se, millaisessa puolimaratonkunnossa olen, selviäisi kisassa.

Tankkaus kisaan oli onnistunut hyvin. Söin torstaina reilusti hiilihydraatteja, enkä perjantainakaan säästellyt ruoan kanssa. Perjantai-iltana en enää syönyt paljon, jotta aamulla ei olisi raskas olo. Join vettä aina kun muistin.

Kisa-aamuna söin kevyen aamupalan, sillä tunsin, että energiavarastot olivat jo täynnä. Iso määrää ruokaa aamulla olisi tehnyt vain tukalan olon. Puolimaratonin lähtö oli vasta puoli yhdeltä, joten minulla oli hyvin aikaa tehdä lopulliset varustevalinnat.

Ennen kuin lähdin autolla Otaniemeen, söin banaanin ja otin lasin vettä. Lähtöön oli tunti ja 45 minuuttia. Enempää en joisi, jotta ei tulisi juostessa tarve mennä vessaan. Alkoi jännittää niin, että kädet tärisivät.

Otaniemessä sain auton parkkiin ja kävelin kaikessa rauhassa kohti yleisurheilukenttää. En ollut selvästikään lukenut tarkasti sähköpostilla tulleita ohjeita, sillä kaikki näytti hieman erilaiselta kuin aikaisempina vuosina. Juoksijat koottiin lähtöryhmittäin kentän nurmelle, josta ryhmä kerrallaan vietiin lähtöalueelle Otarantaan.

Ehdin ennen oman lähtöryhmäni kokoontumista käydä vielä kerran vessassa ja lämmitellä kentällä. Tapasin pikaisesti Taivaanrannan juoksija -blogia pitävän Annen sekä juttelin Candy on the Run -bloggaajan Karoliinan kanssa. Näin myös juoksuvalmentajani Ira Hassisen, joka oli varma, että juoksen ennätysjuoksun.

Viimein tuli oman lähtöryhmäni aika mennä lähtöalueelle. Tapahtumassa otettiin tänä vuonna vain nettoaika, eli aika, joka kuluu lähtöviivalta maaliviivalle. Ei ollut tuttua lähtölaukausta, joten matkaan sai lähteä omaa tahtia. Annoin kiireisempien mennä ensin ennen kuin astuin lähtöviivan yli ja laitoin oman kelloni raksuttamaan.

Lähdössä ei ollut ruuhkaa eikä toisaalta selkiä, joiden perään liimautua. Piti tarkkailla itse omaa vauhtiaan ja yrittää pysyä tavoitteessa. Olin suunnitellut, että juoksen noin 5:15 min/km. Ensimmäinen kilometri kului ajassa 5:03 minuuttia ja toinen jopa hieman alle 5 minuutin.

Vaikka alun kaksi reipasta kilometriä tuntuivat helpoilta, tiesin, että sitä vauhtia en jaksaisi maaliin asti. Kolmanteen kilometriin käytin 5:23 minuuttia ja neljänteen 5:07 minuuttia. Sen jälkeen pysyin paremmin tavoitteessani, noin 5:15 min/km.

Aurinko lämmitti yllättävän paljon ja suu alkoi kuivua ennen ensimmäistä juomapistettä viiden kilometrin kohdalla. Olin suunnitellut, että otan geelin ja vettä vasta toisella juomapisteellä vähän ennen puoliväliä, mutta muutin suunnitelmaa. Kostutin suuta mukillisella urheilujuomaa, mikä osoittautui oikeaksi päätökseksi.

Olin edellisessä postauksessani kirjoittanut, että puolimaratonilla ensimmäiset kymmenen kilometriä menevät helposti. Sen jälkeen vasta alkaa juoksu. Näin se meni. Juoksin toki itselleni reippaita kilometrejä ja olin puolivälissä ajassa 54:53. Se enteili uutta ennätystä ja jopa 1:50 tunnin alittamista.

Jotta pysyin puolivälinkin jälkeen hyvässä vauhdissa, pysyttelin neljän miehen kannoilla, jotka juoksivat hieman tavoitevauhtiani reippaampaa vauhtia. 5:05 min/km oli kova vauhti, mutta tuntui vielä siedettävältä. En pääsisi ennätykseen, jos alkaisin liikaa hidastaa.

Seurasin miehiä pari-kolme kilometriä, mutta viimeistään 15 kilometrin juomapisteellä he karkasivat näkyvistä. Kävelin juomapisteet ja join rauhassa vettä energiageelin päälle. Katsoin sen hyödyllisemmäksi kuin yrittää juostessa saada jotain osumaan suuhuni.

Maratoniin verrattuna puolimaraton on armollinen matka. Kun juoksu alkaa tuntua raskaalta, maali melkein jo häämöttää. Reilu pari kilometriä ennen loppua uskalsin kiristää vauhtia. Vilkuilin kelloa ja yritin laskea, mikä loppuaika olisi mahdollinen. Uusi ennätys ainakin olisi tulossa.

Kun reitti eteni Otaniemen kärkeen kuusimetsään, laitoin lisää ääntä kuulokkeisiin ja annoin musiikin pauhata. Naamalla oli irvistyksen ja leveän hymyn sekoitus ja hengitys äänekästä. Kapealla väylällä oli hankala ohittaa muita, mutta yritin puikkelehtia parhaani mukaan.

Kello oli armoton. Maratonin juoksijat lähtivät toiselle kierrokselle, mutta sain kääntyä kohti Otaniemen urheilukenttää. Kentällä piti juosta vielä reilu puolet radan koko pituudesta. Aikaa oli minuutti. Viiden minuutin kilometrivauhdilla 400 metriä kiertää kahdessa minuutissa. Jos laittaisin kaikki peliin, ehtisin maaliin ennen kuin 1:50 tuntia ylittyisi.

Viimeisten satojen metrien juokseminen on kiinni lähinnä päästä. Joko luovuttaa, kun maali on näkyvissä tai sitten päättää vielä kiristää vauhtia. Tein jälkimmäisen ja juoksin minkä jaloistani pääsin ali maaliportin. Oma kello pysähtyi aikaan 1:49:59.

Nojailin hetken polviini, mutta olin sen verran hyvävointinen, että jatkoin pian kohti maalihuoltoa. Tänä vuonna mitalia ei pujotettu kaulaan, vaan se oli koronavuodelle sopivaan tapaan muovipussissa hammastahna- ja pähkinäpatukkanäytteiden kanssa. Join monta mukillista urheilujuomaa.

Pian kännykkään kilahti virallinen aika. Se oli 1:49:57! Viimeisellä juomapisteellä 18 kilometrin kohdalla olin jopa pysähtynyt juomaan, mutta loppukiri pelasti minut. Ennätys parani lähes neljä minuuttia ja sain painettua ajan juuri ja juuri 1:50 tunnin alapuolelle.

Jälkimmäinen puolisko oli kulunut ajassa 55:04 minuuttia, joka oli vain 11 sekuntia enemmän kuin ensimmäiset 10,5 kilometriä. Olen usein pyrkinyt juoksemaan negative splitin, eli etenemään jälkimmäisellä puoliskolla kovempaa kuin ensimmäisellä. Tällä ennätysjuoksulla oli juostava heti alusta alkaen ennätysvauhtia. Ajan kiriminen lopussa olisi ollut vaikeaa.

Melko kova alku vaatii sen, että tietää, mikä vauhti itselle sopii. Keskivauhtini oli 5:13 min/km. Tuntuma on löytynyt kesän aikana vetotreeneissä ja pidemmissä vauhtikestävyysharjoituksissa. Nelosella alkavia kilometrejä pystyn juoksemaan vain tonnin vedoissa, mutta vitosella alkavat kilometriajat alkavat olla siedettäviä.

Olin jo lähdössä pois maalialueelta, kun huomasin, että Candy on the Run Karoliina kaarsi kentälle. Menin häntä vastaan maaliin. Vaihdoimme vielä muutaman sanan kisasta ja otimme valokuvia. Kuuluttaja muistutti, että on pidettävä 1,5 metrin turvaväli.

Päivitin kentän ulkopuolelta kuulumiset tuoreeltaan Instagramin stooreihin. Ihmettelin itsekin, miten pirteältä näytin heti kisan jälkeen. Ylivirittyneisyys jatkui koko loppupäivän. Keho kävi kierroksilla, mutta pää ei meinannut pysyä mukana. Unohdin, mitä olin sanomassa.

Kokemuksesta tiedän, että kovan suorituksen jälkeen fyysinen väsymys tulee jälkijunassa. Seuraavana päivänä saattaa olla olo, että voisi lähteä taas lenkille. Kannattaa kuitenkin antaa kehon levätä ja muistaa syödä ja juoda riittävästi.

Seuraava koitos on vajaan kahden viikon kuluttua maratonilla. Onnistunut puolimaraton toi rutkasti lisää luottoa ennätyksen juoksemiseen myös tuplasti pidemmällä matkalla. Puolimaratonin kisa myös muistutti, että äärirajoilla juokseminen ei ole helppoa. Mutta vain laittamalla itsenä äärirajoille voi päästä uusiin ennätyksiin.

MITEN KORONA OLI HUOMIOITU ESPOO RANTAMARATONILLA?

Kisakanslia on ulkona. Hain sieltä perjantaina numerolapun ja paidan. Numerolapun sisältäneen kirjekuoren ojensi toimitsija, jolla oli maski. Oikeankokoisen paidan valitsin itse pöydästä.

Tapahtumapäivänä kaikki toiminta oli ulkona. En käyttänyt tavarasäilytystä, koska tulin tapahtumaan suoraan kotoa autolla.

Lähtöä oli porrastettu, eikä ruuhkia päässyt muodostumaan. Yksi lähtöryhmä kerrallaan ohjattiin urheilukentältä lähtöalueelle.

Omassa lähtöryhmässään sai lähteä silloin kun halusi. Ajanotto alkoi vasta, kun astui lähtöviivan yli. Lähtöön ei muodostunut aikaisempien vuosien mukaista ruuhkaa. Turvavälien noudattaminen onnistui hyvin.

Reitillä oli väljää jo siitä syystä, että juoksijoita oli tavallista vähemmän. Lähdön porrastamisen vuoksi sumppuja ei syntynyt.

Juomapisteillä ei ollut ruuhkaa, koska ihmisiä tuli tipoittain. Toimitsijoilla oli maskit päällä.

Maalissa ei ojennettu mitalia. Se oli valmiina muovipussissa muiden maalihuollon tarvikkeiden kanssa.

Maalialueelle ei päässyt muita kuin juoksijoita.

Kuuluttaja muistutti 1,5 metrin turvavälin pitämisestä.