Osallistuminen Helsinki City Running Dayhin saatu.
Valmistautumiseni tämän vuoden Helsinki City Running Dayhin ei ole mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Se on ollut sekalainen setti epätietoisuutta, suunnitelmien muutoksia ja toivon pilkahduksia.
Sairastin koronaviruksen aiheuttaman taudin maaliskuussa. Se katkaisi hyvin sujuneen maratonharjoittelun. Vaikka juoksin ensimmäisen lenkin jo kolmen viikon kuluttua positiivisesta testituloksesta, meni yli kuukauden päivät, ennen kuin tunsin olevani täysin toipunut taudista.
Kun juoksu alkoi jälleen kulkea, olin hämmästynyt, miten hyvin kunto oli säilynyt sairastetusta taudista huolimatta. Juoksin huhtikuussa kolme yli 20 kilometrin mittaista lenkkiä. Pitkillä lenkeillä tunsin tuttua juoksemisen iloa.
Aion Helsinki City Running Dayssä 14.5.2022 juosta Helsinki City Run -puolimaratonin. Harjoituslenkkien perusteella tiedän, että olen puolimaratonkunnossa. Ennätykseni puolimaratonilla on 1:46 tuntia, jonka juoksin viime syksynä.
Ennätysaikaan en nyt pysty. En myöskään ole päättänyt, lähdenkö tavoittelemaan mitään tiettyä loppuaikaa. Tapahtumaan voi mennä juoksemaan tavallisen treenin, eikä se mene silloin mitenkään hukkaan.
Vappuaattoaamuna juoksin viimeisen pitkän lenkin ennen kahden viikon päästä koittavaa puolimaratonia. Koska juoksen pitkät lenkit lähes poikkeuksetta viikonloppuisin, on ennen tapahtumaviikonloppua enää yksi mahdollisuus tehdä hieman pidempi lenkki. Äitienpäiväviikonlopulle olen suunnitellut 10-15 kilometrin mittaista lenkkiä.
Vappuaatto osui tänä vuonna lauantaille, joka kaltaiselleni valtion virkamiehelle on vapaapäivä. Heräsin ilman herätyskelloa puoli seitsemältä ja lähdin juoksemaan tasan kello kahdeksan. Ajankohdan voi todistaa urheilukelloni tiedot ja naapurini, joka kertoi nähneensä lähtöni.
Lenkillä kuuntelin musiikkia ja katselin tienpientareita, jos siellä näkyisi tyhjiä pulloja tai tölkkejä. Lyhyemmillä lenkeillä saatan kerätä enemmänkin roskia, mutta nyt olin päättänyt, että otan mukaani vain tölkit tai pullot. Ensimmäisen puolen tunnin aikana oli tosin jätettävä seuraavalle keräilijälle 1,5 litran limupullo, koska se olisi ollut liian iso kantaa mukana koko lenkkiä.
Tykkään juosta pitkiä lenkkejä jonkun seurassa, mutta viihdyn mainiosti myös yksin. Musiikki toimii minulla juostessa lähinnä taustahälynä, ja mietin samalla omia juttujani. Kaunis aurinkoinen aamu toivotti juoksijan tervetulleeksi.
Huomasin, että yksin juostessa vauhti karkasi välillä huomaamatta lähelle 6 min/km-vauhtia ja sen ali. Olin juossut edellisen lenkin tiistaina, joten lepopäiviä oli välissä kolme. Muutenkin harjoitteluni on ollut sairastamisen jälkeen melko leppoista, enkä ole seurannut mitään ohjelmaa.
Sykkeeni pysyi peruskestävyysalueella vähän päälle 140 lyönnissä/minuutti, joten en juossut mitenkään liian lujaa. Nykyään juoksen pitkät lenkit yleensä noin 6:30 min/km-vauhtia. Tällöin ne eivät ole liian rasittavia, palaudun nopeammin ja voin tehdä pian seuraavan harjoituksen.
Kisaviikolla kannattaa malttaa pitää lenkit lyhyinä ja viettää riittävän monta lepopäivää ennen kisaa. Olotila, joka minulla oli vappuaattoaamun lenkillä, olisi juuri sopiva kisapäivään. Lepopäivien ja kevyen viikon jäljiltä askel oli kevyt. Kunto ei enää nouse viimeisellä viikolla, ja kaiken voi vain pilata tekemällä liian kova treeni liian lähellä kisapäivää.
Vappuaattoaamuna liikkeellä oli muitakin juoksijoita, koiranulkoiluttajia ja näin useita pyöräilijöitä yksin tai porukassa. Iso osa kevyenliikenteenväylistä on jo puhdistettu hiekoitussepelistä. Puhtaalla asfaltilla on myös kevyempi juosta, kun kengillä saa hyvän pidon alustaan.
Juoksin ensin Espoon Pitkäjärven rantaa pitkin ja paluumatkalla Leppävaaraan katselin Lippajärven maisemia. Järvet ovat jo enimmäkseen sulia. Juuri ennen sairastumistani helmi-maaliskuun vaihteessa olin vielä ollut hiihtämässä Pitkäjärvellä. Maisemat olivat siitä muuttuneet paljon.
Olin ottanut juomaliivin taskuun kaksi energiageeliä, jotka otin 45 minuutin ja 1,5 tunnin kohdalla. Viileänä aamuna puoli litraa vettä riitti hyvin. Otin juomista molempien geelien päälle.
Espoon Pitkäjärven rannassa piti tehdä u-käännös, kun näytti siltä, että eteenpäin ei pääse kuivin varpain. Onneksi seudut ovat tuttuja monilta lenkeiltä, joita olen siellä suunnalla tehnyt. Valitsin toisen tien ja juoksin kaupan kautta kotiin.
Korona-aikana olen usein jättänyt löytämäni tölkit viemättä kauppaan, kun kaupassa olisi pitänyt olla maski päällä. Sellaista en useinkaan ottanut lenkille mukaan. Kaupan pulloautomaatin sijaan olen jättänyt tölkit esimerkiksi roskiksen päälle, josta ne joku toinen on voinut ottaa mukaansa.
Kaupassa oli edelläni joku palauttamassa isoa määrää pulloja. Ojensin muutaman tölkin hänelle, joten panttirahat jäivät tälläkin kertaa saamatta.
Jotta sain kellooni sopivan lukeman, juoksin muutaman kerran edestakaisin kadulla kotimme ohitse. Vappuaaton juoksulenkistä tuli täsmälleen puolimaratonin mittainen. Aikaa siihen kului 2:08:53 tuntia, jolloin keskivauhdiksi tuli 6:06 min/km.
Koska olin itsekseni juossut tavallisella viikonloppupitkiksellä puolimaratonin tuohon aikaan, aloin miettiä, pitäisikö sittenkin tavoitella kahden tunnin alitusta Helsinki City Running Dayssä. Tiedän, että vauhtikestävyyteni ei ole harjoituksen puutteen vuoksi huipputasolla, mutta kisapäivänä on mahdollista venyä lähes kuntoaan parempiin tuloksiin.
Ennen puolimaratonia ei todellakaan tarvitse juosta harjoitusmielessä puolimaratonia. Jos jaksaa juosta 15-17 kilometriä, voi huoletta lähteä kisapäivänä juoksemaan puolimaratonia. Koska olin alun perin tähdännyt maratonille, ovat harjoituslenkkinikin olleet pidempiä.
Oli aikatavoitteeni Helsinki City Runilla sitten mikä tahansa, onnistuneet pitkät lenkit tuovat toivoa siihen, että olen syksyyn mennessä maratonkunnossa. Jo nyt on hienoa huomata, että jaksan jälleen juosta pitkiä lenkkejä ilman ongelmia. Ja ovathan pitkät lenkit parasta koko juoksuharjoittelussa. Ainakin omasta mielestäni.
LENKILLÄ 