Kirja saatu arvostelukappale Docendolta.
Salaliittoteorioita käsitteleviä kirjoja tuntuu ilmestyvän nyt kuin sieniä sateella. Kriisit ovat salaliittoteorioiden synnyn kulta-aikaa, ja tässähän on viimeisen reilun kahden vuoden aikana menty kriisistä toiseen. Korona-aika myös sulki ihmiset koteihinsa internetin ääreen. Internet on tunnetusti pullollaan tietoa, jonka totuudenperäisyydestä ei kukaan mene takuuseen.
Kirjoitin aiemmin tänä keväänä arvion Markus Tiittulan maniosta kirjasta Taistelu totuudesta – Mikä salaliittoteorioissa koukuttaa? Ja miksi ne pitää ottaa vakavasti? Heti sen perään ilmestyi nyt käsiteltävänä oleva Pasi Kiviojan kirja Salaliittoteorioiden ihmemaassa (Docendo 2022, 326 sivua). Ennen kuin sain luettua Kiviojan kirjan loppuun, huomasin, että Otavalta on myös ilmestynyt uusi salaliittoteorioita koskeva kirja.
Kiviojan kirjan antaman määritelmän mukaan salaliittoteorialla tarkoitetaan ”ilmiötä tai tapahtumaa selittävää näkemystä, epäilyä tai uskomusta, joka poikkeaa virallisesta tai yleisesti hyväksyttävästä selityksestä”. Kivioja käy kirjassaan läpi tunnetuimpia salaliittoteorioita sekä haastattelee asiantuntijoita, salaliittoteorioihin uskovia henkilöitä ja henkilöitä, joiden läheinen on niin sanotusti pudonnut kaninkoloon.
Kaninkolo-termillä viitataan Liisa Ihmemaassa -kertomukseen, jossa Liisaa seuraa valkoista kania koloon ja päätyy Ihmemaahan. Kaninkolosta on tullut salaliittoteorioihin uppoutumisen vertauskuva ja sitä käyttävät myös salaliittoteoreetikot eli salaliittoteorioihin uskovat itse.
Pasi Kiviojan kirjassa Salaliittoteorioiden ihmemaassa käydään läpi tunnetuimpia salaliittoteorioita. Tällainen on esimerkiksi Big Pharma -salaliittoteoria, jonka mukaan lääketeollisuus ja siihen kytköksissä olevat tahot ovat pahoja, korruptoituneita ja toimivat vastoin yleistä etua. Teorian mukaan lääketeollisuus haluaa pitää ihmiset sairaina, jotta lääkeyhtiöt voivat parantaa kannattavuuttaan.
Big Pharma -teoriasta ei ole kaukana koronaviruksen alkuperään liittyvät salaliittoteoriat. Mahdollisuutta, että virus olisi kehitetty laboratoriossa, piti esillä muun muassa Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump ja tämän hallinto. Trump huomasi, että sai kannattajia salaliittoteoreetikoista, joten myötäili näiden mielipiteitä.
Kivioja muistuttaa kirjassaan, että pelkkä koronapandemian kiistäminen tai rokotuksista kieltäytyminen ei tee kenestäkään salaliittoteoreetikkoa. ”Salaliittoteoriasta on kysymys silloin, jos ihminen alkaa nähdä tapahtumissa esimerkiksi tietoista pimitystä tai salaisia suunnitelmia” Kivioja kirjoittaa.
New Wolrd Order on yksi vanhimmista salaliittoteorioista. Sen mukaan pieni eliitti tavoittelee maailmanherruutta. Muita kirjassa läpi käytäviä salaliittoteorioita ovat muun John F. Kennedyn murhaan liittyvät teoriat, ufot ja 9/11-teoriat. Jotkut ihmiset uskovat, että Yhdysvaltain hallituksella oli tekemistä kaksoistornien tuhossa, eikä kyseessä olisi ollut terrori-isku.
Yhteistä salaliittoteoreetikoille on, että he epäilevät ja kyseenalaistavat auktoriteetteja ja heillä on syvä epäluottamus virallisia tiedontuottajia vastaan. Salaliittoteorioihin uskova ihminen näkee satunnaisten tapahtumien välillä yhteyksiä ja hahmottaa tapahtumat suunnitelmallisena toimintana. Mieluummin kuin sattumaan, he uskovat siihen, että joku taho vetelee naruja taustalla.
Kirja on kirjoitettu ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Siinä käydään kuitenkin jo läpi sitä, miten Venäjän intressi on pitää ilmapiiri Suomessa Nato-vastaisena. Kivioja käsittelee myös sitä, miten on eräitä suomalaistoimijoita, jotka yrittävät pitää yllä Venäjä-myönteisyyttä Suomessa. Se, saavatko nämä toimijat rahaa toiminnastaan, jää edelleen arvoitukseksi. Kivioja muistuttaakin, että Venäjän salainen rahoitus on salaliittoteoria itsessään niin kauan, kuin siitä ei ole todisteita.
Usein salaliittoteorioita levittävät ihmiset myös uskovat levittämiinsä salaliittoteorioihin. Toisaalta salaliittoteorioiden jakaminen tuo mukanaan mahdollisuuden kaupallisuuteen. Jos saa ihmiset uskomaan esimerkiksi koronarokotteiden haitallisuuteen, voi näille myydä omia terveystuotteitaan tai kurssejaan. Rahanteko on jokseenkin ristiriidassa sen kanssa, että joissain hyvinvointipiireissä on nähtävissä globaalin pääoman ja suuryritysten kritiikkiä. Moni suureen ääneen salaliittoteorioista meuhkaava usein myös myy jotain, Kivioja toteaa.
Salaliittoteorioita levittämään päätyy henkilöitä, jotka ovat hyviä esiintyjiä eivätkä pelkää puhua kameralle. Sosiaalinen media ja yleensäkin internet ovat nykyajan levityskanavia salaliittoteorioille. Automaation avulla esimerkiksi muutama Twitter-tili voi syöttää määrällisesti ison osan salaliittoteoriamateriaalia verkkoon. Jos isot yhtiöt ovat siivonneet sivustojaan ja poistaneet haitallista sisältöä jakavia tilejä, tekijät ovat siirtyneet omiin vaihtoehtoisiin kanaviinsa.
Vastavoimaksi salaliittoteorioille on tullut erilaisia faktantarkistussivustoja, joilla yritetään kumota salaliittoteoreetikoiden väitteitä. Kivioja kertoo, että salaliittoteoreetikoiden kriittisyys valtamediaa kohtaan ja samaan aikaan kritiikitön suhtautuminen salaliittoteorioihin muistuttaa joidenkin uskonyhteisöjen ajattelua. Kirjaa varten haastateltujen ihmisten, joiden läheinen on hurahtanut salaliittoteorioihin, yhteinen viesti tuntuu olevan, että näiden kanssa ei voi puhua enää mistään. Faktoillakaan on vaikea kääntää joidenkin ihmisten päätä.
Salaliittoteorioiden ihmemaassa on jaoteltu lukuihin erilaisten salaliittoteorioiden perusteella. Yleistä tietoa salaliittoteorioista on ripoteltu eri lukuihin samoin kuin asiantuntijoiden haastatteluja. Kirjan sisältö on alusta loppuun mielenkiintoista, mutta sisältö ei ole viimeisen päälle jäsenneltyä. Asiasta toiseen ajelehtiva teksti ei toisaalta ole kuivaa, mutta tärkeimmät asiat on poimittava tekstin seasta.
Kivioja on selvästi ottanut puolensa, eikä itse usko kirjassa esiteltyihin salaliittoteorioihin. Hän on mennyt mukaan mielenosoituksiin, haastatellut ihmisiä netin välityksellä ja kasvokkain, tehnyt laajan kyselytutkimuksen ja tavannut ennakkoluulottomasti salaliittoteoreetikkona siinä missä tutkijoitakin. Tällä tavalla on saatu monipuolinen teos, joka ei jätä asioiden käsittelyä pintaraapaisuksi.
Kiviojan kirjassa todetaan, että salaliittoteorioiden mediassa saama huomio ei ole suhteessa ilmiön laajuuteen. Niitä käsitteleville yleistajuisille teoksille on kuitenkin mielestäni tarvetta. Salaliittoteorioista puhuminen ja niistä kirjoittaminen ovat omiaan varoittamaan ihmisiä, että he eivät erehdy uskomaan joskus jopa vahingollisia salaliittoteorioita.
Pahimmillaan salaliittoteoriat vahingoittavat niihin uskovia ja heidän läheisiään. Yksi tällainen esimerkki on kirjassa amerikkalaistytöstä, jonka äiti on ottanut kokonaan pois koulusta, koska uskoo niin sanotun ”great resetin” tuloon. Mitä myöskään tulisi siitä, jos kaikki eläisivät yhteiskunnan ulkopuolella, kuten kirjassa haastateltu suomalaismies. Hän ei esimerkiksi maksa autostaan vakuutuksia ja tehtailee autoonsa itse rekisterikilvet. Yhteiskunnan vapaamatkustajana on näennäisen helppoa olla, kun muut maksavat kulut.
Salaliittoteorioiden ihmemaassa on monipuolinen ja aihettaan syvällisesti tarkasteleva kirja. Nyt kun minulla on tuore kokemus hyvin samanlaisesta kirjasta eli Markus Tiittulan salaliittoteorioita käsittelevästä teoksesta, voin sanoa, että Kiviojan teos on kattavampi kuin edellä mainittu. Tiittulan kirja oli erittäin hyvä, mutta Kiviojan kirjassa on hieman tieteellisempi ote, vaikka sekään ei mikään oppikirja tai tutkimus ole.
Kiviojan kirja sai minut pohtimaan vielä tarkemmin, kuka salaliittoteorioita levittää, miksi ja missä. Siinä on vähemmän naureskelua tarkastelun kohteena olevalle ilmiölle kuin Tiittulan kirjassa ja enemmän sen pohtimista, mitä voi tehdä, jos joku on sotkeutunut syvälle salaliittoteorioiden maailmaan.
Kiviojakaan ei aivan malta olla vinoilematta, kun hän kuvaa, miten kansanedustaja Ano Turtiainen puhuu kannattajilleen kuin komppanian komentaja, mutta että on tosiasiassa sotilasarvoltaan matruusi (merivoimien alin sotilasarvo). Eräästä salaliittoteoriasta puhuessaan Kivioja päätyy lakonisesti toteamaan, että ”aina näitä asioita ei voi järjellä selittää”.
Laajasti salaliittoteorioita käsittelevänä mutta silti ymmärrettävänä yleisteoksena Kiviojan kirja sopii monelle. Se tarjoaa vertaistukea niille, joiden läheinen on vajonnut syvälle kaninkoloon ja yrittää vetää sinne muitakin läheisiään. Se toimii varoituksena ja valistuksena, jotta haitalliset salaliittoteoriat eivät saisi enemmän kannattajia. Kirjaan voi tarttua, vaikka ei olisi aikaisempaa tietoa salaliittoteorioista.
Voi aiheellisesti kysyä, lisääkö salaliittoteorioiden esille tuominen niiden suosiota. Olisiko parempi olla vain hiljaa? Uusimmat kriisit ovat tuoneet esiin sen, miten ihmisiä halutaan erehdyttää valheellisilla ja keksityillä uutisilla. Mielestäni on parempi pitää asiasta ääntä kuin vaieta. Kuten Kiviojankin kirjassaan toteaa, että ”Se, että olemme lukijakansaa, on meidän rokotuksemme salaliittoteorioita vastaan.” Olen samaa mieltä.
LENKILLÄ 