Jännittävä maratonviikko

Korona vai maraton

Altistuminen koronavirukselle kaksi viikkoa ennen maratonia ei kuulunut suunnitelmiini. Altistuin kotona, kun yksi lapsistani sairastui. Vietin aikaa sairastuneen kanssa ja noukin nenäliinoja paljain käsin.

Kaksi viikkoa ennen maratonia juoksin viimeisen pitkän lenkin. Lähes 25 kilometrin mittainen lenkki tuntui hyvältä ja loi uskoa. En ole harjoitellut niin paljon ja niin intensiivisesti kuin kahtena edellisenä vuotena, mutta jaksan juosta maratonin.

Altistumisen jälkeen aloin jännittää, sairastunko itse koronaan. Jännitystä on kestänyt puolitoista viikkoa ja se jatkuu yhä. Olen ottanut kolme rokotusta ja sairastanut taudin maaliskuussa 2022. Pitäisi olla jonkinlaista vastustuskykyä.

Helmi-maaliskuussa, jolloin perheessämme oli edellisen kerran koronaa, altistuin yhtämittaisesti lähes kahden viikon ajan, ennen kuin oli oma vuoroni. Luulin jo, että vältyn tartunnalta, sillä enhän ollut saanut sitä silloinkaan, kun tauti ensimmäisen kerran vieraili luonamme syksyllä 2021.

Altistuneena harjoittelin helmi-maaliskuun vaihteessa 2022 normaalisti ja tein yhden rankemman vetotreenin. Viimeksi mainittu saattoi olla ratkaiseva tekijä. Oireet alkoivat heti treeniä seuraavana päivänä.

Edellisestä viisastuneena olen pitänyt kahden viimeisen viikon treenit todella kevyinä. Toivon, että siten elimistöni on pystynyt taistelemaan vahvempana tartuntaa vastaan.

Olen maratonia edeltävillä viikoilla tehnyt vain yhden kymmenen kilometrin lenkin, kävellyt paljon, käynyt muutaman kerran ulkokuntosalilla ja pyöräillyt.

Toistaiseksi olen pysynyt oireettomana, enkä kotitestienkään mukaan ole sairastunut. Kolme päivää ennen maratonia en edelleenkään tiedä, mitä tästä tulee. Espoo Rantamaraton, jonne ilmoittauduin jo viime vuonna, järjestetään 17.9.2022.

Viime hetken valmistelut maratonille

Kun valmistautuu maratonille, ei kahden viimeisen viikon aikana kunnolleen pysty tekemään enää mitään. Korkeintaan voi pilata valmistautumisen liian kovalla treenillä. Lihakset ja koko keho väsyvät, eikä maratonpäivänä ole virkeimmillään.

Se, että olen ollut lähes juoksematta, ei ole paras mahdollinen tapa valmistautua maratonille. Juoksuvire alkaa kadota, kun ei käy lenkillä. Lisäksi henkinen valmistautuminen sakkaa.

Parhaimmillaan maratonille tai muuhun juoksutapahtumaan valmistautumisessa kaikki menee oppikirjojen sääntöjen mukaan. Ei silti ole lainkaan tavatonta, että viime hetkellä tulee yllättäviä tekijöitä, jotka sekoittavat juoksijan pään.

Mitä enemmän startteja on takana, sitä varmempi juoksija on. Alkuvuoden 2016 harjoittelin ensimmäiselle maratonilleni. Huhtikuussa, kun maratonviikko koitti, sairastuin vatsatautiin. Kun olisi pitänyt tankata, tyhjensin itseäni. Juoksin siitä huolimatta onnistuneen maratonin lähes tavoiteaikaani.

Pienempiä hämmennyksen aiheita ovat hankalat sääolosuhteet, varustepohdinnat tai toimimattomat kuulokkeet.

Kuuntelen pitkillä lenkeillä ja pidemmissä juoksutapahtumissa lähes poikkeuksetta musiikkia. Syksyllä 2021 en saanut maratonin startissa kuulokkeitani toimimaan, mutta vastoinkäymisistä huolimatta juoksin onnistuneen maratonin ja itselleni uuden ennätyksen.

Ohjeita maratonille valmistautumiseen on paljon, ja olen niitä itsekin täällä blogissa listannut. Hiilihydraattien ja nesteiden tankkaaminen maratonviikolla, harjoittelun keventäminen, varusteiden valinta. Teen kaiken kuten ennenkin, vaikka vasta tapahtumapäivän aamuna voi olla varma siitä, että pääsen juoksemaan.

Olen juossut viisi maratonia ja lauantaina on tarkoitus juosta kuudes. Tämänkertainen valmistautuminen on jälleen yksi laatuaan, mutta kokemus tuo varmuutta.

Maraton – miten siitä selviää?

42,2 kilometrin mittaista matkaa on kunnioitettava, mutta sitä ei saa pelätä. Kunnioittaminen tarkoittaa sitä, että ymmärtää juoksun alkavan vasta jossain puolivälin jälkeen. Pelottomuus puolestaan merkitsee luottamusta omaan kykyyn taivaltaa koko matka, vaikka välillä joutuisi kävelemään.

Maratonilla ensimmäiset kymmenen kilometriä ovat vasta alkusoittoa. Puoleen väliin matkaa pitäisi päästä ilman, että tuntuu raskaalta. Vaikka lähtöviivalla olisi miten energinen olo tahansa, ei voi lähteä juoksemaan täysillä.

Mitä enemmän on juossut pitkiä lenkkejä harjoitellessa, sitä paremmin tietää, millaista vauhtia pystyy pitämään yllä. Maraton ei silti ole harjoituslenkki, vaan kisatilanteessa on tarkoitus tehdä itselleen paras mahdollinen suoritus.

Alku on otettava rauhallisesti, jotta jaksaa vielä vaikeimmat kilometrit 30 kilometrin rajapyykin jälkeen. Loppumatkasta saakin jo tuntua pahalta. Vaikka tekisi mieli luovuttaa ja jättää matka kesken, kannattaa tutkiskella itseään ja kokeilla, mihin rahkeet riittävät. Maalissa tunne on euforinen.

Teen jälleen maratonille suunnitelma, milloin juon urheilujuomaa ja milloin otan energiageelin. Maratonilla ei kannata odottaa, että alkaa janottaa ja energiavarastot ehtyä, vaan täyttää niitä ennakoiden.

Vien tapahtumaan omat juomat ja kannan mukanani energiageelejä. Järjestäjä kuljettaa juomapulloni haluamilleni juomapisteille. Espoo Rantamaratonilla on yhdeksän juomapistettä ja osassa niistä tulee odottamaan oma tuttu urheilujuomani.

Ajoitan energiageelien ottamisen siten, että voin ottaa vettä juomapisteeltä ja huuhtoa geelin jämät suustani. Energiageelejä olen yleensä ottanut noin 45 minuutin välein.

Järkevällä vauhdinjaolla ja riittävällä nesteen ja energiansaannilla pääsee jo pitkälle. Suunnittelemalla matkaa etukäteen se ei ole hahmottamaton möykky.

Suunnitelmista huolimatta voi tulla äkkinäisiä yllätyksiä. Edellä jo mainitsin toimimattomat kuulokkeeni. Samalla maratonilla en myöskään löytänyt matkan varrelle varaamaani juomapulloa yhdeltä juomapisteeltä. Sekunneissa piti päättää, että otankin järjestäjän tarjoamaa urheilujuomaa ja riskin, että se ei sovi vatsalleni. Energiaa oli saatava.

Omat tavoitteeni

En usko tänä vuonna olevani ennätyskunnossa. Viimeisten kahden viikon valmistautuminen on mennyt aivan omalla tavallaan ja korona heittänyt varjon koko osallistumiselle. Olen iloinen, jos pääsen juoksemaan.

Ennätykseni on viime vuoden tulos 3 tuntia 53 minuuttia. Lauantain tavoite on juosta jonnekin neljän tunnin paikkeille. 4 tuntia 15 minuuttia olisi tulos, johon vielä voisin olla tyytyväinen, mutta 4 tuntia 30 minuuttia olisi paluu lähtöruutuun. Ensimmäisen maratonini vuonna 2016 juoksin aikaan 4 tuntia 39 minuuttia.

Saan usein vastata kysymykseen, onko maratonin juokseminen kivaa. Ei ole. Se on aika kamalaa enimmäkseen. Siitä huolimatta se on suosikkimatkani, joka tarjoaa riittävästi haastetta.

Tällä kertaa haastetta tuntuu olevan jo rutkasti etukäteen, mutta jos niistä selvitään, tuo se taas uuden kokemuksen juoksijan reppuun. Kokemukset taas ovat sitä pääomaa, joka auttaa tulevissa koitoksissa. Juokseminen kun on paljon muutakin kuin tossun toisen eteen laittamista.

14.9.2022 Korjattu tekstiä ensimmäisen maratonajan osalta kirjoitusvirheen vuoksi.