Olen paljastanut tietämättömyyteni – mikä virhe!

Osoitin tällä viikolla määrätietoisuuteni sosiaalisen median käytön vähentämisessä ja latasin Mastodon-sovelluksen puhelimeeni. Siis yksi sosiaalisen median tili lisää jo olemassa olevien rinnalle.

Minulla on puolustus. Antakaa, kun kerron sen. Instagramin syöte näyttää minulle edelleen helmikuussa Martti Suosalon ja Beata Leppilammen jouluisia pipari- ja pyjamakuvia.

Haloo! Seuraan lähes tuhatta tiliä Instagramissa, mutta en esimerkiksi lainkaan Beata Leppilampea. Instagramin mielestä näköjään pitäisi, eikä asia ole jäänyt lainkaan epäselväksi.

Toivottavasti löydän Mastodonista mielenkiintoisia ketjuja ja keskusteluja sen sijaan, että sovellus vain lätkäisee eteeni jotain, josta se olettaa minun pitävän. Pitäisi vain alkaa seurata Mastodonissa useampaa kuin neljää tiliä. Ja julkaista itse jotain.

En myöskään osaa vielä kovin hyvin käyttää Mastodonia. Se osoittaa vähäisen ymmärrykseni teknisistä aparaateista, mutta myös sen, että jo olemassa olevat sosiaalisen median sovellukset on tehty äärimmäisen helpoiksi käyttää.

Sosiaalisen median sovellusten käyttämisen helppous saa koukuttumaan niihin yhä enemmän. Lapsikin tietää, miten ne toimivat, ja teknisesti taitamaton pystyy editoimaan hienoja videoita.

Kirjoitan blogiini näitä diipa daapa -juttuja, vaikka tiedän, että selkeitä ohjeita sisältävät postaukset ovat blogini luetuinta sisältöä. Miten valitset nastalenkkarit, varusteet hellejuoksuun ja niin edelleen. Jopa yksinkertaista ohjettani villasäärystimiin on klikattu yli 65 000 kertaa.

Teen sitä, mistä tykkään, vaikka se olisi uimista vastavirtaan. Ajoittain saan vahvistusta sille, että olen oikealla tiellä, ja se riittää.

Tämän viikon torstaina tein ruokaostoksia. Laitoin ensin maitohyllyltä ostoskärryihini yhden maitolitran. Aloin epäillä, riittäkö se, ja palasin kurottamaan vielä toisen purkillisen.

Lappasin ostoksiani yksi kerrallaan kärrystä kassahihnalle, kun huomasin, että valkoinen maitoläikkä koristi mustaa hihnaa. Huomautin asiasta myyjälle. Myyjä vastasi, että se tuli mahdollisesti maitopurkista, jonka olin hetkeä aikaisemmin nostanut hihnalle.

Jätin vuotavan maitopurkin kassalle, enkä lähtenyt hakemaan uutta. Enhän alun perinkään ollut aikeissa ostaa kuin yhden.

En voi tietää, oliko valuva purkki ensimmäinen vai toinen kärryihin nostamistani maitolitroista. Jokin minussa haluaa uskoa, että se oli se ensimmäinen.

Intuitio käski ottamaan toisen, minkä ansiosta sain ainakin yhden ehjän purkin maitoa kannettua kaupasta kotiin. Jääkaapissa oli vielä maitoa jäljellä, eikä enempää lopulta olisi tarvittukaan.

Olen melko hyvä arvioimaan määriä, matkoja, kellonaikoja. Kykyni ei perustu matemaattiseen lahjakkuuteen vaan ihan vain oletukseen, joka usein osuu oikeaan.

Olen suurpiirteinen, joka on ominaisuutena sekä lahja että heikkous. En jää vatvomaan pieniä yksityiskohtia vaan maalaan isolla pensselillä.

Inhokkikysymykseni, mitä juoksuharrastukseen tulee, on se, miten monta kilometriä viikossa juoksen. Juoksen sen minkä juoksen ja luku on sitten se. En niitä yleensä kovin tarkkaan laske.

Suurpiirteisyyteni vuoksi en kirjoita blogiini tarkkoja ohjeita muille. En pysty antamaan juuri oikeita vastauksia. Sen sijaan osaan tsempata ja kertoa, mikä minua on auttanut aloittamaan juoksuharrastuksen kolmekymppisenä ja jatkamaan sitä vielä viidennelle vuosikymmenelle. Nyt jo edesmennyt mummuni sanoisi minulle, että käyn viittä kymmenettä (olen 42-vuotias).

En myöskään näe järkeä siinä, että kerään tietoa jo olemassa olevista lähteistä ja referoin niitä blogissa omille lukijoilleni. Silloin toistan vain muiden jo kertaalleen kirjoittamaa.

Olen tällä viikolla lukenut muutaman nettikirjoituksen kuukautiskierron vaikutuksesta harjoitteluun. Ainakin kolmen niistä pohjana näyttää olleen tämä Cosmopolitan-lehdessä vuonna 2021 julkaistu artikkeli (linkki vie sinut toiselle sivustolle). Vain yhdessä oli asianmukainen viite.

Blogini punainen lanka on jossain muualla kuin tamponien naruissa. En ole saanut koulutusta juoksuvalmennukseen, joten en edes voi kirjoittaa mitenkään asiantuntevaa tekstiä juoksuharjoittelusta.

En koe tarvetta keksiä pyörää uudelleen. Kirjoitan, mitä jokin päähäni ajelehtiva ajatus kehottaa tai millaisen tehtävänannon saan. Uskomatonta mutta totta, että joskus saan rahaa tästä tekstintuottamisesta.

Sosiaalinen media on täynnä kuvavirtaa. Moni katsoo mieluummin videon kuin lukee pitkän tekstin. Silti teksteillekin on vielä kysyntää ja jonkun pitää niitä osata kirjoittaa. Se on valitsemani tie.

Sain kerran blogiini kommentin, jossa lukija kirjotti, että olen ”neljän tunnin läpsyttelijä” eikä minun kannattaisi neuvoa muita. Kommentilla viitattiin siihen, että juoksen maratonin noin neljässä tunnissa.

Harmittaa, että en julkaissut kommenttia, sillä siitä on ollut iloa enemmän kuin kaikista blogiini reilun viiden vuoden aikana tulleista kommenteista yhteensä.

Jos reilusti myönnän, että olen neljän tunnin läpsyttelijä ja mitä siitä, menettää pilkka teränsä. Teen heikkoudesta vahvuuden ja terävästä piikistä kilven itselleni.

Ja mitäpä jos kirjoitankin seuraavaksi taas ohjeita muille juoksijoille? Niissä raameissa, joissa koen sen pystyväni tekemään.

Osa juoksuharjoitteluun liittyvästä tiedosta vaatii perehtyneisyyttä ihmisen fysiologiaan ja anatomiaan. Osa tiedosta on sellaista, että riittää, kunhan on ihminen itse.

Ja hei, taidanpa linkittää tämän kirjoituksen Mastodoniin. ”Toottaan” ensimmäisen kerran. Nähdään siellä ja täällä ja edelleen myös Instagramissa ja Facebookissa.