Olin sunnuntaina ensimmäisten joukossa tekemässä jälkiä latukoneen tasoittamaan lumenpintaan. Sotkin jotain niin täydellistä, että tunsin olevani pahanteossa. Aaltoilevan pinnan päällä liukuminen oli silti samanaikaisesti parasta, mitä sillä hetkellä tiesin.
Talvi palasi koululaisten lomaviikolla, eikä se näytä väistymisen merkkejä. Sunnuntaina kirkkaasti paistanut aurinko muistutti siitä, että kevät tekee tuloaan myös tänä vuonna.
Unohdin levittää kasvoilleni aurinkorasvaa ennen kuin lähdin parin tunnin hiihtolenkille. Vuosi on riittävän pitkä aika unohtaa keväinen valkeus ja auringon ultraviolettisäteilyn ihoa vanhentava vaikutus.
Sunnuntain hiihtolenkki jäi talvilomani ainoaksi. Lomailin kolmen lapseni kanssa koko viikon. Pidän vielä toisen loman pääsiäisen aikaan, jolloin koko perheemme lähtee Lappiin Ylläkselle.
En tiedä, millainen lumitilanne Lapissa on huhtikuussa. Se on varmaa, että silloin Etelä-Suomessa saa jo unohtaa sukset ja muut talviurheiluvälineet.
Helmikuun lopussa Espoossa riitti lunta. Vain joillain siirtymäreiteillä ladun pintaan oli noussut hiekkaa, kun latukone oli kouraissut mukaansa maata. Niissä kohdissa nostelin jalkojani ilmaan, etteivät sukset kärsisi.
6-7 vuotta käytössä olleita suksia ei tarvitse enää kaikilta naarmuilta varoa, mutta ei niitä varta vasten kannata pilatakaan. Suksilla on vielä paljon käyttöikää edessä.
Vaikka välillä kävin jättämässä jälkeni luistelu-uralle, hiihdin lähes koko lenkin perinteisellä tyylillä.
Sää oli loistava, mutta hiihtokeli hieman tahmea. Silloin, kun ladut ovat hieman jäiset, pääsee perinteiselläkin tyylillä lähes lentäen eteenpäin. Riittää, että lykkii sauvoilla tasatyöntöä. Sunnuntaina sain tehdä töitä sekä käsillä että jaloilla.
Hiihdin 20 kilometriä, johon kului aikaa 2 tuntia 23 minuuttia. Vauhtini oli rauhallinen ja syke matala. Toiseen kantapäähäni muodostui pieni rakko, vaikka kaikki varusteet sukkia myöten ovat olleet pitkään käytössä. Kestävyyteni heikoin lenkki ja Akilleksen kantapää löytyivät – kantapäästä.
Matalasykkeinen (keskisyke 117) harjoitus palveli hyvin maratonille valmistautumista. Hiihtämällä tehdyt lenkit pitäisivät olla pidempiä kuin juosten tehnyt, sillä lumen päällä liukuminen on helpompaa kuin koko painonsa eteenpäin vieminen askel askeleelta.
Sunnuntain hiihtolenkkini ei juurikaan ollut pidempi kuin tämänhetkiset pitkät juoksulenkkini, mutta perhe odotti ja kantapää jomotti. Perheeni sai pikaisen lounaan uuniranskalaisista ja makkarasta ja kantapääni suojakseen rakkolaastarin.
Oli palvelus myös mielelle viedä itsensä aurinkoisena päivänä laduille. Hiihtäminen on toki urheilua ja sykkeenkin saa nousemaan vaikka vain menemällä mäkisemmälle reitille. Yhtä paljon se oli tällä kertaa virkistystä ja rentoutusta. Hiihtäminen näytti taas parhaat puolensa.
LENKILLÄ 