Päivitetty 29.1.2014: Kyseinen kurssi peruttu vähäisen osanottajamäärän vuoksi.
Kaupallinen yhteistyö Helsingin aikuisopiston kanssa.
Seuraava Helsingin aikuisopiston kirjoituskurssi, jonne olen menossa, on nimeltään Mindfulness ja vapaus kirjoittaa. Kurssille pitää ottaa mukaan tyyny, kevyt peitto ja makuualusta sekä kirjoitusvälineet. Pidän käsin kirjoittamisesta ja viehätyn muistivihkoista ja kynistä. Tyyny, peitto, ynnä muu ovat kehoa ja mieltä vapauttavia harjoitteita varten.
En ole etukäteen juurikaan pohtinut mindfulnessin tai meditaation osuutta kirjoituskurssilla. Mielestäni ne sopivat hyvin yhteen kirjoittamisen kanssa. Kirjoittaminen on minulle eräänlaista meditaatiota ja yhteyttä sisimpään. Kun jälkeenpäin palaan kirjoittamiini teksteihin, hämmästyn ja pohdin, kenen kynästä ne ovat. Kun kirjoitan, koen hetkiä, jolloin ajatuksia virtaa nopeammin kuin ehdin kirjata niitä ylös.
Jo ennen oman blogini aloittamista syksyllä 2017 kirjoitin aamusivuja. Aamusivut ovat taiteilijatreffien ohella kirjoitusguru Julia Cameronin metodeja pitää luovuutta ja yhteyttä omaan taiteilijaansa yllä. Aamusivut ovat mitä tahansa kirjoitusta kolmen sivun verran, ja ne pitää kirjoittaa aamulla ennen kuin on puhunut kenenkään kanssa, vilkaissut puhelinta tai lukenut päivän uutisia. Silloin on lähimpänä itseään ja omia ajatuksiaan, koska kukaan tai mikään ei ole ehtinyt tulla sotkemaan niitä.
Helsingin aikuisopiston Mindfulness ja vapaus kirjoittaa -kurssi järjestetään lähiopetuksena opiston Runeberginkadun tiloissa ajalla 6.2.-26.3.2024. Tunnit järjestetään tiistai-iltaisin kello 18:15-20:30. Alkuillasta ajatuksia on ehtinyt sekoittaa jo asia jos toinenkin. Uskon, että mieltä vapauttavat harjoitteet pyyhkivät pois turhan kuorman. Silloin pääsee paremmin omien ajatustensa äärelle.
Sain aikoinani aamusivuja kirjoittaessani idean, että alan tehdä kirja-arvioita blogiini. Eräänä aamuna päähäni pälkähtänyt ajatus on johtanut siihen, että saan ajoittain kirjoja kustantajilta arvioitavaksi ja pääsen sosiaalisen median vaikuttajana vierailemaan kirjamessuilla. Kesken kirjoitushetken tullut idea on ennen kaikkea toiminut johtotähtenä ja kantavana ajatuksena. Mielestä voi nousta monta yllättävää asiaa, kun niille antaa mahdollisuuden.
Vietän aikaani sosiaalisessa mediassa ja älypuhelimella. Huomaan, miten sosiaalisen median algoritmien on tarkoitus pitää käyttäjä mahdollisimman kauan sovelluksessa. Välillä on hauska katsoa videoita nelikymppisistä muistelemassa nuoruuttaan 90-luvun hittikappaleiden siivittämänä tai ruokaohjeita, jotka tallennan, mutta joihin en koskaan palaa. Se on muiden tekemää sisältöä, joka kaadetaan katsojan päähän. Tämä on enimmäkseen passiivinen vastaanottaja.
Sosiaalisen median sovellukset ovat pohjimmiltaan kaupallisia, niissä tapahtuu mielipidevaikuttamista ja vaikutteille alttiit henkilöt vertailevat itseään muihin ja saavat pahimmillaan mielenterveysongelmia. Tällainen ympäristö latistaa luovuuden.
Mainitsin edellä taiteilijatreffit. Ne tarkoittavat käymistä konsertissa, taidenäyttelyssä, elokuvateatterissa tai elokuvan katsomista kotona. Mikä ikinä auttaa taiteellisen teoksen kautta pääsemään lähemmäksi omaa taiteilijaansa. Sitä, joka pursuaa ideoita ja haluaa luoda. Välillä on suorastaan suotavaa katsoa muiden tekemää taidetta, mutta se on vain osa luovuuden prosessia. Itsensä toteuttaminen on yhteydessä hyvänolontunteeseen. Kuka ei nauttisi siitä, kun saa katsella kättensä jälkiä?
Sen, mitä tulevalla Helsingin aikuisopiston kirjoituskurssilla kirjoitan, ei tarvitse päätyä julkaistavaksi. Uskon, että mindfulnessin yhdistäminen kirjoittamiseen auttaa hiljentämään turhaa hälinää ja pääsemään kiinni omiin ajatuksiin. Jos aivoihin koko ajan kaikkien aistien kautta kaataa jotain, ei mitään pääse ulos.
Olen aikoinaan osallistunut verkossa järjestetylle kirjoituskurssille. Se oli hyvä alku, mutta olen sittemmin todennut, että ne eivät ole minua varten. Konkreettiseen tilaan meneminen, jossa voin keskittyä vain kirjoittamiseen, auttaa. Mindfulness ja vapaus kirjoittaa -kurssilla pääsen jykevään tiilirakennukseen Runeberginkadulla Töölössä ja toivottavasti myös henkisesti tilaan, jossa saan kiinni ajatuksistani. Ajatuksiin, jotka arjen hälinässä ovat hiljaisia ja tiedostamattomia, mutta jotka rauhallisena hetkenä astuvat esiin.
Mielenkiintoista tekstiä oppii kirjoittamaan kirjoittamalla, lukemalla ja elämällä. On vaikea ammentaa mitään, jos ei ole, mistä ammentaa. Kuten todettu, varsinkin nopeatempoisten videoiden virta silmien edessä tukkii aivot, eikä anna tilaa omille ideoille. Muiden sisältöä katsoessa voi tuntea olevansa vähempiarvoisempi, vaikka todellisuudessa olisi juuri hyvä omana itsenään. Omalle itselleen, erityislaatuisille ajatuksilleen ja koetusta elämästä rakentuville päätelmilleen on vain annettava mahdollisuus tulla ulos ja muodostua sanoiksi.
LENKILLÄ 