Uncategorized

Pakkasaamun lenkki ja tietoa tulevasta yhteislenkistä 11.11.

img_2181

Naapuri sanoi, että iPhonea ja ranskalaisia autoja ei ole tarkoitettu Suomen pakkasiin. En osaa sen enempää sanoa relluista tai sitikoista, mutta uudehko omenapuhelimeni hyytyi lauantaiaamun lenkilläni noin seitsemän kilometrin kohdalla. Onneksi juoksija itse ei muutaman asteen pakkasesta hetkahda.

Odotin puhelimeltani enemmän, sillä muuten kesällä hankkimani uusi luuri on ollut parempi kuin edeltäjänsä. Ehkä vanhan iPhoneni oli tarkoituskin jatkaa elämäänsä Espanjassa, jossa se joutui pitkäkyntisten käsiin heinäkuussa. Kukapa ei haluaisi eläkkeellä siirtyä etelän auringon lämpöön. Siellä ei akku tyhjene täydestä latauksesta hetkessä punaiselle.

img_2183
Syyslomalla maalla.

Jos haluan talvella käyttää puhelinta lenkeilläni – eli ottaa kuvia ja tehdä muuta tärkeää – pitää alkaa taas kuljettaa mukana varavirtaa. Onneksi on juomavyö, johon voi sujauttaa puhelimenkin varavirran omien energiageelien seuraksi.

img_2190
Lämpömittarin lukemat lauantaiaamuna.

Lauantaiaamu oli ensimmäinen pakkasaamu tänä syksynä. Olin viettämässä syyslomaa maalla, ja lämpömittari näytti herätessäni melkein -4 astetta. Ei kovin paljon, mutta oli kylmempää kuin kertaakaan sitten viime kevään.

Maalla peruslenkkini on reilu 10 kilometriä, joten en varustautunut sille energiageelillä tai vedellä. Söin pienen aamupalan ja lähdin matkaan, kun päivä valkeni. Kaupungissa lenkkeilleissä ei pimeys ole este lähteä ulos juoksemaan. Maalla en halua lähteä pilkkopimeälle tielle. Voisi toki ottaa otsalampun, mutta en suoraan sanottuna uskalla lähteä.

Muutama vuosi sitten olin samalla tiellä valoisaan aikaan juoksemassa, kun metsästä pisti esiin hirven pää. Minulla kesti vähän aikaa tajuta, mikä elukka katsoo suoraan silmiin. Kun tajusin, että se on hirvi, piti seuraavaksi miettiä, ovatko hirvet vaarallisia. Eivät ole. Hirvi katsoi minua ja minä hirveä, jonka jälkeen se lonkotteli tien yli ja minä jatkoin suoraan tietä pitkin. Maalla pimeällä juostessa pelkäisin, mikä eläin seuraavaksi ilmestyy otsalampun valokeilaan. Odotin siis luonnon oman lampun syttymistä taivaalle.

img_2186
Juoksemassa auringon noustessa.

Katselin huurteista maata ja auringonnousua. Tämän takia kannatti nousta ja lähteä ulos. Olin pukenut aluskerrastoksi fleece-asun ja päällimmäiseksi vuorettoman juoksutakin ja ohuet trikoot. Niissä varusteissa ei ainakaan tullut kylmä. Ehkä hieman ohuemmalla aluskerrastolla olisi tarjennut.

Talvella juoksemaan lähtiessä pätee hyvin neuvo, että aluksi on hyvä olla hieman kylmä. Tällöin vaatteita on sopivasti päällä. Tiedän, miten olisi mukava pukeutua paksusti, kun lähtee lämpimistä sisätiloista. Pientä epämukavuutta ohuissa vaatteissa täytyy kuitenkin ensin sietää, ennen kuin lihasten tuottama lämpö alkaa lämmittää.

img_2185
Lenkillä.

Tässä vaiheessa vuotta ei ole vielä tarpeen kaivaa esiin nastalenkkareita. Lunta ei kuitenkaan ollut maassa jäästä puhumattakaan. Juoksen myös talvella, ja nykyiset nastalenkkarini Icebugit ostin talvella 2012/2013. Ne ovat palvelleet minua siis jo pian viiden vuoden ajan. Otan ne taas käyttöön, kun maa jäätyy. Lauantaiaamuna juoksin kesälenkkareillani Adidas Supernovilla.

Juoksin 11,13 kilometriä ja aikaa kului 1 tunti 7 minuuttia. Keskivauhti oli 6:05 min/km. Kuten alussa totesin, puhelimeni hyytyi noin seitsemän kilometrin kohdalla, kun yritin ottaa kuvaa kuuran kuorruttamasta kasvista. Siihen loppui myös musiikin kuuntelu sillä lenkillä, kun pakkanen tyhjensi lähes täyden akun. Yllättäen olikin ihan mukava juosta luonnon ääniä kuunnellen loppumatka. Yksi ”luontoääni” oli hirvimiesten kiväärin laukaus jossain kauempana metsässä. Onneksi olin pukenut oranssin juoksutakin, ajattelin.

img_2184
Ohut Adidaksen juoksutakkini.

Lenkkivarustuksessa pitää alkaa pikkuhiljaa siirtyä talvitamineisiin. Huomasin takaisin sisälle päästyäni, että iho hieman punotti paikoittain kylmän vaikutuksesta muun muassa vatsassa. Ehkä tähän kylmään on sittenkin tottumista minullakin eikä vain puhelimellani.

Ja sitten infoa yhteislenkistä 11.11.2017. Mukana ovat Juoksujalka vipattaa blogia pitävä Merituuli ja Vastaisku ankeudelle blogia pitävä Jenny. Merituuli pyysi minua mukaan ja minulla on nyt kunnia kutsua mukaan myös SINUT blogini lukija. Päivä on siis lauantai 11. marraskuuta, aika 11:00 ja lähtöpaikka Allas Sea Pool Helsingissä Kauppatorin kupeessa. Lenkin pituus on noin 10 kilometriä ja vauhti sellainen, että kaikki pysyvät mukana. Kesto on noin puolitoista tuntia ja lenkin jälkeen voi mennä kahville ja/tai uimaan. Lenkki on ilmainen, mutta mahdolliset uimaliput ja virvokkeet on kustannettava itse. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä pääsee mukaan juoksemaan! 😊

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s