Malttamaton ja helposti innostuva luonne johtaa usein siihen, että on sata rautaa tulessa, mutta ei aikaa saattaa päätökseen kaikkia aloittamiaan projekteja. Varsinkin, kun puhutaan vapaa-ajan projekteista, joilla ei yleensä ole dead linea ja projektipäällikkö on oma itse.
Mieleeni tulee heti yksi keskeneräinen kirja yöpöydällä ja toinen yöpöydän laatikossa. Villasukat, joilla aioin ottaa osaa Suomi 100 vuotta -keräykseen, tyttärelleni neulomani villapaita, josta puuttuu enää kaulus, mutta joka olisi valmistuessaan auttamattoman pieni, ja oma villapaitani, joka on irtohihoina sekä etu- ja takakappaleina haudattuna jonnekin hyllyn perukoille. Tehdessäni suurempaa siivousta vaatekaappiin siirrän sitä hieman paikasta toiseen sen sijaan, että istuisin alas ja ompelisin palaset yhteen.
Loppukesästä huomasin kaksi myynnissä ollutta mielenkiintoista juoksua ja liikuntaa käsittelevää teosta: Matti Riekin Raskas askel ja Anders Hansenin Aivovoimaa – näin parannat aivojasi liikunnalla. Olin jo ostamassa molempia, kun sain muistutettua itseäni, että missä ihmeen välissä aion ehtiä lukemaan molemmat. Varsinkin, kun minulla oli kaksi muuta juoksukirjaa luettavana. Muistin myös sellaisen hienon laitoksen kuin kirjasto, ja laitoin molemmat kirjat varaukseen.
Kärsivällisyyttäni hieman koeteltiin, kun kävin tällä viikolla kirjastossa ja kysyin samalla, missä vaiheessa olen kirjojen varausjonossa. Kävi ilmi, että molemmissa kirjoissa oli ennen minua vielä kymmeniä lainaajia. Kirjastonhoitaja kertoi sijoitukseni hieman tuskainen ilme kasvoillaan. Sanoin, että taitaa olla parasta kävellä kirjakauppaan. Päätin kuitenkin malttaa mieleni ja odotella vielä. Olen myös alkanut lukea toiseen kertaan Karo Hämäläisen kirjoittamaa kirjaa Yksin, joka on romaanin muotoon kirjoitettu elämäkerta Paavo Nurmesta.
Käsitöiden suhteen en ole tällä viikolla malttanut mieltäni. Sain viikonloppuna idean alkaa neuloa säärystimiä itselleni. Ostin muutama viikko sitten Lontoosta juoksutakin itselleni ja kotona huomasin sen sointuvan paremmin kuin hyvin nastalenkkareihini, jotka sääennustuksia katsellessa saa pian laittaa jalkaan. Mietin, että saman sävyiset säärystimet kruunaisivat talvijuoksuasuni. Se, että en ole tähän mennessä käyttänyt säärystimiä juostessani, ei estänyt minua alkamasta toteuttaa ideaani.
Hain kaupasta langat, kaivoin sukkapuikot esiin ja pakkasin tarvikkeet kassiin, kun lähdin ystäväni luo illaksi nuorimman lapseni kanssa. Häpeilin hieman kaivaa käsityötäni laukusta, mutta saimmekin aiheesta muiden paikallaolijoiden kanssa hyvän keskustelun aikaan. Samoin, miten olen huomannut juoksun olevan aihe, joka yhdistää ja josta saman lajin harrastajat jaksavat puhua keskenään, huomasin käsitöiden ja etenkin neulomisen olevan samanlainen aihe.
Neulomisessa ja juoksemisessa on paljon samaa. Molemmat ovat rentouttavaa tekemistä, jonka lomassa voi tehdä muutakin. Juostessa kuunnella musiikkia tai äänikirjoja tai jutella lenkkikaverin kanssa. Käsityö kädessä pystyy samoin juttelemaan muiden kanssa tai katsomaan televisiota.
Juokseminen ja neulominen ovat molemmat monotonista toistoa, joka vapauttaa ajatukset ja antaa niiden soljua omia ratojaan. Olen lukenut, että neulominen parantaa analyyttistä ajattelukykyä. Juoksun positiivisista vaikutuksista mieleen olen kuullut sitäkin enemmän ja kunhan saan luettua mainitsemani Aivovoimaa-kirjan, kerron teille lisää.
Olen myös sitä mieltä, että juoksemisessa ja käsitöiden teossa tärkeintä ei ole lopputulos vaan matka. Nykyään villa-asusteet voi ostaa kaupasta eikä kenenkään ole pakko tehdä niitä itse. Silti teemme niitä. Kenenkään ei myöskään tarvitse juosta saalistaakseen ruokaa tai paetakseen saalistajilta. Silti juoksemme. Tekeminen on innostavin vaihe ja lopputulos – valmis villasukka tai raukea olo juoksun jälkeen – mukava bonus.
Olen tehnyt käsitöitä läpi ikäni, mutta syystä tai toisesta harrastus on väillä ollut tauolla. Tiistai-iltana kylästä tultuani istuin vielä kotisohvalla kudin kädessä ja katsoin Kymmenen uutisia. Yllätyin, kun sattumalta illan uutisiin oli tehty juttu neulomisharrastuksen suosiosta (mistä muustakaan!). Ehkä tämä ei olekaan ihan mummumaista ja vanhanaikaista neuloa. Ja opettaa minuakin hieman pitkäjänteisemmäksi.
LENKILLÄ 