Keskiviikkoisista Juoksuklubin treeneistä on lyhyessä ajassa ehtinyt tulla minulle jo odotettu hetki. Kun ilmoittauduin aikaisemmin tänä syksynä Juoksuklubiin, pohdin, miten pystyn sitoutumaan säännöllisiin viikoittaisiin treeneihin. Kahden työssäkäyvän vanhemman ja kolmen koululaisen perheessä aika tuntuu olevan aina kortilla.
Nyt huomaan, että onneksi on edes yksi kalenteriin merkattu treenikerta viikossa, niin osaan paremmin pitää kiinni omista harrastuksistani, ja juoksuharjoittelu jatkuu säännöllisenä. Juoksuklubi kokoontuu kerran viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Viikonloppuisin järjestetään myös pitkiä yhteislenkkejä, mutta niille en ole vielä osallistunut. Muut viikon harjoitukset sijoitan sinne, minne ne parhaiten mahtuvat. Pitkikset joka tapauksessa juoksen yleensä viikonloppuisin.
Nyt huomaan myös, miksi valitsin juuri omassa kotikaupungissani Espoossa kokoontuvan juoksuryhmän. Kevään ja kesän treenasin Runner’s High’n kanssa, mutta niin hyviä ja mukavia kuin treenit sen ryhmän kanssa olivat, oli Helsinkiin kulkeminen hieman ajan hukkaa. Tämänviikoiset Juoksuklubin treenit ilmotettiin pidettäväksi Leppävaarassa, jonne minulla olisi pyöräilymatka. Treenien aiheena oli mäkivedot.
Niinpä hyppäsin keskivikkona pyöräni selkään ja ajoin Leppävaaran stadionille. Meitä oli kehotettu pukemaan lämpimästi ja niin myös tein. Puin pyöräily/hiihtoasuni päälle ja alle villa(!)housut, teknisen paidan ja ohuen fleecepusakan. Vaatteita oli juuri sopivasti päällä. Kylmä tuuli enteili tulevaa lumisadetta ja oli todella purevaa.
Leppävaaran kuntorata on minulle hyvin tuttu. Olen asunut sen lähettyvillä vuodesta 2004 alkaen. Talvella olen käynyt siellä hiihtämässä ja sulaan aikaan juoksemassa. Edellisen kerran olen ollut itsekseni tekemässä mäkitreeniä kesällä. Ei siis auta, että hienot kuntoilumahdollisuudet ovat aivan nurkan takana, ellei niitä käytä. Juoksuklubin kanssa mentiinkin sitten jos ei nyt ihan täysillä niin aika kovaa vauhtia ainakin kaksi tuntia.
Lämmittely tehtiin kuntoradan mäkisessä maastossa ja täytyy myöntää, että meinasi epätoivo iskeä jyrkissä mäissä. Jos jo lämmittely tuntuu raskaalta, niin miten jaksan vielä mäkivedot. Huoli oli kuitenkin aiheeton. Kylmiltään mäkiseen maastoon juoksemaan lähtö oli toki rankkaa, mutta kunnon lämmitellyn jälkeen halusi jo päästä itse treenin pariin.
Alkulämmitelylenkin jälkeen teimme vielä tovin dynaamisia venyttelyjä ja niin monenlaisia koordinaatioharjoituksia, että en tiennyt niin paljon erilaisia olevan olemassakaan. Toki kun juoksee polvennostojuoksua sivuttain ja takaperin tai harjoittaa kimmoisuutta pomppimalla tasajalkaa selkä menosuuntaan päin, niin onhan sinä variaatiota.
Kun lähdimme juoksemaan varsinaisia mäkivetoja, oli jo hyvinkin puolet treeniajasta kulunut. Mäkivetojen paikaksi valikoitui kahden pitkän mäen välinen notkelma. Tarkoitus oli juosta mäkeä yös alas kaksi kymmenen minuutin pätkää ja pitää pieni lepotauko välillä. Kymmenessä minuutissa ehti juosta noin neljä kertaa 200 metriä pitkän mäen ylös ja hölkätä rauhallista vauhtia alas. Kukin teki omalla tahdillaan, mutta ryhmästä sai kuitenkin hyvää vetoapua. Toinen kymmenen minuutin pätkä tuntui jo jopa siedettävältä.
Kun kaksi kymmenen minuutin settiä oli tehty, teimme vielä muutaman vedon siten, että lähdimme juoksemaan alamäkeen, tasaisella annoimme hyvän vauhdin pysyä, ja seuraavaan mäkeen nousimme ”tikuttamalla” ja käsillä voimaa juoksuun antamalla. Vedot olivat niin nopeita ja tehokkaita, että ne olivat ohi ennen kuin huomasikaan ja hengästyminen tuli vasta mäen päällä. Näiden jälkeen teimme vielä pari lyhyttä spurttia pelkästään ylämäkeen.
Viimeisten tehokkaiden vetojen tarkoitus ei ollut (tai niin ainakin meille kerrottiin) imeä loppujakin mehuja juoksijoista irti, vaan edesauttaa palatumista. Valmentaja kertoi, että asiaa on Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa Kihussa tutkittu ja todettu, että tehokkaat vedot harjoituskerran päätteeksi auttavat palautumisen käynnistymisessä.
Saimme kehotuksen vielä venytellä Kymmenen uutisten aikaan ja niin kuuliaisesti tein. Näillä vinkeillä lihakset eivät kipeytyneet ja seuraavina päivinä on ollut havaittavissa vain pientä väsymustä jaloissa. Pidin muutaman päivän juoksusta taukoa ja viikonlopun lähetessä aloin suunnitella seuraavaa lenkkiä. Kävi jotakuinkin näin:
Hauskaa viikonloppua!
LENKILLÄ 