Työmatkajuoksussa vaikein vaihe on tehdä päätös, että juoksee työmatkan. Joko töihin tai kotiin tai sekä että. Itse juoksen yleensä kotiinpäin, kun juoksen työmatkani. Toiseksi vaikein vaihe on pakata valmiiksi kaikki tarvittavat varusteet. Ellei työasuksi sovi juoksutrikoot, lepattava juoksutakki ja hikiset lenkkarit, pitää ne pakata mukaan. Tai vastaavasti työvaatteet, jos juoksee työpaikalle. Juoksu on se helppo osuus. Kun olet matkalla ja mahdollisesti musiikki soi korvissa, on loppu pelkkää nautintoa.
Oma työni on toimistotyötä, ja päivän aikana istun paljon. Niinpä jalat tuntuvat usein raskailta ja kankeilta, kun lähden juoksemaan työpaikalta. Työmatkani on noin 12,5 kilometriä, joten jalat ehtivät vetreytyä ennen kuin olen kotiovella. Juoksurepun hihnoja joutuu myös säätämään, että reppu olisi niin tiiviisti kiinni selässä, että sen olomassaolon unohtaa.
Pidän mielekkäämpänä juosta töistä kotiin kuin aamulla töihin. Pelkästään jo siitä syystä, että matkaan kuluu aikaa noin tunti ja vartti. Pyörällä pääsen töihin alle 45 minuutissa ja julkisilla vähän reilussa 45 minuutissa. Nykyään, kun kaikki lapset ovat koululaisia eikä ketään tarvitse olla enää hakemassa tiettyyn aikaan päivähoidosta, ei minullakaan ole niin kiire töistä kotiin. Pyrin olemaan kotona ennen viittä, mutta ei tarvitse juosta kelloa vilkuillen ja hikeä otsalta pyyhkien pelkästään sen vuoksi, että joutuu miettimään, ehtiikö perille ennen päiväkodin sulkemista.
Kun juoksen töistä, käytän samaa reittiä kuin pyöräillessä. Tiedän tarkalleen, miten kauan minulla menee matkaan aikaa. Reitti on lisäksi tullut vuosien varrella niin tutuksi, että voin vaipua ajatuksiini ilman eksymisen vaaraa. Erään kerran tosin havahduin vasta Konalassa erään kauppakeskuksen kohdalla, kun olin juossut ohi risteyksen, josta olisi pitänyt kääntyä. Tuli kirjaimellisesti pieni mutka matkaan. Onneksi alue ei ole aivan outo, ja löysin tien taas oikealle reitille.
Juoksureppuni ostin keväällä 2014. Se on edullinen Lidlin malli, mutta on halvasta hinnastaan (alle 10 euroa) huolimatta ollut hyödyllinen hankinta. Reppuun mahtuu hyvin se, mitä minun tarvitsee töistä lähtiessäni ottaa mukaani: bussikortti, lompakko ja juomapullo. Työkonetta en kanna mukanani, kun juoksen. Lisäksi laitan reppuun täytteeksi esimerkiksi vaatteita, jotka minun joka tapauksessa pitäisi seuraava päivänä tuoda töistä kotiin. Näin tavarat eivät hölsky repussa.
Niinä päivinä, kun juoksen työmatkan, syön lounaan lisäksi välipalaa iltapäiväkahvin kanssa. Muuten juoksu on ikävä kokemus, kun nälkä alkaa kurnia ja voimat kaikota. Otan yleensä mukaan kotimatkalle pienen evään (energiageeli, myslipatukka), jonka voin juostessa tarvittaessa syödä. Lisäksi minulla on vettä tai urheilujuomaa mukana.
En ole kehittänyt työmatkajuoksusta säännöllistä rutiinia. Useammin pyöräilen työmatkoja. Juoksen silloin tällöin, kun se kalenteriini sopii. En juokse niinä päivinä, jolloin illalla on juoksutreenit. Olen juossut työmatkoja kaikkina vuodenaikoina. Hienointa se on tietenkin silloin, kun saa laittaa lyhyet juoksutrikoot jalkaan ja t-paidan päälle ja nauttia työpäivän jälkeen vielä kesäpäivästä. Oma fiiliksensä on myös siinä, kun juoksee lumisilla teillä vuoden pimeimpään aikaan. Perillä voi olla tyytyväinen, että päätti juosta, ja pukeutua lämpöisen suihkun jälkeen oloasuun ja viettää rauhassa aikaa muiden perheenjäsenten kanssa.
LENKILLÄ 
Odotan kyllä tuota aikaa kun ei tartte hakea ketään päiväkodista ja voi juosta mutkan kautta kotiin. Nyt tosin nautin vielä noista äitiä tarvitsevista tyttösistäni.
TykkääTykkää
Kyllä niistä pienistä kannattaa nauttia! 😊 Olen juoksuryhmissä tavannut jo isoäiti-ikään ehtineitä juoksun harrastajia. Eli ehtii tässä vielä omia juttuja harrastaa, jos vain terveyttä riittää.
TykkääTykkää