Polkujuoksua Sipoonkorvessa

Juoksu on helppo ja halpa harrastus, koska voi vain laittaa kengät jalkaan, astua ovesta ulos ja lähteä juoksemaan. Lauantaina hyppäsin autoon ja ajoin Vantaalle, jossa osallistuin Takomorunnersin järjestämälle yhteislenkille. Se oli ilmainen, samoin kuin vierailu kauniissa Sipoonkorven kansallispuistossa, jonka poluilla, kallioilla ja hiekkateillä yhteislenkki enimmäkseen juostiin.

Viikonloppuna olisi ollut pitkän lenkin vuoro. Oma juoksuryhmäni Espoon Tapioiden Juoksuklubi järjesti yhteisen pitkän lenkin jäsenilleen sunnuntaiaamuna, mutta tiesin jo etukäteen, että en siihen voisi osallistua. Kun bongasin Facebookista Juoksujalka vipattaa -blogia pitävän Merituulin ilmoituksen lauantain yhteislenkistä, päätin osallistua. Lenkin pituudeksi oli ilmoitettu 11 kilometriä ja kestoksi noin kaksi tuntia. Ei siis mikään pitkis, mutta tiesin jo entuudestaan, että poluilla eteneminen on paljon hitaampaa kuin asfaltilla juostessa. Kaksi tuntia menisi hyvinkin lenkin taittamiseen pysähdyksineen.

Jaloissa tuntui vielä keskiviikkoillan mäkitreeni. Ehkä parin tunnin jolkottelu asfaltilla olisi ollut liikaa rasittuneille jaloille. Polut haastavat aivan eri tavalla tasapainon ja pakottavat monipuolisempaan lihastyöskentelyyn. Polkujuoksussa askel on myös lyhempi, koska ei voi vain katsoa horisonttiin ja harppoa eteenpäin. Pitää katsoa, mihin astuu, ja nostella jalkoja juurakoiden ja mättäiden yli.

Paikalla oli vajaa 20 naista, ja Merituuli lähti johdattamaan joukkoa poluille. En ollut ennen käynyt Sipoonkorvessa ja oli hienoa, että mukana oli ”opas”, joka tunsi reitit. Jo etukäteen oli ilmoitettu, että ylämäet kävellään ja vauhti muutenkin pysyy maltillisena. Vaikka lenkin pituus oli vain reilu kymmenen kilometriä, pysyi syke koko kaksituntisen koholla. Lisäksi poluilla oli melko paljon nousuja ja maasto muutenkin haasteellista. Emme suinkaan juosseet koko ajan leveillä baanoilla, vaan välillä hyvinkin vaikeakulkuisia reittejä. Liukkaita kallioita, risukkoa ja mutavelliksi muuttuneita polunpätkiä. Parilta kaatumiseltakaan ei lauantain yhteislenkillä vältytty.

Ostin pari kesää sitten itselleni syntymäpäivälahjaksi Salomonin polkujuoksukengät. Vaikka sain ne hyvällä alennuksella, jäi niistä silti melko paljon maksettavaa. Ne ovat kuitenkin osoittautuneet erinomaiseksi hankinnaksi. Aivan kuten aikaisemmin kirjotin Icebug-juoksukengistäni: kallis kertainvestointi, mutta ovat kestäneet jo monta talvea ja pitäneet minut pystyssä talviliukkailla. Lauantaina puolestaan Salomonin kengät pitivät minut pystyssä niljakkailla kallioilla.

Hyvän pidon lisäksi kengät eivät päästäneet läpi kosteutta, vaikka välillä kenkä upposi melko syvälle vetiseen maahan. Heikoin lenkki olivat puuvillaiset sukkani, jotka eivät olleet nappivalinta lähinnä vettä imevän ominaisuutensa kanssa. Mutta varpaat pysyivät kuivina, mikä oli mukavaa, kun lenkki kuitenkin kesti kaksi tuntia. Tukeva kangas suojaa myös varpaita teräviltä kiviltä ja risuilta, jotka voivat pahimmillaan mennä ohuemman kankaan läpi.

Metsä on minulle tuttu ja rakas elementti. Olen jo lapsuudessani liikkunut paljon metsässä ja olen halunnut siirtää samaa perinnettä omille lapsilleni. Metsässä rauhoittuu ja ilma tuntuu raikkaammalta. Onneksi oman kotini lähellä on mahdollisuus käydä metsässä samoilemassa tai sieniä ja marjoja keräämässä. Säiden salliessa otamme lasten kanssa eväät mukaan ja menemme eväsretkelle läheiselle kalliolle. Maisemia katsellessa ei voisi uskoa, että on ihan lähellä kaupungin vilskettä.

Sipoonkorpi polkuineen oli paikka, jonne haluan palata uudelleen. Kaksi tuntia metsän keskellä raikkaassa ilmassa ja hyvässä seurassa oli juuri sitä, mitä kaipasin. En ollut ennestään tavannut muita kuin lenkin järjestäneen Merituulin. Metsässä piti keskittyä siihen, mihin astui, mutta tuli siinä juteltuakin. Kun lähdin lenkin jälkeen ajamaan kotiin, alkoi tuulilasiin ropista sadepisaroita. Mikä ajoitus, pohdin.

Seuraava Merituulin järjestämä yhteislenkki onkin jo ensi lauantaina. Mukana menossa ovat myös Vastaisku ankeudelle blogin Jenny ja minä. Lenkki on ilmainen ja sinne ovat tervetulleita kaikki blogiemme lukijat kavereineen. Ensi lauantaina ei juosta metsässä vaan lenkki lähtee Allas Sea Poolilta Helsingistä. Päivä on lauantai 11. marraskuuta, kellonaika 11 ja tarkoituksena on juosta 11 kilometriä Helsingin merellisissä maisemissa. 🙂  Facebookista tapahtuma löytyy täältä.