Perjantaiaamuna oli sopiva väli, johon sain mahdutettua vajaan tunnin lenkin. Kuten olen aikaisemmin todennut, minulla ei pahemmin ole motivaatio-ongelmia, vaan lähden mielelläni aina juoksemaan, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Kahden työssäkäyvän aikuisen ja kolmen koululaisen perheessä mahdollisuuksia omiin harrastuksin ei ihan tarjottimella eteen tuoda.
Kauniissa aamuauringossa juostessa ensin vähän harmittelin, että ei ole aikaa pidemmälle lenkille. Hyvin pian harmi muuttui tyytyväisyyden tunteeseen. On hienoa olla kunnossa, jossa pystyy tuosta vain juoksemaan reilun kahdeksan kilometrin lenkin ilman, että se oikeastaan tuntuu missään.
Tunsin itseni hieman myös mukavuudenhaluiseksi, kun en tehnyt mahdollisimman tehokasta treeniä. Juoksin kelloon katsomatta. Ajattelu ainaisesta tehokkuudesta katosi talviauringon valon heijastuessa lumihangesta.
Tyynessä olotilassa sopi keskittyneesti kuunnella Jari Sarasvuon Aamulenkki-tallennetta. Niitä ilmestyy kolme kertaa viikossa ja ovat nimensä mukaisesti kuunneltavissa aamulla: sähköpostiin aamuyöstä kilahtanut linkki lakkaa toimimasta puolilta päivin.
Kuuntelen välillä muitakin podcasteja tai muita puhetta sisältäviä tallenteita. Ne vaativat enemmän keskittymistä kuin hittibiisien kuuntelu. Joskus omat ajatukset laukkaavat niin kovaa, että suurin osa nappikuulokkeista kuuluvasta puheesta menee niin sanotusti ohi.
Jari Sarasvuota kuuntelin tarkkaavaisena. Yksi viehätys Aamulenkki-tallenteissa on se, että Sarasvuo nauhoittaa ne ollessaan kävelyllä. Perjantaisessa jaksossa hän kertoi, että suunnitteli puhuvansa armosta. Muistiinpanot olivat kuitenkin hukkuneet, mutta aihe ei ollut muuttunut yhtään kevyemmäksi. Puhuttiin muun muassa elämän tarkoituksesta ja siitä, tekeekö raha rikkaaksi.
Sarasvuolla oli jopa joku vastaus elämän tarkoitusta pohtivaan kysymykseen. Jäätyneitä koiranjätöksiä väistellessäni yritin painaa siitä jotain mieleeni. ”Make a mental note.” kehotti Sarasvuo perjantain tallenteella. Tallenne poistui kahdeltatoista kuin taika Tuhkimon kurpitsarattaista, ja sinne katosi vastaus. Oman elämäni tarkoituksen kohtasin taas palatessani työkoneen ääreen.
Nämä Sarasvuon ohjelmat ovat täysin ilmaisia. Hän tallenteessa kertoi, miten työkaverit eivät aina katso hyvällä, kun hän tekee tällaista ”hyväntekeväisyystyötä”. Podcasteja ja muuta kuunneltavaa riittää netissä pilvin pimein. Joskus kuuntelen lenkeillä Another Mother Runner -podcasteja. Ne ovat englanninkielisiä (Yhdysvalloista) ja tervetullut tuulahdus maapallon toiselta laidalta. Ja olenhan itsekin juoksijaäiti. Äitijuoksija. Juokseva äiti. Se ja paljon muuta.
Juoksu jo itsessään on toimintaa, jossa ajatuksia syntyy omassakin päässä. Ei tarvitse korvien kautta valuttaa aivoihin muiden ajatustyön tuotteita. Joskus pitkät lenkit ovat meditaation kaltaista mietiskelyä, jolloin kuuntelen korkeintaan taustamusiikkia kuulokkeistani. Joskus ajanvietteeksi tarvitsee kovemmalla soivaa musiikkia tai jonkun muun jutustelua. Jos kyseessä ei ole juoksuryhmämme yhteislenkki tai muu yhteislenkki, kahden-kolmen tunnin lenkki on nimensä mukaisesti p-i-t-k-ä.
Jos kaipaat ihan oikeaa seuraa lenkille, olen mukana Juoksujalka vipattaa -blogia pitävän Merituulin yhteislenkillä ensi sunnuntaina 11.3.2018. Lähtö jälleen Leppävaaran urheilupuistosta kello 11. Matka on 14-18 km, tarkka reitti on vielä suunnittelematta. Siitä lisää myöhemmin!
LENKILLÄ 