juoksu pyöräily

Työmatkaliikunta – perheellisen pelastus

Ilman mahdollisuutta harrastaa työmatkaliikuntaa olisi jäänyt moni hikipisara vuodattamatta ja monet kerrat syke nostattamatta. Olen harrastanut työmatkajuoksua siitä asti, kun loppuvuodesta 2013 palasin kolmannen lapseni hoitovapaan jälkeen töihin. Ensimmäisen kerran pyöräilin työmatkan elokuussa 2015.

Olen pyöräillyt työmatkoja huomattavasti enemmän kuin juossut. Tämä selittyy jo sillä, että juosten aikaa kuluu lähes tuplasti. Pyörällä 13 kilometrin matkan taittaa noin 40 minuutissa, mutta juosten samaan matkaan kuluu vähintään 1:15 tuntia. Aina ei ole aikaa viettää yli tuntia työmatkalla. Vertailuna voin tosin sanoa, että julkisilla kulkuvälineillä työmatkaani kuluu vähintään 45 minuuttia. Pyöräily on siis nopein keino päästä töihin.

Keskimäärin pyöräilen työmatkat kaksi kertaa viikossa. Pyöräilen myös talvella. Silloin on enemmän sään armoilla. Pyörässäni on nastarenkaat, mutta en lähde pyörällä, jos esimerkiksi tiedän, että pyöräteitä ei ole aurattu. Juoksen työmatkoja silloin, kun aikataulut antavat periksi. Minulla ei ole tällä hetkellä juoksureppua, jossa voisi kuljettaa läppäriä. Sellaisina päivinä, kun läppäri on otettava töistä kotiin, en juokse. Pyöräillessä tätä ongelmaa ei ole, sillä läppäri sujahtaa helposti reppuun.

Matka taittuu tietenkin sitä nopeammin, mitä tiuhemmin laittaa jalkaa toisen eteen tai pyörittää polkimia. Mutta – let’s face it. Jos itsensä vetää piippuun heti aamulla töihin mennessä, ei jaksa olla virkeä koko työpäivän ajan. Lisäksi iltapäivällä on vielä jaksettava työpäivän jälkeen pyöräillä tai juosta takaisin.

Kun juoksen työmatkoja, en juokse kuin yhteen suuntaan. Pyöräillessä kuljen molemmat matkat aina polkien. Pyöräily on kuitenkin kevyempää. Enimmäkseen työmatkaliikunnasta saa virtaa päivään. Joskus työpäivän päätteeksi olisi kuitenkin kivempaa istua junan pehmeään penkkiin, kuin lähteä rullaamaan ylämäkeen. Kertaakaan en ole kuitenkaan jättänyt pyörää työpaikalle.

Pääsin viime vuonna jopa Gloria-lehden haastatteluun työmatkaliikunnan johdosta. Haastattelu koski työmatkajuoksua. Viime talvena juoksin enemmän työmatkoja kuin pyöräilin. Toukokuussa suhde pyörähti päälaelleen: ei ensimmäistäkään työmatkajuoksua, mutta sitäkin useampi pyörällä taitettu työmatka.

Toukokuussa työmatkapyöräily oli erityisen mieluisaa. Aurinkoinen sää helli meitä jo tuolloin, ja pyöräilyn ansiosta pääsin nauttimaan siitä työpäivinäkin. Rasitusvamman vuoksi en voinut juosta, mutta pyöräily onnistui. Osteopaatti Suomen Urheiluhierontakeskuksesta (käynnit saatu blogin kautta) kannusti pyöräilemään.

Oli sitten aurinkoinen kesä tai räntäsateinen marraskuu, työmatkaliikunnalla saa läimäistyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. En ehtisi taatusti liikkua niin paljon, ellen käyttäisi hyödykseni työmatkoja. Jos pyöräilen kaksi kertaa viikossa, siitä kertyy yhteensä 52 kilometriä ja lähes kolme tuntia sykettä nostattavaa liikuntaa.

Tuskailin viime viikolla, että töihinpaluu ja helle veivät mehut (lue postaus täältä). Tämä viikko ei ole sen parempi. Lasten koulun aloitus aiheuttaa ylimääräistä työtä: villiksi kasvaneiden kesähiusten kerimistä, supermarketin kenkälaariin pää edellä sukeltamista uusien sisäkenkien löytämisen toivossa ja viimeisenä kakun päällä kontaktimuovin kitkerän tuoksun haistelua. Kerroinko jo, että minulla on kolme alakoululaista?

Arki asettuu taas pian omiin uomiinsa. Ensi viikolla pääsen kokeilemaan uutta harrastusta, kun aloitan Training for Warriors -peruskurssin (saatu blogin kautta). Lapsillakin alkaa omat harrastuksensa, joiden aikana on mahdollista käydä juoksemassa. Siihen asti kerään treenitunteja mahdollisimman paljon työmatkapyöräilystä. Rasitusvammasta toipuvalla jalallani saan juosta noin 45 minuutin pituisia lenkkejä.

Tänään tiistaina katselin kaihoisasti muutamaa työmatkajuoksijaa. Mietin, koska uskallan kokeilla jalkaani yli kymmenen kilometrin matkalla. Ehkä voisin kulkea osan matkasta julkisilla ja osan juosta? Siinä muuten vinkki myös sinulle, jolle syystä tai toisesta oma työmatka tuntuu liian pitkältä kulkea jalan.

Follow my blog with Bloglovin

2 kommenttia

  1. Minä havahduin viime keväänä kunnolla siihen, miten paljon voin liikkua, kun valitsen omat jalat tai pyörän auton sijaan matkoille, jotka pitää joka tapauksessa tehdä. Joskus vielä on niin, että pyörällä tai juosten pääsee perille nopeammin kuin autolla. Oivaa! 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s