Outoihin aikoihin mun mentävä on… Todellakin. Training for Warriors -treenille löytyi viime viikolla tilaa vain perjantaiaamuna kello 7. Se tarkoitti herätystä 6:15, kuppia vahvaa kahvia ja hiipimistä ulos ovesta muun perheen vielä nukkuessa. En ollut aiemmin käynyt TFW-salin aamutunneilla, vaikka niitä useina aamuina järjestetäänkin. Aamusaleja olen aikaisemmin jonkin verran harrastanut. Kuten aamulenkiltä, myös aamusalilta saa hyvää virtaa päivään.
Viime viikolla kävin juoksemassa maanantaina. Koko loppuviikon tiistaista perjantaihin oli jotain iltamenoa, enkä päässyt liikkumaan. Tiistaina vein lapset elokuviin. Kävimme katsomassa The Grinch, joka oli mukava joululeffa. Keskiviikkona kävin kaupassa ja etsin ainesosia leivonnaisiin: tuorejuustoa, digestive-keksejä ja palvikinkkua (kaikki eivät tulleet samaan leivonnaiseen). Vaikka ei etsisi mitään tavallisesta poikkeavaa, menee kaupassa käyntiin normaalistikin yksi arki-ilta viikosta.
Torstaina leivoin, koska olin pyytänyt viikonlopuksi vieraita lapsen syntymäpäiville. Perjantai-ilta oli varattu Helsinki City Running Dayn Street Teamin kokoontumiselle. Lopuksi kävi niin, että lapsi sairastui, eikä mitään synttäreitä pidetty. Onneksi tällaisiin pettymyksiin on jo tottunut lasten kanssa. Lapsille tietenkin on rankempaa, kun joudutaan perumaan jotain kivaa.
Takaisin perjantaiaamuun. Olin ilmoittautunut voimatunnille ja vieläpä alavartaloon keskittyvälle tunnille. Tiesin olevani siinä parempi kuin ylävartaloon keskittyvillä tunneilla. Eniten tykkään Hurrikaani-treeneistä, joissa pärjään pitkälle jo kestävyyskunnollani. Hurrikaani-treenit ovat kiertoharjoittelun tyylistä sykettä nostattavaa harjoittelua kehon painolla ja kahvakuulilla tai käsipainoilla. Lisäksi siinä käytetään muita TFW-salilta löytyviä välineitä kuten voimaköysiä.
Lue lisää: Ihanan kamala fyysinen väsymys
Jalkojen ja alavartalon vahvistaminen on juoksijalle hyväksi. Etenkin se on sitä minulle, joka olen kärsinyt jalan rasitusvammasta. Tarjolla ollut setti oli täydellinen: maastavetoa, etukyykkyjä, lantionnostoa, sivukyykkyjä ja core-treeniä. TFW-treenit tehdään aina pareittain, minkä ansiosta treeneissä ei voi eikä haluakaan huijata. Toistot esimerkiksi etukyykyssä tehtiin vuoroittain parin katsoessa vierestä. Lisäksi valmentaja kävi tsekkaamassa kaikkien tekniikan.
Tunnit ovat niin täynnä tekemistä, että selfieiden ottamiseen ei ole aikaa. Jätän aina puhelimen laukkuun ja riisun jopa sormukset, sillä tangon nostelu ei tee hyvää niille. Niinpä tämän postauksen kuvatkin ovat nopeita räpsäisyjä treenin jälkeen.
Treeni oli ohi kahdeksalta. Lähdin kotiin suihkuun, aamupalalle ja aloittelemaan etätyöpäivää. Olen aamulla virkeimmilläni, mutta salitreenit sijoitan mieluiten iltaan. Aamulla voi alkaa heikottaa, jos ei ole ehtinyt syödä kunnolla. TFW-treeniin menin pelkän kahvin voimalla. Jaksoin hyvin, sillä en ollut treenannut kolmeen kokonaiseen päivään. Kun treeni on tehty heti aamulla, ei tarvitse enää illalla taistella itsensä kanssa, lähteäkö vai ei.
Olen jo aikoja sitten tajunnut, että juoksijalle ei riitä jalkatreeniksi juoksu vaan tarvitaan muutakin. Ehdin harvoin salille, joten vaaraa siitä, että lihakset vahingossa kasvaisivat liian isoiksi, ei ole. Juoksuvauhtini on muutenkin niin hidas, että lihaskuntotreeneillä en pysty tekemään sille suurempaa hallaa.
Suurin haitta, jonka perjantaisella jalkatreenillä sain aikaan, oli kipeytyneet lihakset. Kipu ei tietenkään tuntunut vielä perjantaina vaan alkoi päästä täyteen komeuteensa viikonlopun aikana. Maksimaalisin kipu koitti sunnuntaina, jolloin kävelin kuin vanha mummo. Erotin, missä menivät suorat selkälihakset ja tunsin pistelyä vatsassa. Eniten olin tietoinen etureisistäni. Ei tullut kuuloonkaan, että olisin lähtenyt lenkille. Söin leivonnaisia, joita en päässytkään tarjoilemaan syntymäpäivillä.
LENKILLÄ 