Juoksutekniikkani on parantunut ja siihen on vaikuttanut eräs yllättävä asia

Juoksuvalmennus ja osallistuminen Juoksuliikkeen vauhtitreeneihin saatu blogin kautta.

Hidas ja nopea juoksu

Sanotaan, että pitää opetella juoksemaan hitaasti, jotta voi juosta kovaa. Olen ymmärtänyt sen niin, että pohjalla pitää olla hitailla lenkeillä hankittu peruskunto, jotta on kestävyyttä revitellä välillä kovemmilla vauhdeilla.

Tällä viikolla ymmärsin, että se toimii myös toisin päin: on juostava kovaa, jotta voi ja osaa juosta hitaasti. Mitä tämä tarkoittaa? Moni on varmasti huomannut, että oikeanlaisen juoksutekniikan ylläpitäminen on sitä vaikeampaa, mitä hitaammin etenee.

On vaikea välttää kanta-astumista ja matalaa laahaavaa askelta, kun juoksee hölkkävauhtia. Mahdotonta se ei silti ole. Se, milloin kehoa voi opettaa oikeanlaiseen juoksutekniikkaan, on nopeavauhtinen juoksu.

Koordinaatioharjoitukset apuna

Toki olen jo aikaisemmin ymmärtänyt koordinaatioharjoitusten, lihaskunnon vahvistamisen ja yksinkertaisimmillaan oikeanlaiseen juoksutekniikkaan keskittymisen merkityksen. On kuitenkin hienoa, kun syttyy lamppu päähän ja oivaltaa jotain.

Käyn keskiviikkoisin Espoon Juoksuliikkeen vauhtitreeneissä. Teemme poikkeuksetta joka kerta lämmittelyn yhteydessä koordinaatioharjoituksia: polvennosto-, pakara- ja saksijuoksua sekä triplingia muutamia mainitakseni. Koordinaatioharjoituksissa liioitellun korostetusti imitoidaan juoksun liikeratoja.

Lyhyissä vedoissa juoksutekniikka korostuu

Viime keskiviikon teema oli lyhyet sarjat. Juoksimme 10 x 100 metriä ja 12 x 200 metriä. Vetoja ei voinut juosta täysillä, että jaksoi kaikki toistot. Sen verran kovaa kuitenkin juoksin, että etenkin 200 metrin vetojen jälkeen piti vähän aikaa nojailla polviin. Urheilukellon mukaan syke kävi korkeimmillaan 168:ssa.

Harjoitusten vetäjä, juoksuvalmentaja Ira Hassinen, tarkkaili kaikkien juoksutekniikkaa vetojen aikana. Etenkin hän muistutti, että ponnistavan jalan pitää olla suora. Yritin keskittyä siihen. Huomasin, että juoksu tuntui heti paljon terävämmältä.

Pidin ponnistaessa jalan suorana. Se vaati myös sitä, että keskivartalo pysyi tiukkana ja lantio ns. alhaalla. Jos lantion oikeaa asentoa on vaikea hahmottaa, pidän hyvänä mielikuvaa ”häntä koipien välissä”.

Omasta mielestäni juoksin kovaa, mutta todellisuuden nimissä on sanottava, että Eliud Kipchoge juoksee maratonin paljon kovemmalla vauhdilla. Minä siis juoksin sataa ja kahtasataa metriä. Mutta tärkeintä oli se, että ymmärsin taas vähän enemmän, miltä oikeanlaisen juoksuasennon pitää tuntua.

Hermotuksen parantuminen

Aloitin juoksuharrastuksen vasta kolmikymppisenä. Minulla ei ole urheilutaustaa, vaikka en mitenkään epäliikunnallinen ole ollutkaan. Muutama vuosi sitten aloin tehdä koordinaatioharjoituksia. Silloin tajusin, että minulla ei ollut juuri minkäänlaista hermotusta liikkeisiin.

Kun ensimmäisen kerran tein kunnon setin koordinaatioharjoituksia, sain tuntea millaista on, kun lihasten lisäksi hermosto on väsynyt. En tajunnut, että sellaista väsymystä voi edes olla!

Ensimmäisiä koordinaatioharjoituksia tehdessäni tuntui myös, että jalat eivät tottele käskyjäni. Nykyään koordinaatioharjoitukset sujuvat jo paremmin, mutta eivät ne edelleenkään ole suosikkejani.

Hyvän juoksutekniikan tärkeys

Paras saamani juoksutekniikkaohje on se, että juoksutapahtumissa saa juosta miten haluaa. Ne ovat vääriä tilanteita opetella mitään uutta. Niinpä juoksutapahtumissa keskityn vain siihen, että vauhti pysyy yllä ja jaksan maaliin.

Miksi sitten keskittyä lainkaan juoksutekniikkaan? Hyvä juoksutekniikka on taloudellista eikä rasita kehoa väärin. Kanta-askellus ja eteen harppova askel jarruttavat menoa. Liikuttamalla käsiä lähellä kehoa 90 asteen kulmassa saa juoksuun tahtia. Jos juoksee kyyryssä, ei saa kunnolla happea. Laiska pakaroiden käyttö aiheuttaa sen, että käyttää liikaa etureisiä ja lonkankoukistajia ja käy kuten minulle viime vuonna: sain rasitusvamman.

Mäestä ja kuntosalilta lajinomaista voimaa

Mäkivedot ovat myös hyvä tilaisuus opetella oikeanlaista juoksutekniikkaa. Kuvittele, että juokset mäkeä ylös siten, että astut kantapää edellä, matalalla askeleella ja siten, että et kallistu yhtään eteenpäin. Pelkkä mielikuva on naurettava.

Jotta mäkeä pääsee juoksemaan ylös tehokkaasti, on ponnistettava päkiällä, nostettava polvea korkealle ja käytettävä käsiä. Mäkivedot kehittävät myös lajinomaista voimaa.

Nykyisessä harjoitusohjelmassani on 1-2 salikäyntiä viikossa. Minulla on kaksijakoinen saliohjelma, jossa toisella kertaa keskitytään jalkoihin ja toisella ylävartaloon ja coreen. Etenkin coren eli keskivartalon vahvistaminen on minulle tärkeää. Hyvä juoksuasento lähtee hyvin paljon vahvasta keskivartalosta.

Yllättävintä kuitenkin on, että vedoissa, joissa juoksen lähes niin kovaa kuin pääsen, pystyn parhaiten testaamaan, millainen on hyvä juoksutekniikka. En jaksa juosta maksimivauhtia kuin joitain satoja metrejä ennen kuin alkaa hapottaa. Joka tapauksessa ehdin tuntea, kun oikeasti saan käsistä voimaa, asento on ylväs, polvi nousee ja juoksen päkiöillä. Kannattaa kokeilla.