Olen juossut viime viikkoina taas pidempiä lenkkejä: kahden tunnin kestoisia tai jopa pidempiä. Loppuvuodesta pitkät lenkkini olivat usein vain puolentoista tunnin mittaisia. Viileässä ilmassa ei sen mittaisella lenkillä tarvinnut edes juotavaa.
Kun sitten tänä vuonna tauon jälkeen juoksin ensimmäisen kahden tunnin lenkin, muistin, että näillehän pitää ottaa eväät mukaan. Sanotaan, että puolentoista tunnin kohdalla hiilihydraatit on käytetty. Sen tosiaan huomaa ja alkaa tehdä mieli jotain energiaa.
Vaikka kuinka olisi kylmä, ihminen hikoilee juostessaan. Sen huomaa viimeistään silloin, kun riisuu kotona hien kastelemat vaatteet. Juoma ei ole pahitteeksi, kun lenkki pitenee.
Eväiden lisäksi mukana pidemmällä lenkillä kulkee puhelin ja mahdollisesti varavirta. Omenapuhelin ei tykkää kylmästä ja viimasta, joten pidemmille lenkeille otan varavirran mukaan. Jos juoksen työmatkan, tarvitsen tavaroille repun. Usein työmatkalla kulkee mukana myös tietokone, ja uusin juoksureppuni onkin ostettu sen mukaan, että tietokone mahtuu sisälle.

Aloitan pienimmistä apuvälineistä, joilla kuljetan tavaraa mukana lenkillä. Olen käyttänyt samaa olkavarsikoteloa koko sen ajan, kun olen harrastanut juoksua. Olkavarsikotelo oli mukana ensimmäisellä puolimaratonillani toukokuussa 2013, joten se on kestänyt erittäin hyvin.
Olkavarsikotelo on mielestäni kätevin tapa kuljettaa puhelinta lenkeillä kesäaikaan tai etelän lomilla. Tapasin jokin aika sitten juoksuvalmentaja Joonas Laurilan. Hän kertoi, että olkavarsikotelo saattaa vaikuttaa juoksuasentoon. Hän perusteli asiaa sillä, että juoksija tiedostamattaan varoo osumasta kädellä vartaloon, jolloin käsi heiluu etäällä.

Reilu vuosi sitten sain yhteistyönä Fysiomyynnin kanssa ensimmäisen juoksuvyön. Miibelt Pro on juoksuvyö, jossa pidän lähinnä puhelinta. Sinne mahtuu lisäksi avaimet, mutta pelkään, että puhelinta kaivaessa avaimet putoavat. Pidän avaimia mieluummin taskussa. Vyössä on paikat myös energiageeleille.
Talvi on ollut harvinaisen sateinen, jolloin vettähylkivä materiaali on ollut arvossaan. Pidän yleensä vyötä selän puolella takin alla. Siellä puhelin pysyy lämpöisenä ja kuivana. Langattomien Bluetooth-kuulokkeiden ansiosta ei tarvitse viritellä johtoa takin alta.

Olen aiemmin kirjoittanut käyttämistäni juomavöistä. Niistä voit lukea lisää tästä postauksesta. Juomavöiden käyttö on vähentynyt huomattavasti sen jälkeen, kun sain yhteistyönä bikester.fi-nettikaupan kanssa Salomonin juomaliivin.
Salomon Adv Skin 5 on omiaan pitkille lenkeille. Etupuolelle mahtuu yhteensä litra nestettä kahteen puolen litran lötköpulloon. Jos haluan, voin ostaa selkäpuolelle juomarakon, johon mahtuu vielä pari litraa lisää. Käytännössä litra on riittänyt. Jopa viime kesänä Espanjan lomalla, jossa juoksin pisimmillään 18 kilometrin lenkin.

Juomaliivin taskuihin voi laittaa muutakin kuin juomaa. Mukaan mahtuu hyvin energiageelejä tai -patukoita, puhelin, varavirta… Jos selän taskussa ei ole juomarakkoa, mahtuu sinne vaikka takki myttyyn.
Sain juomaliivin viime kesänä ja olen käyttänyt sitä paljon. Tykkään pehmeästä materiaalista ja joustavasta nyörityksestä, jota on vauhdissa helppo löysätä. Juoksutapahtumissa en käytä juomaliiviä vaan turvaudun joko järjestäjän juomiin tai vien paikanpäälle omat juomat.

Salomon Trail 20 -juoksureppu on ollut hintansa arvoinen. Reppu on sen verran tilava, että käytän sitä lähinnä työmatkajuoksuun. Työkoneen lisäksi reppuun mahtuvat vaihtovaatteet. Täytettynä reppu toimii parhaiten, kun mikään ei hölsky. Harmillisesti Trail 20 -repussa ei ole kiristysnyörejä, joilla reppua voisi kuroa kokoon, jos se ei ole täynnä.
Säädettävät olkahihnat, lannevyö ja rinnan päältä kulkeva kiristysvyö toimivat moitteettomasti. Saan repun hyvin myötäilemään selkääni, sillä materiaali on kauttaaltaan pelkkää kangasta. Kesällä pienoiseksi ongelmaksi on muodostunut se, että t-paidan helma nousee juostessa ylös, koska lannevyö liikkuu hieman joka askeleella.

Mainitsemisen arvoinen on myös vanha Lidlin juoksureppuni. Alle kymmenen euron ostos juoksuharrastukseni alkuaikoina palvelee edelleen. Se on perinteinen juoksureppu, eli myötäilee enemmän vartaloa ja on juostessa vielä huomaamattomampi kuin Salomonin reppu.
Lidlin reppuun mahtuvat vaihtovaatteet, jos juoksen työmatkoja ilman tietokonetta. Joskus innostun ja juoksen alkulämmittelynä salille. Reppuun mahtuvat salikengät ja juomapullo, kun hyvin sovittelee.
Halpismalli ajaa saman asian kuin kalliimpi reppu. Olen pessyt Lidlin repun välillä pesukoneessa, sillä siihen tarttuu hiki samalla tavalla kuin juoksuvaatteisiin, joita myös pitää pestä säännöllisin väliajoin.

Reppu vaikuttaa juoksuun eniten, sillä se voi pakattuna painaa monta kiloa. Paino kertautuu joka askeleella, kuten ihmisen oma painokin. Kun reppu istuu hyvin, ei sitä oikeastaan edes huomaa.
Juomaliiville annan myös hyvän arvosanan. Kun molemmat lötköpullot ovat täynnä nestettä, ei niitä voi olla huomaamatta. Liivi on kuitenkin monin verroin parempi kuin juomavyö. Etenkin kovat pullot juomavyössä ärsyttävät, sillä ne lotisevat. Lötköpulloissa sitä ongelmaa ei ole, koska niihin ei jää ilmaa, kun ne tyhjentyvät.
Juoksuvyön tai olkavarsikotelon en ole huomannut vaikuttavan juoksuun. Parasta tietenkin olisi, jos juoksisi ilman mitään reppuja tai vöitä. Usein mukana kulkee vähintään puhelin, joten jonkinlainen kuljetusväline on tarpeen.
Kun matkat pitenevät, kuten itselläni on käynyt, on melkein välttämätöntä kantaa mukana juomista ja syömistä. Myös juoksureppu on ollut hyvä hankinta, sillä se mahdollistaa tarvittaessa työmatkajuoksun. Pidän myös tunteesta, kun olen iso reppu selässä jaksanut juosta kymmenen kilometriä tai enemmänkin. Ja näyttäähän se aika ammattilaiselta.
Hyvää pohdintaa.
TykkääTykkää
Kiitti! 😊
TykkääTykkää
Kiitos hyvästä postauksesta. Oletko kirjoittanut joskus maratonin juoma/geelitankkauksesta? Muistelin, että kerroit käyttäväsi jotain muistilappulistaa tähän, mutta olisi kiva kuulla aiheesta enemmän!
TykkääTykkää
Kiitos! Kiva kuulla, jos tästä oli apua. Kyllä, olen kaikille maratoneille (3 kpl) kirjoittanut muistilapun juomien ja geelien ottamisesta. Muuten käy niin (ainakin minulle), että en aloita ajoissa juomista ja lisäenergain ottamista.
Nestettä kuluu helposti puoli litraa tunnissa, joten sen perusteella voi laskea, miten usein juomaa pitäisi ottaa. Lisäksi voi laskea, miten paljon hiilihydraatteja kuluu ja ajoittaa sen avulla geelien oton. Tavoiteajan mukaan voi sitten tehdä oman suunnitelman.
Pilkuntarkkojen laskemien sijaan on mielestäni tärkeintä, että juo riittävästi ja ottaa lisäenergiaa ennen kuin alkaa heikottaa. Esim. viime kevään HCM:llä osa juoksijoista kärsi nestehukasta, kun eivät juoneet riittävästi. Jotain kirjoittelin juomasuunnitelmastani tähän kisarapsaan: https://lenkilla.com/2019/05/19/haasteellinen-helsinki-city-marathon/
Pitää ehdottomasti kirjoittaa taas näistä jutuista lähempänä maratonia! Kun en ole mikään nopea juoksija ja vietän matkalla aikaa vähintään sen neljä tuntia, niin tarvitsee ”eväät” mukaan. 🙂
Niin ja siis suunnitelma on kulkenut mukana pahvilapulle kirjoitettuna.
TykkääTykkää
Hain täältä hakutoiminnolla tällaisen ”vanhan” tekstin, kun rupesin pohtimaan työmatkajuoksuun sopivan repun hankkimista. Tässä oli hyviä pointteja mm. istuvuudesta, kamojen hölskymisestä repussa sekä hikoilusta, pidän mielessä jos musta nyt oikeasti vielä kehkeytyy työmatkajuoksija! 🙂
TykkääTykkää
Hyvä reppu pelastaa työmatkajuoksun! Kun löytää itselleen sopivan repun, ei sitä paljon edes huomaa juostessa. Lantiolle ja rinnan päälle tulevat vyöt ovat must, että reppu pysyy paikoillaan. Työmatkajuoksu on parasta hyötyliikuntaa. 👍
TykkääTykkää