arki juoksu

Hajumuistoja

Katsoin lasten kanssa Uuno Turhapuro -elokuvaa uudenvuodenpäivänä. Uuno meni pankkiin ja halusi tavata pankinjohtajan. Verkkopaitaan ja sarkahousuihin pukeutuneena hän kysyi, saisiko rahana pankissa tuona päivänä tarjoillut kahvin ja pullan. Uunomaiseen tapaansa hän siinä onnistui, ja pankinjohtaja maksoi hänelle 20 markkaa.

Elokuva oli monella tapaa aikamatka 80-luvulle. Yli 30 vuotta elokuvan valmistumisen jälkeen sitä katsoo eri silmin kuin lapsena. Sihteeri on kaunis ja hieman höpsö blondi, poliisi on tietenkin mies samoin kuin konserttitalon johtaja. Vastaanotossa on nainen ohjaamassa ministeriä (mies) ja johtajaa (mies) oikeaan paikkaan.

Uuno-elokuvista ei jäisi jäljelle mitään, jos niistä pyyhisi pois sovinismin. Joten jätän sen asian sikseen. Kun näin elokuvassa massiivipuiset pankin tiskit, haistoin nenässäni niiden tuoksun. Hajut voivat tuoda mieleen muistoja. Kun katsoin elokuvaa, kävi toisin päin ja muisto toi mieleen hajun. Niin monet kerrat 80-luvulla olin äidin seurassa käymässä pankkikonttorissa. Puu, lakatut pinnat ja paperi tuoksui. Ehkä myös raha. Sekin oli enimmäkseen paperista 80-luvulla. Silloin oli käytössä myös shekkivihkoja.

Kuva, jossa niitty.
Monet hajumuistot juontavat lapsuudesta.

Hajumuistojen täytyy olla voimakkaita, että ne 30 vuoden takaa pomppaavat niin vahvasti mieleen. Pankkikonttorin tuoksu on kaivertunut jonnekin aivojeni perimmäiseen lokeroon. Mitä muuta sieltä löytyy? Etenkin jos puhutaan juoksusta. Juoksu ja tuoksu. Sopivat yhteen. Enkä nyt tarkoita hienhajua vaan kulloisestakin juoksuympäristöstä leijailevaa tuoksua.

Aloitan koirankakasta, jonka ”odour” leijailee nenään viimeistään keväisillä lenkeillä, kun lumi on sulanut. Juuri ennen kuin kevään katupöly ja lahden takaa leijailevat ensimmäiset siitepölyhiukkaset täyttävät ilman. Lumen alta paljastuu keltainen nurmikko ja koirankakka, jonka aina uusi valkoinen kerros on armeliaasti peittänyt alleen talven aikana. Valloilleen pääsee myös vähemmän valloittava tuoksu.

Minulla ei ole mitään koiria vastaan – vain niiden omistajia. Etenkin sitä, joka joulun alla antoi (ison) koiransa kakkia pihaamme raparperipensaan viereen (ison) läjän. Piti hakea sisältä muovipussi ja talon seinustalta lumilapio, joiden avulla sain ”joulutortun” pois pihaamme koristamasta. Otin tuotoksesta kuvan, mutta jätän sen tässä julkaisematta. Laitan kauniimman kuvan samalta päivältä.

Kuva, josa talviaurinko pilkahtaa puiden takaa.
Jouluaatonaattona aurinko jaksoi juuri ja juuri nousta.

Ruotsalainen sanonta ”mellan hägg och syren” tarkoittaa suoraan käännettynä ”tuomen ja syreenin välissä”. Se kuvaa lyhyttä ajanjaksoa, joka osuu tuomen ja syreenin kukkimisen välille. Asun kaupungissa, jossa luonto on lähellä, mutta sitä on mentävä katsomaan, jotta näkee, mitä luonnossa kulloinkin tapahtuu. Kun juoksen loppukeväästä tuomen kukkien ohi, vedän sieraimiini tuoksua ja nautin ohikiitävästä hetkestä.

Viime vuonna juoksutaukoni osui juuri loppukevääseen/alkukesään ja kaipasin lenkkejäni heräilevän luonnon ääressä. Tuomen kukinnan aikaan olisin halunnut juosta valkoisena notkuvien oksien ohi. Pyöräillessä etenee liian nopeasti, jotta pystyisi nuuhkimaan ilmaa edes kahdesti yhden puun kohdalla. Pyöräily kesäaamuissa toi kuitenkin lohtua.

kuva, jossa koivunrunko
Tässä istun enkä muuta voi, tuumin kesällä.

Kesäisin perheellämme on ollut tapana matkustaa johonkin Etelä-Euroopan kohteeseen. Olemme kolunneet monta paikkakuntaa Espanjassa Barcelonan eteläpuolella ja Italiassa Rooman pohjoispuolella Toscanassa. Niin kauan kuin olen harrastanut juoksua (vuodesta 2012), olen käynyt lomamatkoilla juoksemassa.

Hajumuisto liittyy suolaisen kosteaan meri-ilmaan. Jos Suomessa (ja Ruotsissa) hetki tuomen ja syreenin kukinnan välissä on lyhyt, siedettävä hetki juosta auringonnousun ja paahtavan kuumuuden välissä etelässä on vieläkin lyhyempi. Välimeren rannalla aurinko nousee nopeasti ja on armoton. Juoksun kestää, kun miettii uima-allasta tai merta, johon saa lenkin jälkeen mennä vilvoittelemaan jäseniään.

Aamulla meren rannalla juostessa ilmassa on vielä ripaus yön viileyttä ja kosteutta. Se tuntuu raikkaalta nenän limakalvoilla ja kirkastaa kehon ja mielen. Meri on valtava. Sen läiskyy yli reunoiltaan päin rannoille kasattuja kivenlohkareita. Vaikka maa ja valuutta olisi eri, meri on sama. Kuivuneen joenuoman tai kanavan yli juostessa nenään osuu mädäntynyt ja liejuinen haju. Siitä en nauti, mutta onneksi merituuli puhaltaa sen pian pois.

kuva, jossa lenkkitossut kiven reunalla.
Juoksemassa marraskuussa Gran Canarialla. Atlantin valtameri velloi voimakkaana päin rantakiviä.

Syksyn haistaa. Kesäihmisenä syksyn haju tuntuu julmalta. Se enteilee kylmää, pimeää, kesän loppua ja lehtien putoamista puista. Syksyn haju on kaikkea muuta kuin lempeä ja pyöreä kesätuuli. Se on kova ja kylmä. Syksyn hajussa on luovuttamisen tuoksu. Kasvit ovat tulleet tiensä päähän ja ovat valmiita lakastumaan. Pimeä tulee aina vain aiemmin.

Viime vuonna syksyn tulo ja ensimmäinen kalskea tuoksu tarkoitti juoksijalle helpotusta. Kuuman kesän jälkeen kylmyyteen tottuneet pohjoisen ihmisen kehomme toimivat paremmin. Viime vuonna syksyn tuoksu saattoi olla helpotuksen tuoksu. Helpompi hengittää. Paluu normaaliin. Viime kesänä en paljon juossut rasitusvamman vuoksi, mutta syksyllä aloin taas lisätä juoksukilometrejä. Se oli henkilökohtaisellakin tasolla paluu arkirutiineihin.

Kuva, jossa nainen katsoo taivaalle.
Syksyn voi haistaa. Vaatteet Lidl, saatu.

Tiikeribalsami tuoksuu kevään 2014 Helsinki City Runilta. Tiikeribalsamilta tuoksui myös bussi, joka kyydissä matkustin Espoosta Helsingin Töölöön. Nyt kun on päästy ruotsin kielellä brassailemaan, niin voisi myös sanoa Töölööseen. Tuoksun lähde olin minä, vaikka penkeillä istui muitakin vuoden 2014 oranssinpunaiseen tapahtumapaitaan osallistuneita.

Yhdeltä kaverilta saatu lihasrelaksantti. Toiselta kaverilta saatu jalkahieronta. Kisaexposta ostettu tiikeribalsami. Niillä yritin saada juoksukuntoon salitreenistä ärtynyttä reisilihastani. Liioittelin viimeisen kanssa. Kun lähes viisi vuotta myöhemmin avaan pienen purkin kannen, muistan itseni istumassa bussissa ja toivomassa parasta. Kunpa en joutuisi keskeyttämään reisikivun vuoksi. En joutunut.

Kuva, jossa purkki valkoista tiikeribalsamia
Tiikeribalsamissa oli taikaa, jolla lähti lihaskipu.

Ei tarvitse kuin ajatella haukkaavansa hapanta sitruunaa tai murskaavansa hampaiden välissä kirpeän mustaherukan ja jo alkaa sylkeä valua suuhun. Ei ihme, jos tuoksut tuovat mieleen muistoja tai muistot mieleen tuoksuja. Ihminen elää kaikilla aisteillaan. Haju, kuulo, tunto, maku, näkö.

Hengitysilmassa viidennes on happea, jota lihakset tarvitsevat. Loput on jotain muuta. Juostessa kuulee joko lempikappaleensa kuulokkeista tai ympäristön moninaisen äänimaailman. Joskus ei kuule kuin oman hengityksensä ja rytmikkään äänen, kun lenkkarit osuvat maahan. Niska kostuu hiestä ja ehkä myös sormien välit, kun käsiä puristaa huomaamatta nyrkkiin. ”Kuvittele pitäväsi käsissäsi raakaa kananmunaa”, muistan jonkun opettaneen. Pitkillä lenkeillä pitää ottaa lisäenergiaa tahmaisista geeleistä. Geelipussia avatessa pitää katsoa eteen, ettei kompastu, ja saada vauhdissa puristettua geelin suuhunsa.

Kerron vielä yhden hajumuiston 80-luvulta. Se liittyy koulun keittiöstä pihamaalle leijailleeseen lihakeiton tuoksuun. Kun juoksen tai muuten kuljen rakennuksen ohi, josta samanlainen tuoksu tulvii pihalle, muistan itseni seisomassa ala-asteen pihassa 30 vuotta sitten. Muisto on aivan neutraali, mutta aina tuoksun haistaessani hämmästyn siitä, miten kirkkaasti muistan tuossa hetkessä ala-asteikäisen itseni. Nyt kerään uusia haju- ja muita muistoja. Niihin voin palata aikakoneen lailla vielä kymmenien vuosien kuluttua. Aika huimaa, vai mitä!

Follow my blog with Bloglovin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s