juoksu

Juosten kotiin eli työmatkajuoksun lyhyt oppimäärä

Eilen juoksin perjantain ja alkavan talviloman kunniaksi töistä kotiin. Työmatkani on reitistä riippuen noin 12,5 kilometriä. Taakse jäi lähes viikoksi työkone, -puhelin ja -huolet, kun tamppasin lumisia jalkakäytäviä pitkin reppu selässä. Perillä olo oli sopivan raukea alkavaan viikonlopun viettoon (lue: makoilin sohvalla miehen ja lasten kanssa TV:tä katsellen).

Työmatkajuoksu vaatii etukäteissuunnittelua ja varusteiden mukana kantamista. Varsinkin tällä kertaa, kun olin seuraavan kerran menossa työpaikalle vasta viikon päästä. Takaisin kotiin oli kannettava vaatteet ja muut, joita tulisin tarvitsemaan talvilomani aikana. Minulla on juoksureppu, joka pienestä koostaan huolimatta on melkoinen tilaihme.

Sulloin edellisenä iltana kaikki juoksukamani reppuun. Nastalenkkarit ja säärystimet laitoin jalkaani bussimatkan ajaksi. Menomatkalle puin takin, jonka pystyin jättämään työpaikalle. Lämpöisempänä vuodenaikana tämä on helpompaa, kun ei tarvitse paksuja takkeja ja muita talvivaatteita. Myös juoksuvarusteet mahtuvat paljon pienempään tilaan kesällä, kun ei tarvitse välikerrastoja tai käsineitä.

img_3790

Onneksi lenkkarit ovat muotia arkipukeutumisessakin. En tosin tiedä viisi vuotta vanhoista Ice bug -nastalenkkareistani, miten katu-uskottavat ne ovat. Nastalenkkarit ja villasäärystimet jaloissani, vähän jo kauhtunut villakangastakki päälläni ja juoksureppu selässäni matkustin aamulla bussilla töihin. Mun ”casual friday”.

Kun työpäivän jälkeen toimistorakennuksemme sosiaalitiloissa kaivoin vaatteita repusta, huomasin onnekseni tällä kertaa ottaneeni kaiken tarvittavan mukaan. Muutama talvi sitten piti yhtenä iltapäivänä juosta töistä kotiin pelkkä takki urheiluliivien päällä, kun olin unohtanut paidan kotiin. Matka meni vielä hyvin, mutta hain samalla reissulla nuorimmaisen päiväkodista, ja hänen kanssaan kotiin kävellessä alkoi tulla jo kylmä.

Erään kerran unohdin kotiin juoksutrikooni, vaikka olin mielestäni käynyt tarkkaan läpi reppuun pakkaamani varusteet. Kun aloin vaihtaa vaatteita, ei juoksutrikoita ollutkaan mukana. Ei muuta kuin työvaatteet takaisin päälle ja alakerran ketjuliikkeeseen mars. Ostin uudet. Niistä tulikin sitten paljon pidetyt housut.

Paluumatkalla juoksurepussa kulkevat mukana työvaatteet. Joskus jätän vaatteita töihinkin, mutta sinne alkaa salakavalasti kertyä tavaraa, joten yritän suuremmissa määrissä välttää sitä. Kun työhuoneistamme karsittiin turhia kaappeja ja pöytiä, ilmoitin heti, että tarvitsen yhden kaapin huoneeseeni – urheilukamoille.

img_3791

Työpäivän jälkeen juoksemaan lähteminen on aina yhtä kankeaa. Perjantai oli hieman poikkeuksellinen päivä, kun sain työhuoneeseeni sähköpöydän, jonka ääressä voi tehdä töitä seisten. Kun pöytä oli puolenpäivän aikaan asennettu, seisoin sen ääressä seuraavat melkein neljä tuntia.

Kun työmatkan on tarpeeksi monta kertaa juossut, tietää, että kyllä rentous vielä matkan aikana löytyy. Keho tuntuu aluksi kankealta ja siirtyminen töiden tekemisestä juoksumoodiin vie hetken. Ajatukset siirtyvät pois töistä sitä mukaa, kun matka etenee. Musiikki korvissa saa matkan taittumaan joutuisammin.

img_3789

Oli mukavaa juosta valoisaan aikaa. Vielä viiden jälkeen oli päivänvaloa ja hyvä niin. Olin jo melkein koton, kun tajusin, etten ollut ottanut yhtäkään heijastinta mukaan. Loppumatkasta juoksin autotien reunaa, ja yhtään pimeämmällä heijastin olisi ollut ehdoton. Onneksi illat valostuvat kiihtyvällä tahdilla.

Perjantai-iltapäivän juoksulle tuli matkaa 13,03 kilometriä ja aikaa kului 1:27 tuntia. Vauhti oli rauhallinen 6:41 min/km ja keskisyke 145 l/min. Laktaattitestin mukaan PK2-sykealueeni on 135-151, joten työmatkajuoksusta tuli oikein hyvä peruskestävyyslenkki.

img_3793

Olen alkuvuoden aikana suorittanut Taivaanrannan juoksija -blogissa olevaa Juoksuhaaste 2018:a. Nyt olen suorittanut haasteen numero 12. Juokse työmatka tai osa siitä. Haaste on mahdollista suorittaa myös juoksemalla vaikka kauppamatka, jos ei ole töissä.

Lenkin jälkeen suihku, lämmintä vaatetta päälle, ruokaa vatsaan ja olin valmis viikonlopun viettoon. Lomalla on tiedossa maalaisilman hengittelyä, lepäämistä, sukulaisten tapaamista ja tietenkin juoksua. Siitä lisää myöhemmin. Hyvää talvilomaa niille, jotka sellaista viettävät!

Follow my blog with Bloglovin

2 kommenttia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s