Jos saisin sanoa vain yhden neuvon, sanoisin tämän: lenkille lähtiessä pitää olla vähän kylmä. Loppu on hienosäätöä ja henkilökohtaisia mieltymyksiä. Yksi tykkää villakerrastoista ja muista luonnonmateriaaleista, toinen tekokuiduista. Jollakin jäätyy ensimmäisenä sormet ja jollakin muulla kylmä ilma salpaa hengityksen.
Talvella turvaudun kerrospukeutumiseen. Niin kauan kuin pakkasta on enintään viisi astetta, käytän kesävaatteita, joiden alle puen lisää kerroksia. Kylmemmille ilmoille minulla on talvijuoksuvarusteita. Nastalenkkareista kirjoitin edellisessä postauksessa, jonka voit käydä lukemassa täältä. Pakkaslumella nastalenkkarit eivät ole välttämättömät. Niiden ansiosta lenkille voi kuitenkin lähteä millaisella kelillä vain, joten ne ovat olennainen osa talvijuoksuvarustustani.
Viime viikolla pakkanen kiristyi Etelä-Suomessakin lähes kymmeneen asteeseen. Oli kaivettava talvijuoksuvaatteet esiin. Sain jouluna uuden teknisen kerraston, joka korvaa vanhat kerrastoni. Käytän mielelläni loppuun vanhat juoksuvaatteet ennen kuin ostan uusia. Pikamuotia ei syyttä valittu vuoden turhakkeeksi. Olisin ostanut merinovillaisen kerraston, mutta ainakin kokeilemani kerrasto pisteli ikävästi. Keinokuiduissa sitä ongelmaa ei ole.
Joulupukki osasi tuoda myös uudet talviurheilusukat, joissa on paksu villasekoitteinen pohja. Kumma gubbe, kun osasi tuoda juuri sitä, mitä halusin. Ne puen lenkille jalkaani. Nilkkoja ja akillesjänteitä suojaamaan vedän villasäärystimet. Säärystimissä en ole joutunut turvautumaan kaupan tarjontaan tai tähyilemään Korvatunturin suuntaan, vaan olen tehnyt kaikki säärystimeni itse. Minulla on neljät itse neulomani säärystimet. Uusimmat tein heijastavasta langasta.
Kovemmilla pakkasilla puen talvijuoksuhousut, jotka ovat trikoita väljemmät ja joissa on ohut vuori. Kuten alussa kirjoitin, en halua olla koko ajan ostamassa uusia vaatteita. Nykyiset talvijuoksuhousuni ovat olleet käytössä jo kolme vuotta ja toimivat hyvin edelleen. Olen käyttänyt niitä paljon myös pyöräillessäni työmatkoja talvella. Niinpä ne ovat kuluneet ja nukkaantuneet juoksijalle hieman epätyypillisestä paikasta eli pakaroiden kohdalta.
Talvijuoksussa käyttämäni takki on melko uusi. Ostin sen vuosi sitten. Takin hihat ja selkä ovat softshell-kangasta ja miehusta, selkäkappale ja huppu ovat toppakangasta. Takki ei ole ”juoksutakki” vaan tarttui urheiluliikkeestä mukaan lähinnä kivan värin ja hyvän istuvuuden vuoksi. Sittemmin se on osoittautunut juuri passeliksi juoksutakiksi noin kymmenen asteen ja sitä kylmemmille pakkasille.
Juostessa kädet liikkuvat, joten sormet eivät ole niin arat kylmälle kuin esimerkiksi pyöräillessä. Myös hiihtäessä tarvitsee paksummat hanskat kuin juostessa. Kun pakkasta on -5 ja -15 asteen välillä, puen villalapaset eli vanttuut, kuten alunperin länsisuomalainen sanoo. Villan eristävä ominaisuus toimii hyvin juostessa. Niin hyvin, että käteni jopa hikoilevat. Ja tiesittehän, että villaa ei tarvitse joka lenkin jälkeen pestä, vaan sen voi jättää ulos pakkaseen puhdistumaan.
Kaulassa pidän tuubihuivia ja päässä paksua pipoa. Kun kerroin merinovillaisen alusvaatekerran pistelleen, tiedän kyllä, että kaikki merinovilla ei pistele. Minulla on Keliclothingin merinovillainen pipo ja tuubihuivi, jotka eivät ärsytä ihoani. Päähän käy toki mikä tahansa muukin paksumpi lakki. Tuubihuiveissa en myöskään ole tarkka ja valitsen kaulaani sen, mikä ensimmäisenä osuu käsiin. Tuubihuiveja on kertynyt juoksutapahtumista ja muualta melkoinen pino.
Nyt on käyty läpi vaatetus noin kymmenen asteen pakkaseen. Voin antaa vielä toisen hyväksi havaitsemani neuvon: pukeudu kuin ulkona olisi kymmenen astetta lämpimämpää. Eli kymmenen asteen pakkaseen pukeudut kuin nollakeleille. Ohje toimii muinakin vuodenaikoina ja saa vapaasti käyttää. Ulos astuessa saa ja pitääkin tuntua hieman kylmältä. Lihaksista alkaa vapautua lämpöenergiaa heti, kun lähdet liikkeelle. Olo on tukala, jos olet pukeutunut fleecepusakkaan ja toppatakkiin.
En ole asettanut pakkasrajaa lenkeille. En kärsi astmasta tai muista hengitysongelmista, mutta kun pakkasta on enemmän kuin 20 astetta, ulkona juoksemisessa ei ole mieltä. Silloin voi mennä kuntosalin juoksumatolle tai ostaa lipun sisäjuoksuradalle. Kyse ei ole pukeutumisesta vaan siitä, miten paljon haluaa rasittaa keuhkojaan. Kylmästä ei tule kipeäksi – sen väitteen voisi jo heittää romukoppaan. Kylmät limakalvot ovat oiva alusta viruksille, minkä vuoksi helposti sairastuu, jos vilustuttaa itsensä.
Maanantaina juoksin töihin reppu selässä. Pakkasta oli lähtiessä -18. Vaihdoin aluskerraston paidan hieman paksumpaan pitkähihaiseen paitaan. Olisin saattanut tarjeta ohuemmallakin paidalla, mutta olo ei missään vaiheessa ollut tukalan kuuma. Juostessa tulee lämmin. Sen sai taas huomata, kun työpaikalle päästyäni kiemurtelin pois hikisistä juoksuvaatteista.
Talviset juoksukuvat ovat Juoksujalka vipattaa -blogia pitävän Merituulin järjestämältä yhteislenkiltä Vantaalta Heikinpäivänä 19.1.2019. Tuolloin pakkasta oli 8-9 astetta. Seuraava yhteislenkki, jolle osallistun, on HCRD-yhteislenkki goes Tampere 27.1.2019. Lähtö on Tampereelta Kauppi Centeristä klo 12. Lisätietoa löydät tapahtuman Facebook-sivulta. Heti seuraavana viikonloppuna on jälleen vuorossa Merituulin vetämä polkupitkis, joka starttaa lauantaina 2.2.2019 klo 11.30 Sotungin koululta Vantaalta. Huhtikuussa on tulossa myös minun ja Merituulin yhteislenkki Espoossa, johon suunnittelen reitin. Pysy kuulolla!
Muokattu 26.1.2019. En ole mukana Tampereen lenkillä kovan pakkasen vuoksi.
LENKILLÄ 