arki juoksu

Kiireinen maratonviikko

Viikkoni on tähän mennessä näyttänyt tältä:

  • Maanantai: 90 minuutin hieronta jaloille
  • Tiistai: viiden kilometrin juoksulenkki
  • Keskiviikko: pyramidiharjoitus 30 minuuttia
  • Torstai: lepo
  • (Perjantai: lepo)

Lauantaina juoksen Helsinki City Marathonin, jonka lähtö on iltapäivällä kello 15. Siihen mennessä pitää olla selvillä, missä vaatteissa juoksen, mitä aikaa lähden tavoittelemaan ja millä juomapisteillä juon urheilujuomaa (vien tapahtumaan omat juomat).

img_5387
Keskiviikkoaamuna kävin Yvetten tilasuudessa, jossa lanseerattiin Martina Aitolehden urheiluvaatemallisto.

Maratonia edeltävä viikko on ollut sopivan kiireinen. Töitä, lasten aioiden hoitamista ja mahtui sekaan yksi blogitapahtumakin. Blogia en ole ehtinyt päivittää, mutta lukijoita blogissani on tällä viikolla käynyt. Suorastaan käynyt vilske – kiitos siitä! Kiireinen arki on pitänyt huolen, että en ole paljon ehtinyt jännittää lauantaita ja toista maratoniani.

Välillä on ollut vähän liiankin kiire. Treeneille on ollut aikaa vasta melko myöhään illalla. Mieheni on ollut työmatkalla, mikä heti näkyy arjen pyörityksessä, vaikka minulla ei enää pyöri taaperoita jaloissani.

Tiedostin kiireen ennakolta, enkä ole ottanut paineita siitä, että en ole ehtinyt siivota tai että olen antanut lasten pelata myöhään Play Stationilla. Ensi viikko on taatusti rauhallisempi. Maratonista toipuminen tulee ottamaan aikansa, eikä ensi viikolle ole merkitty yhtään treeniä.

Kuva, jossa New Balancen lenkarit
Ostin nämä New Balacen M1500BG5 -lenkkarit alunperin maratonkengiksi, mutta olen päättänyt juosta toisilla New Balancen kengillä lauantaina.

Maanantaina olin puolitoista tuntia hieronnassa. Maanantaina uskalsin vielä mennä hierontaan, ja asiantuntijoiden mukaan jopa tiistaina olisi ollut vielä turvallista käydä. Hieronta on keholle lähes sama kuin treeni. Siitä pitää toipua.

Hieroja hieroi jalkapohjat, pohkeet, sääret, reidet ja pakarat. Olin pyytänyt etenkin pohkeiden hieromista, sillä niissä lisääntyneet kilometrit ovat eniten tuntuneet. Tiedän, että jalat tulevat olemaan kipeät myös maratonin jälkeen. Hieroja toivotti tervetulleeksi myös muutama päivä maratonin jäkeen. Katsotaan.

Kuva, jossa sushilajitelma
Sushibuffetissa tankkaamassa.

Tiistaina aloitin tankkaamisen kohti maratonia. Join runsaasti vettä ja kävin töiden jälkeen sushibuffetissa. Olin viikonlopun äitienpäiväherkutteluiden jälkeen jotenkin vielä täynnä. Mättäminen ei kiinnostanut, vaikka sushi onkin lempiruokaani.

Illalla juoksin toisen viikon harjoituksista. Harjoitusohjelmassa luki viiden kilometrin juoksu maksimissaan sykkeellä 139 sisälten muutamia spurtteja. Otin lenkille mukaan nuorimman lapseni, joka pyöräili. Spurtit tulivat siinä kuin itsestään. Jalat tuntuivat tiistaina hieman raskailta. Uskon, että se johtui maanantain perusteellisesta hieronnasta.

Tiistai-ilta oli lämmin, ja päätin kokeilla, miltä tuntuu juosta shortseissa. Lauantaiksi on luvattu yli 15 asteen lämpötilaa: siihen shortsit ovat paras valinta. Ilman lämpötilaan kannattaa lisätä 10 astetta ja miettiä, millaisiin vaatteisiin silloin pukeutuisi. Uskon, että valitsen shortsit ja t-paidan.

Keskiviikkoaamu alkoi tilaisuudella, jossa lanseerattiin Yvette X Martina treenivaate- ja uima-asumallisto. Olin saanut kutsun tilaisuuten blogin kautta. Tapahtuma oli oikein mukava. Erittäin mukavaa oli tavata bloggaajatuttuja Katjaa ja Jennyä.

Olemme kaikki menossa juoksemaan lauantaina Helsinki City Running Dayhin. Katja on tulossa puolimaratonille ja Jenny ja minä olemme menossa maratonille. Vaatemalliston ihailun lisäksi puhetta riitti juoksusta.

Heti illalla kävin kokeilemassa, miltä tuntui juosta tilaisuudesta saamillani juoksutrikoilla. Musta väri oli hyvin edustettuna Martinan mallistossa, ja siitä tykkäsin. Niin kauniita kuin isot printtikuviot ovatkaan, musta alaosa on sopivan huomaamaton.

Kuva, jossa yvette by martina
Martinan urheiluvaatemallistoon kuului treenivaatteita, rennompia collegeasuja ja uima-asuja.

Pitkät trikoot sopivat puolen tunnin nopeaan pyramiditreeniin. Juoksin jälleen poikani saattelemana reilun kilometrin läheiselle hiekkakentälle. Kentällä juoksin 100-200-300-200-100 metrin vedot kahden minuutin hölkkä- ja kävelypalautuksilla. Jalat tuntuivat jo paljon kevyemmiltä kuin edellisenä päivänä. Maratontreenit olivat sitten siinä.

Ruokailu jäi keskiviikkona hieman vähemmälle, mutta join illan aikana urheilujuomaa ja söin iltapalaksi omenapiirakkaa ja jäätelöä. Kunnon hiilihydraattipläjäys siis.

Kuva, jossa chia pudding
Aamupalan tilauudessa tarjoili Oh My Goodness -vegaanikahvila.

Torstai oli jo lepopäivä. Aloin heti aamupäivästä alkaen juoda urheilujuomaa. Join sitä päivän aikana yli kolme litraa ja lisäksi vettä. Lounaalla söin monta viipaletta leipää ja kahvin kanssa herkuttelin omenapiirakalla.

Päivälliseksi söin kokonaisen pizzan. Jaksoin mättää ruokaa ihmeen paljon. Urheilujuoman tuomat sokeripiikit tunsin päänsärkynä, joten tällaista mättöä ei voi ottaa tavaksi. Perjantaina palaan syömisessä normaaliin, jotta lauantaina ei ole ähky olo.

Kuva, jossa pizzan päällä rucolaa.
Tankkasin ”klassisesti” pizzalla.

Sosiaalisen median kautta on tullut paljon tsemppausviestejä. Jokainen niistä merkitsee paljon. Aion palata niihin, jos maratonilla tulee tiukka hetki. Viestejä on ollut ihana saada, mutta toisaalta niistä tulee hieman painetta. Pieni epäilys kaihertaa mieltä: onko minusta siihen?

Olen mennyt ilmoittamaan julkisesti aikatavoitteeni 4 tuntia 15 minuuttia. Vaikka olen tällä kertaa hyvin valmistautunut, enkä esimerkiksi ole sairastanut vatsatautia maratonviikolla, kuten viimeksi kävi, tunnen epävarmuutta.

Samalla, kun mietin, miten kova rääkki lauantai tulee olemaan, huomaan, että moni tavoittelee huomattavasti kovempia aikoja. Juoksukuplassa on vaarana kadottaa suhteellisuudentaju. Pitäisi osata arvostaa pekästään jo sitä, että pystyy juoksemaan maratonin mittaisen matkan.

juoksukuva
Maratontreenit on nyt juostu.

Syömistä, juomista, pari kevyttä treeniä, henkistä valmistautumista. Sellaiselta on näyttänyt tämä viikko. Kun joinakin päivinä olen paahtanut kellon ympäri, olen ollut kiitollinen hyvästä peruskunnostani. Se (toivottavasti) auttaa minut maaliviivan yli lauantaina, mutta helpottaa myös arjessa. Kävi maratonilla miten kävi, pitää iloita pelkästään siitä, että tähän kaikkeen kykenee.

Follow my blog with Bloglovin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s