Mainos: T:mi Toteemieläin
Ei tarvitse asua luonnon keskellä, jotta voi osallistua Mindfulness luonnon äärellä -verkkokurssille. Asun Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa Espoossa, mutta täälläkin on luonto lähellä. Kun kävelen kotiovelta puolen kilometrin matkan, olen kaupungin metsässä. Siellä kävin neljän viikon kurssin aikana kävelemässä kallioilla ja välillä istahdin alas. En välittänyt ohi kulkevista koiranulkoiluttajista.
Valittavana on myös Mindfulness koiran tai hevosen kanssa. Meillä ei ole koiraa, vaikka ystäväni valloittava whippet-neiti käykin meillä välillä hoidossa. Hevosia näen silloin, kun tyttäreni ei jaksa itse kulkea tallilta kotiin ja soittaa minut hakemaan. Ihan vain vanhoja muistellakseni käyn välillä haistelemassa tallin hajua. Olen joskus ollut heppatyttö.
Mindfulness voidaan määritellä joukoksi erilaisia menetelmiä, joilla harjoitellaan huomion suuntaamista mielen liikkeisiin ja kehotuntemuksiin läsnä olevalla hetkellä, arvottamatta niitä mitenkään. Sen vuoksi mindfulness suomennetaan usein sallivan tai hyväksyvän läsnäolon menetelmäksi.
Lähde: Kurssimateriaali
Kun valmentaja Katri Rantala tiedusteli, haluaisinko testata jotain hänen verkkokursseistaan, valitsin Mindfulness luonnon äärellä -kurssin. Olen asunut lapsuuteni maalla ja arvostan edelleen metsää, luontoa ja hiljaisuutta. Eniten tykkään viettää aikaani meren rannalla. Kun aikuisena olen päässyt Lappiin hiitämään, olen oikein imenyt itseeni tunturimaisemien kauneutta ja sitä, että on lähes äänetöntä.
Neljän viikon verkkokurssiin sisältyi luonnossa tehtyjä harjoituksia. Niiden avulla pyrin rauhoittamaan villihevosten lailla laukkaavat ajatukseni. Huomasin, että linnunlaulun kuuntelemiseen keskittyminen tai koivunoksien tuijottaminen auttoivat rauhoittamaan kihinää pään sisällä. Myönnän, että olen päässyt keskittymiskykyni herpaantumaan tilaan, jossa pitää jättää kännykkä toiseen huoneeseen, jotta voi lukea kirjaa toisessa. True story. Sad but true.
Kurssimateriaalissa on ohjeita harjoitusten tekoon ja johdanto mindfulnessin keskeisimpään sisältöön. Sain vinkkejä, miten stressaaviin tilanteisiin voi suhtautua, jotta ne eivät olisi niin stressaavia. Stressiä ja ikäviä asioita ei voi elämästä poistaa, mutta voi yrittää muuttaa suhtautumistaan niihin. Ei saa antaa asioille merkityksiä, joita niillä ei ole. Helmasyntejäni ovat ylitulkitseminen, analysointi ja pohdiskelu.
Olen jo muutaman vuoden ajan pyrkinyt kuuntelemaan sisintäni kirjoitusharjoitusten avulla. Kun minulla on ollut aikaa, olen aamulla noussut ennen muita, keittänyt kahvia ja alkanut kirjoittaa, mitä mieleen tulee. Olennaista on, että ei katso puhelinta, avaa tv:tä tai lue lehteä ennen kirjoittamista. Silloin pääsee käsiksi siihen, mitä sisimmällä on kerrottavaa. Olen näin saanut suuntaviivoja elämääni ja jopa käytännön vinkkejä.
Myös Mindfulness luonnon äärellä -verkkokurssilla ohjataan pysähtymään ja löytämään yhteys sisimpään minään. Omalla itsellä on paljon kerrottavaa, kunhan laittaa pois automaatio-ohjauksen ja keskittyy. Pysähtyy. Hengittää syvään. Havahduin, kun oppimispäiväkirjaan pyydettiin kirjamaan, pidätkö siitä, mihin elämäsi on menossa? Haluaisitko, että sinulla olisi aikaa enemmän johonkin tiettyyn asiaan? Tällaisia on välillä hyvä pysähtyä miettimään.
Pidän metsässä kulkemisesta, ja kurssin avulla siitä voi tehdä vielä syvemmän kokemuksen. Viikoittaisen kurssimateriaalin mukana tulee harjoituksia, meditaatioon opastavia nauhoitteita ja kysymyksiä, joita voi pohtia oppimispäiväkirjassa. En tehnyt kaikkia harjoituksia. Materiaalissa oli runsaasti asiaa ja paljon opittavaa vain neljän viikon kestoiselle kurssille.
Kun juoksin viikko sitten maratonilla, oivalsin jotain. Fyysisesti haastavassa tilanteessa oli pakko keskittyä juuri siihen hetkeen. Jos annoin ajatuksen vaeltaa eteen- tai taaksepäin, oli peli menetetty. Jäljellä olevien kilometrien määrä alkoi kauhistuttaa, jos sitä alkoi pohtia. Toisaalta ei voinut 30 kilometrin kohdalla tuudittautua siihen, että onhan tässä jo juostu. Vielä piti kestää 12 pitkää kilometriä. Herpaantumisen vaara oli suuri.
Joskus pitää kokea jokin äärimmäinen asia, jotta pystyy aistimaan hetken arvokkuuden. Kurssin menetelmien avulla siihen pääsee helpommalla – niin helppoa kuin nykyihmiselle on olla lähtemättä seuraamaan harhailevia ajatuksia. Myönnän, että oma pääni on välillä kuin internet-selain, jossa on sata välilehteä auki. Kaikki huutavat omaa asiaansa ja yritän tavoittaa oleellisimman.
Kurssilla opetetaan myös myötätuntoa. Myötätuntoa luontoa ja itseä kohtaan. Kurssimateriaalissa muistutetaan, että muutos ei tapahdu hetkessä. Minustakaan ei ole tullut lootusasennossa leijuvaa joogia vaan olen oppinut aina vain useammin rauhoittamaan vaeltavan mieleni. Etenkin tämä auttaa, jos satun yöllä heräämään, enkä saa unta. Asiaa ei paljon auta se, että miettii, miten monta tuntia on herätykseen.
Juttelin kurssin jälkeen Katrin kanssa, ja hän totesi, että hän harjoittaa midfulnessia vaikkapa hampaita harjatessaan. Hetken ei tarvitse olla pitkä tai täydellisen rauhallinen. Itse olen oppinut rauhoittumaan esimerkiksi saunassa. Sielläkin saattaa pää raksuttaa liian kovaa, vaikka voisi katsella seinäpaneelien kuvioita tai liekkien loimutusta (olen onnekas, sillä talossamme on puusauna!).
Midfulnessissa ja etenkin meditaatiossa on minulla vielä todella paljon opeteltavaa, mutta kurssilla sain perustiedot ja runsaasti helposti toteutettavia harjoituksia. Viikoittain sähköpostiin saapuvat kurssimateriaalit jäävät itselle käyttöön ja niihin voi tarvittaessa palata. Katri antaa palautteen oppimispäiväkirjasta, jos osallistuja haluaa.
Lisätietoa kurssista löydät täältä: Mindfulness luonnon äärellä
LENKILLÄ 