Vaikka kuinka kiillottaisi kristallipalloa, tulevaisuus näyttää tällä hetkellä samealta. Taaksepäin on helpompi katsoa. Sarja toisistaan riippumattomia tapahtumia alkaa näyttää jatkumolta. Juuri noinhan sen piti mennä. Yksi asia johti toiseen.
Maaliskuussa kolme vuotta sitten minusta tuli bloggaaja. Syystä, jota en enää muista, olin alkuvuonna 2017 käynyt kirjoituskurssin netissä. Sain kurssilta palautetta, että tekstini on valmista julkaistavaksi sellaisenaan ja että olisi kiva lukea lisää juoksuharrastuksestani.
Kun kurssi oli loppunut, huomasin netissä ilmoituksen, jossa Midnight Run Helsinki etsi tapahtumalähettilästä kesälle 2017. Tehtävään sisältyi blogin kirjoittamista ja sometilien päivitystä – ja matka Tukholmaan tutustumaan Ruotsin vastaavien tapahtumien lähettiläisiin.
Kun tein hakemuksen, en uskonut mahdollisuuksiini. Pääsin hakuprosessissa jatkoon. Ehdin myös saada puhelun, että en tullut valituksi. No ei se mitään, kiva oli päästä haussa loppumetreille. Kunnes tapahtumalähettilääksi valittu ei voinutkaan ottaa tehtävää vastaan ja sitä tarjottiin minulle.
Vietin yhden lähes unettoman yön, kun pohdin, otanko tehtävän vastaan. Sisimmissäni tiesin, että tätähän minä halusin: kokeilla blogin kirjoittamista ja juosta. Piti vain uskaltaa sanoa ”kyllä”.
Kun olin vastannut myöntävästi, tapahtui kaikki äkkiä. Alle viikon päästä istuin lentokoneessa kohti Arlandaa. Sain Tukholmassa ohjeita kesän tehtäviin ja tapasin Ruotsin kolme ambassadöriä.
Ruotsi on aina meitä edellä – ikävä kyllä. Suomessa jonkin tuotemerkin tai tapahtuman lähettiläs tai englanniksi ambassador oli tuolloin vielä melko tuntematon käsite. Sain monelle selittää, mitä se oikein tarkoittaa.
Lähettiläänä oleminen tarkoitti blogin päivittämistä kahdesti viikossa ja kuvien postaamista Instagramiin. Sain myös käydä juoksukoulussa, mikä vei juoksuharjoitteluni kokonaan uudelle tasolle.
Kesän 2017 harjoittelin ainoastaan kymmenen kilometrin juoksutapahtumaa varten. Olin edellisenä talvena sairastanut keuhkokuumeen ja jouduin kasvattamaan keväällä kuntoani uudelleen. Lyhyempi matka tuntui sopivalta tavoitteelta.
Kävin lähettilästehtäväni aikana Tukholmassa myös toisen kerran. Osallistuin elokuussa 2017 Midnattsloppetiin eli Ruotsin vastaavaan tapahtumaan kuin Suomen Midnight Run. Se on yksi hienoimmista juoksumuistoistani.
Lähettilästehtävän päätteeksi juoksin Helsingissä järjestetyn Midnight Runin. Mervi Kallio haastatteli minua Senaatintorin lavalla. Siinä oli tähänastisen juoksu-urani kohokohta. Kisan jälkeen kävin lillumassa Allas Sea Poolilla kaverini kanssa ja join muutaman oluen. Ikimuistoinen ilta!
Sain lähettilästehtäväni aikana ihmettelyjä, että oikeastiko teet tuota ilmaisia lenkkareita vastaan. Niin tein, enkä kadu vieläkään. Kirjoitan edelleen blogia saamatta siitä juuri mitään rahallista korvausta.
Aloitin heti syyskuussa 2017 oman blogini, kun en enää päivittänyt blogia Midnight Runin sivuille. Tiesin, että kirjoitettavaa riittää ja nautin siitä.
Olen edelleen kirjoittanut noin kaksi kertaa viikossa. Kirjoittaminen on hienointa bloggaamisessa. Tekstit ovat ja pysyvät, vaikka Instagram kaatuisi tai Facebook lakkaisi olemasta.
Teksti on musiikkia sisälläni ja yritän saada rytmin säilymään, kun kirjoitan tekstin vihkoon ja siirrän siitä tietokoneen näytölle. Myönnän, että muoto menee joskus sisällön edelle. Tuntuu hassulta, kun joku kommentoi juoksuharjoitteluani, kun olen viilannut tekstiä ajatuksenani, etten käytä liikaa onttoa ja tyhjää olla-verbiä.
Tämän vuoden alussa mietin useasti, miten kauan jaksan vielä kirjoittaa blogia. Haluanko olla aina esillä? Mitä arvoja tahdon viestittää? Onko kaupallisissa tilaisuuksissa juokseminen liian pinnallista? Pitäisikö kertoa enemmän arjestani?
Suuret muutokset viimeisten päivien ja viikkojen aikana ovat antaneet aikaa miettiä. Tilaisuudet on peruttu ja elämä keskittyy seuraavien viikkojen aikana vahvasti kotiin. Tahti on rauhoittunut. Ja kyllä, jatkan edelleen blogin kirjoittamista, sillä tykkään siitä liikaa, että lopettaisin.
Olen alkanut arvostaa myös enemmän oikeaa ammattiani sosiaalivakuutuksen parissa. Mitä huonommin taloudessa menee, sitä enemmän on töitä. Palkkatyöstä jos jostain saa olla kiitollinen. Hallitus myös listasi äskettäin työni kriittisiin aloihin pandemian keskellä. Siihen sivuun mahtuu hyvin tällainen vapaiden ajatusten kanava, josta olen yhtä lailla ylpeä.
LENKILLÄ 