Koronavirus perui Lapin loman – mitä nyt?

Muokattu 25.3.2020. Saimme rahamme takaisin mökkivuokrasta. Ylläs sulki rinteet 22.3. ja ladut 23.3.

Tänään lauantaina 21. maaliskuuta piti lähteä Lappiin. Mökki Ylläksellä oli maksettu, loma haettu työnantajalta ja kolmelle lapselle anottu poissaololupaa koulusta. Loman lähestyessä alkoi olla yhä selvempää, että Lappiin ei voi lähteä. Viimeinen niitti oli ilmoitus laskettelukeskuksien sulkemisesta – Ylläs mukaan lukien – ensi viikonvaihteeseen mennessä.

Tiedossa on kädenvääntöä mökkejä vuokraavan Lomarenkaan ja vakuutusyhtiö Ifin kanssa siitä, saammeko senttiäkään takaisin vuokrasta. Mökkivuokraamon kanta on, että sinne vaan kaikki joukolla Etelä-Suomesta Lappiin, kun sitä ei ole erikseen kielletty. Suomessa on jo yksi todettu koronaviruskuolema, mutta mökkivuokraamossa eletään toisessa todellisuudessa.

Lapin loma vaihtui kotilomaan. Lapset jatkavat koulun käymistä kotoa käsin. Koulutehtävät olisi tullut hoitaa lomallakin, joten heille tämä tarkoittaa vain sitä, että hiihtäminen jäi tänä talvena kokonaan väliin. Me vanhemmat olemme lomalla, joten meillä on enemmän aikaa auttaa koulutehtävissä ja käydä lasten kanssa ulkoilemassa.

Koko ensi viikoksi on luvattu aurinkoista kevätsäätä. Niin kauan kuin ulkona saa liikkua, aion nauttia ulkoilmasta mahdollisimman paljon. Minulla on ensi viikolle jopa valmiina juoksuohjelma, kun valmentajani Ira Hassinen oli epähuomiossa laatinut ensi viikolle ohjelman, vaikka olin etukäteen ilmoittanut, että olen pohjoisessa hiihtämässä.

Ensi viikon juoksuohjelma on laadittu silloin, kun ei vielä tiedetty, että maratonin ajankohta siirtyy syksyyn. Nyt ei tarvitsisi harjoitella niin kovalla intensiteetillä kuin normaalitilanteessa, mutta lomalla on aikaa. Miksi en käyttäisi sitä harjoitteluun.

Harmittaa tietenkin, kun olin odottanut Lapin keväthangille pääsyä. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että melkein kaikki on peruttu. Emme ole ainoita, joiden suunnitelmat tälle keväälle menivät kokonaan uusiksi.

Näyttää siltä, että poikkeusolot jatkuvat pitkään. On epävarmaa, pääsevätkö lapset koulun penkille enää tänä lukuvuotena. Alan jo hieman ikävöidä juttuhetkiä työkavereiden kanssa, kun teen pelkästään etätöitä kotoa käsin.

Pääasia, että on töitä, eikä poikkeustila vaikuta omiin töihin kuin lisäämällä niitä. Tulemme viettämään paljon aikaa perheen kesken, eikä sekään ole lainkaan huono asia. Kun elämä on kutistunut pieniin kuvioihin ja hidastunut, olen huomannut, että kyllä sitä onkin ollut kova vauhti päällä viimeiset kuukaudet.

Ulkona saa onneksi vielä liikkua, mikä on lenkkeilijän pelastus. Juostessa muutenkin tuntee olevansa vapaa, mutta se on korostunut viime päivinä. On suorastaan etuoikeus, että saa juosta minne ja milloin haluaa.

Tällä viikolla juoksin kolmena peräkkäisenä iltana siten, että joku lapsista oli pyörällä mukanani. Kuntosalikäynnit ja yhteistreenit eivät nyt onnistu, joten pitää ottaa juoksukaveriksi heitä, joiden kanssa saa viettää rajattomasti aikaa.

Tällaisia vaikutuksia koronaepidemialla on ollut arkeemme. Tuskaa – jos niin voi edes sanoa – lieventää se, että jokainen suomalainen on samassa veneessä. Jokainen on myös vastuussa siitä, että epidemia ei ryöpsähdä liian pian ja liian nopeasti terveydenhuollon hoidettavaksi. Siksi mekin pysymme kotona. Pysy sinäkin.