Koronaepidemia vaikuttaa arkeen, mutta harjoittelu jatkuu

Valmiustila ja sen tuomat muutokset eivät ole muuttaneet paljon juoksuharjoitteluani. Into harjoitella on säilynyt hyvänä. Suhtautuminen juoksuun on muuttunut kahdella tavalla. Ensimmäinen on se, että arvostan aikaisempaa enemmän sitä, että pääsen ulos juoksemaan. Toinen on se, että samalla kun juokseminen tuntuu suurelta etuoikeudelta, sen merkitys elämässäni on kokenut notkahduksen. Poikkeuksellisina aikoina huomio kiinnittyy enemmän omaan perheeseen ja läheisiin. Onhan heillä kaikki hyvin?

Olen viime päivinä juossut paljon lenkkejä lasteni kanssa. He pyörällä ja minä jalan. Sillä tavalla onnistuu vauhtileikittelylenkki tai tasavauhtinen peruskestävyyslenkki. Olen pitänyt melko tarkkaan kiinni juoksuohjelman harjoituksista. Jos lenkki kuitenkin jää lyhyemmäksi tai en ehdi aina juosta, en välitä. Maraton siirtyi kertaheitolla monta kuukautta eteenpäin, eikä minulla ole mikään kiire.

Viime sunnuntaina juoksin pitkän lenkin yksin. Ohjelmassa oli puolitoistatuntinen harjoitus peruskestävyyssykkeellä. Lähdin juoksemaan heti aamulla, kun osa perheestä vielä nukkui. Oli tulossa aurinkoinen kevätpäivä, mutta mieleen iski haikeus. Sulat kadut, keväisen lämmin ilma, hanhet ja joutsenet järven rannalla. Niin paljon kaikkea kaunista, mutta harva siitä nauttimassa. Normaalisti aurinkoinen sunnuntaiaamu olisi saanut juoksijat suurin joukoin liikkeelle.

Juoksutapahtumat siirtyivät syksylle, ja varmasti ihmisten mielissä on tällä hetkellä tärkeämpiäkin asioita kuin juoksulenkit. Toivon, että vaikka motivaatio olisi hetkeksi notkahtanutkin, se pian palaa muuttolintujen lailla. Pihassani kasvavat jo ensimmäiset krookukset ja pian pystytämme lapsille trampoliinin. Kevät on täällä ja kesä lähenee poikkeustilasta huolimatta.

Juoksen ympäri vuoden, mutta kevät on inspiroivaa ja innostavaa aikaa. Voin myös hieman huokaista, sillä tällä hetkellä ei ole tarpeen harjoitella niin kovaa kuin jos maraton olisi ollut alle kahden kuukauden päässä. Hyvässä kunnossa kannattaa olla jo senkin vuoksi, että mahdollisen koronaviruksen iskiessä keuhkot jaksavat tehdä työtään ja elimistö puolustautua. En tietenkään voi tietää, kenen kohdalle taudin vakava muoto iskee.

Arki on muuttunut kovasti viimeisten kahden viikon aikana. Olen siirtynyt kokonaan etätöihin (paitsi tällä viikolla olen lomalla). Kolme lastani käyvät koulua kotoa etäyhteyksien avulla. Minun ja mieheni lisäksi myös lapsemme avaavat aamulla tietokoneensa ja alkavat työt tai liittyvät luokkansa videopalaveriin. Vanhemmilta tämä vaatii välillä teknistä tukea tai apua matematiikan tehtävissä. Kun lapsia on kolme, pitää apuun rynnätä useamman kerran päivässä tai ainakin muistuttaa, että onhan kaikki tehtävät tehty.

Hauskin kotiopetukseen tähän asti liittyvä asia on ollut liikuntatunnin pitäminen. Sen lapsi olisi voinut suorittaa kävelemällä ulkona, mutta lomalla oli aikaa järjestää koululaiselle muutakin aktiviteettiä. Pyöräilin mieheni ja nuorimman lapseni kanssa urheilukentälle. Teimme yhdessä erilaisia juoksun koordinaatioharjoituksia, hyppyjä ja loikkia.

Saan pian uuden juoksuohjelmani, jossa on huomioitu maratonin siirtyminen syksyyn. Käytännössä tämä tarkoittaa, että alan harjoitella samalla tavalla kuin marras-joulukuussa. Juoksuohjelma ja sen myötä säännöllinen harjoittelu tuovat mukavaa aikataulutusta arkeen. Poikkeukselliset olot saattavat kestää viikkoja, elleivät kuukausia, ja elämä kääntyy sisäänpäin omiin pieniin piireihin. Silloin on mukavaa, kun on tiedossa jotain, joka vie eteenpäin ja tuo hyvää oloa.