Kirja-arvostelu

Kirja-arvostelu: Martina Aitolehti – Elämäsi kunnossa

Kirja saatu. Kuvat: Fitra. Hinta 24,90 euroa. 

Muokattu 28.3.2020. Korjattu lehden nimeksi Kunto ja Terveys.

Elämäsi kunnossa (Fitra 2020, 143 sivua) on Martina Aitolehden kirja hyvinvoinnista, liikunnasta ja hänestä itsestään. Kirjan on toimittanut Taru Schroderus. Kirjan alkulehdillä Martina toteaa, että ”Moni tunnistaa kasvoni mediasta, mutta harva tietää, millainen oikeasti olen.” (s. 8) Kun olin lukenut kirjan, en edelleenkään tiennyt hänestä juuri sen enempää kuin aiemmin.

Martinan omakohtaista tekstiä on nipin napin viidennes koko kirjan sisällöstä. Loput tekstistä on toimittaja Taru Schroderuksen. Tosin tekstin määrä kirjassa jää vähäiseksi, sillä 46 sivua (kolmannes) on pelkkiä kuvia. Lisäksi kirjassa on jonkin verran ruokareseptejä, treeni- ja ruokapäiväkirja, kaksi Martinan valmennuksiin osallistuneen henkilön tarinaa ja listauksia kalorinkulutuksesta ja ruokien ravintoainesisällöistä.

Kirjan aluksi Martina kertoo lyhyesti lapsuudestaan ja nuoruudestaan sekä tämänhetkisestä elämäntilanteestaan. Teksti jää pinnalliseksi kuin naistenlehden haastattelussa. Tarkemmin hän kertoo triathlonharjoittelustaan. Jopa niin yksityiskohtaisesti, että minulle ei meinaa aueta treenipäiväkirjan merkinnät ”(100 → 140 W, kadenssi 90–100)” tai ”800 m vu, kevyt, 5 × 200 m vu, pullari” (s. 106).

Martinan omakohtainen teksti hänen liikunta- ja ruokafilosofiastaan on kirjan parasta antia, mutta harmillisesti se kattaa vain pienen osan kirjastasta. Aidontuntuinen Martina tulee esiin esimerkiksi lauseessa ”Sanotaan, että ihmiset, jotka treenaavat paljon, täyttävät sillä jotakin elämässään olevaa tyhjiötä. Minusta se on paskapuhetta.” (s. 82)

Kirjassa painotetaan riittävää liikuntaa, hyvää unta ja ravintorikasta ruokaa sekä säännöllistä ruokailua. Ohjeissa ei pyritä erikoisuuksiin ja uskon, että niitä noudattamalla monen elämänlaatu paranee. Teksti on niin tavanomaista ja yllätyksetöntä, että kirjaa lukiessa mietin, että oliko tosiaan tarpeen julkaista taas yksi kirja siitä, että pitää nukkua riittävästi ja syödä kolmen-neljän tunnin välein.

Mitä ilmeisimmin perusasioita toistaville kirjoille on tarvetta. En kyseenalaista lainkaan sitä, etteikö kirjassakin esiintuodut perustiedot proteiineista, hiilihydraateista ja vaikkapa omega3-rasvahapoista olisi tärkeitä. Paljon samaa tietoa on tosin saatavilla lehdistä ja internetistä.

martina aitolehti kirja arvostelu

Taru Schroderuksella on pitkä historia terveystoimittajana. Kirjassa on käytetty osin samaa materiaalia, jota hän on kirjoittanut Ilta-Sanomille (nämä venytysohjeet löytyvät sellaisinaan vapaasti luettavissa myös netistä) ja Kunto ja Terveys -lehdelle. Myös muuta kustantaja Fitran aineistoa on toistettu tekstissä.

Kirja on myös tietopankki, mitä tulee ruokaympyrään, sydänterveyteen, kalorinkulutukseen tai erilaisiin ruokavalioihin (esimerkiksi ketogeeninen ruokavalio). Se on kirjan vahvuus ja heikkous. Kirjasta on turha etsiä paikkansapitämättömiä terveysväittämiä, mutta samalla siitä on tullut tylsyyteen asti asiallinen.

Kirja on nopeaa selailtavaa, koska isoja värikuvia on paljon ja taitto on väljä. Martina kannustaa kaikkia, joilla vain on kaksi toimivaa jalkaa, liikkumaan. Sivulla 98 hän toteaa, että ”Lapsenomainen lupa innostua, jatkuva halu kehittyä ja tavoite, jonka eteen on valmis ponnistelemaan päivä toisensa jälkeen. Uskon, että juuri ne ovat tärkeimmät, motivaatiota ylläpitävät tekijät.” Voin allekirjoittaa täysin hänen sanomansa.

Suosittelen kirjaa henkilöille, jotka haluavat saada ruokailuun ja liikuntaan kuuluvat perusasiat kohdilleen elämässään. Huuhaa on vältetty, mutta ottamalla terveystoimittaja kirjoittamaan yli puolet tekstistä, on omalaatuisuus kadonnut.

Kirja ei missään nimessä ole paljastuskirja Martinan elämästä eikä se sisällä mitään mullistavaa ravinnosta tai harjoittelusta. Lihashuolto-ohjeiden lisäksi muita ohjeita liikuntaan ei juurikaan ole. Kuvat ovat kauniita ja isoja, teksti on hyvin kirjoitettua ja ulkoisesti kirjaa on miellyttävä selailla. Reseptit ovat melko yksinkertaisia, mutta jos perusasiat, kuten punaisen lihan maustaminen (s. 68), ovat hakusessa, eivät nekään turhia ole.

Kokonaisuudessaan kirja on mukavaa ajanvietettä ja muistutus itsellekin treenaamisen perusasioista ja rutiinien tarpeellisuudesta. Omassa elämässä ne ovat melko hyvin kohdallaan, enkä siksi ehkä saanut kirjasta niin paljon irti. Toivon kuitenkin, että kirja toimii motivaation lähteenä mahdollisimman monelle ja herättää halun olla elämänsä kunnossa.

Follow my blog with Bloglovin

2 kommenttia

Jätä kommentti