yhteislenkki

Etäyhteislenkki luo yhteishenkeä

Juoksu on ollut minulle alusta asti yhteisöllistä. Ihan ensimmäiset lenkit kahdeksan vuotta sitten juoksin yksin. Mainittakoon, että lenkkini olivat aluksi kolmen kilometrin mittaisia. Olin tuolloin hoitovapaalla työstäni ja aktiivinen erilaisissa äitiporukoissa. Niistä löysin myös juoksuseuraa.

Aloin harjoitella ensimmäiselle puolimaratonille äitikaverini innostamana. Juoksu oli mukavampaa, kun oli seuraa. Ensimmäisellä puolimaratonilla, joka oli Helsinki City Run toukokuussa 2013, tunsin kuuluvani joukkoon. Suureen juoksijoiden joukkoon.

Sittemmin olen löytänyt erilaiset treeniryhmät ja yhteislenkit. Pitkillä lenkeillä aika kuluu paremmin, kun on juttuseuraa ja usein tulee juostua eri maisemissa kuin tavallisesti. Olen nyt mukana Juoksuliike Espoon treeniryhmässä, mutta emme luonnollisestikaan kokoonnu.

naurulokki laajalahti
Naurulokki sunnuntaina Laajalahdella.

Nykyisessä tilanteessa on parempi juosta yksin, mutta yhteisöllisyys on silti kunniassa. Facebookin juoksuaiheisissa ryhmissä on jaettu tuskastuneisuutta ja neuvottu aloittelijoita, jotka ovat vasta innostuneet juoksusta.

Kevät, joka on tunnetusti juoksun aloittamisen kulta-aikaa, sekä ihmisten lisääntynyt vapaa-ajan määrä ovat näkyneet vilskeenä omassa blogissani. Lukijoita on tullut koko ajan lisää.

Yksi virtuaalisen yhteisöllisyyden ilmentymä on Helsinki City Running Dayn etäyhteislenkki. Ennen korona-aikaa HCRD järjesti joka toinen viikonloppu yhteislenkin Helsingissä. Nyt isommat kuin 10 henkilön kokoontumiset ovat kiellettyjä, joten yhteislenkkejä ei voi entiseen tapaan pitää.

munkkiniemi ranta Helsinki
HCRD:n etäyhteislenkillä voi juosta minne haluaa. Juoksin kotoani Espoosta Helsingin Munkkiniemeen ja takaisin.

HCRD:n etäyhteislenkki ”järjestetään” joka sunnuntai ja sen voi suorittaa haluamallaan tavalla. Matka ja kellonaika ovat vapaasti valittavissa. Halutessaan lenkkikuvan voi jakaa Instagramissa häshtägillä #hcrdetäyhteislenkki. Palkintona on koheneva kunto ja hyvä mieli.

Osallistuin jälleen viime sunnuntaina etäyhteislenkille. Juoksin harjoitusohjelmani mukaisen 1,5 tunnin lenkin. Lenkki kulki kevyesti aurinkoisessa kevätpäivässä. Juoksin yhteensä 14,85 km ajassa 1:32 tuntia. Keskivauhti oli 6:15 min/km ja keskisyke 139.

Sunnuntainen lenkki oli minulle kevyt pk-lenkki. Kun tarkastelin jälkeenpäin harjoitusohjelmaani, huomasin, että lenkin oli tarkoitus olla pk2-lenkki, jossa syke nousee yli 143:n. Vahinko tapahtui, eikä sille siinä vaiheessa voinut enää mitään. Täytyy sanoa, että oli todella nautinnollinen lenkki pitkästä aikaa. Ja syykin selvisi, sillä olin juossut koko ajan aika leppoisaa vauhtia.

laajalahti helsinki juoksu
Juoksen meren tai muun vesistön rannassa aina kun voin. Tämä maisema on Laajalahdelta.

En voinut kuin nauraa erehdykselleni, sillä lukutaidon lisäksi laskutaidossani on ollut viime aikoina parantamisen varaa. Viime viikolla tein vauhtikestävyysharjoituksen, jossa tarkoitukseni oli juosta 10 x 400 m vauhtikestävyyssykkeellä. Olin aivan varma, että juoksin 10 kertaa. Kun kotona tarkastelin urheilukellon dataa, näin, että olin juossut 11 kertaa 400 m:n matkan. Laskin palkkeja näytöltä monta kertaa varmistuakseni asiasta.

Kun tässä nyt aloin kertoa mokailustani, niin jatkan samalla linjalla. Viikonloppuna seuraajani kysyi Instagramin kautta ohjeita tonnin (1 000 m) vetoihin. Lätkäisin hänelle ohjeeksi 11 x 1 000 m alle 5 min kilometrivauhdilla. Hetken päästä huomasin, että olin sekoittanut luvut 400 metrin vetojen kanssa. Laitoin äkkiä viestiä perään, että juokse sittenkin 5 x 1 000 m ja vauhtia +/- 5 min/km. Onneksi hän ei ollut vielä ehtinyt lähteä tekemään harjoitusta.

ruovikko laajaahti
Sunnuntai oli aurinkoinen kevätpäivä. Juoksijan unelma.

Yksin juostu etäyhteislenkki ei tietenkään ole sama asia kuin juosta isolla porukalla. En kuitenkaan pidä asiaa merkityksettömänä. Virtuaalinen etäyhteislenkki voi olla juuri se kannustin, joka saa juoksijan liikkeelle. Muuten lenkki voisi jäädä kokonaan tekemättä.

Sosiaalisena laumaeläimenä ihmiselle on tärkeää, että tuntee kuuluvansa johonkin heimoon tai yhteisöön. Yhteisö voi muodostua muista juoksijoista, koiranomistajista, cosplayn harrastajista tai kotiäideistä ja -isistä.

Yhteisöön kuuluminen on jo sinänsä arvokasta, mutta yhteisöltä saa myös vertaistukea ja sparrausapua. Saamisen lisäksi olen pyrkinyt myös ammentamaan osaamistani, eli olen vastaillut muiden esittämiin kysymyksiin somessa parhaan tietoni mukaan. Omaan juoksuhistoriaani mahtuu niin rasitusvammaa kuin erilaisia lenkkarikokeiluja.

Vaikka virtuaaliselle yhteisölle tulee jaettua jos jonkinlaista asiaa itsestään, täytyy myöntää, että messevimmät jutut paljastetaan yhteislenkeillä. Yhteislenkeillä mieli on avoin ja tulee helposti jaettua arkaluonteisempiakin asioita. Viime vuoden puolella uudenvuodenaaton yhteislenkin jälkeen kaikki spontaanisti halasivat toisiaan ja toivottivat hyvää uutta vuotta. Nyt sellainen toiminta tuntuu lähes rikolliselta, mutta parempia aikoja odotellessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: