Hellejakson päättäneenä sunnuntaina tuntui samalta kuin silloin, kun loma loppuu. Söin aamupalaa ulkona yöpaita päällä ja katselin vastentahtoisesti seuraavan viikon sääennustetta. Minun puolestani helteet olisivat saaneet vielä jatkua.
En ole ollut vielä lomalla, eikä vapaus nytkään koita. Töitä pitää paiskia vielä yksi viikko. Kesä on vyörynyt sellaisella voimalla päälle, että on melkein voinut kuvitella olevansa lomalla. Työpäivän jälkeen on ehtinyt hyvin uimaan, juoksemaan tai pyöräilemään.
Listasin, mitä kaikkea ehdin tehdä helteisen viikon aikana. Hengästytän itseänikin – myönnetään. Kävin kolme kertaa uimarannalla, pyöräilin kaksi kertaa, juoksin kolme lenkkiä, väsytin jalat Korkeasaaressa ja näin kavereita terassilla ja oman pihan varjossa. Vaikka toivon, että Suomessa olisi aina yhtä lämmin, tämä kaikki puuhastelu, jonka lähes trooppinen sää aiheuttaa, voisi uuvuttaa pidemmän päälle enemmän kuin helle.
Maanantai
Ostin uuden pyöräilykypärän. Se oli ollut ostoslistalla jo hyvän aikaa, joten sopivan osuessa kohdalle en aikaillut. Rahaa paloi kolminumeroinen summa, mutta onhan kalloni sen väärti. Kypärä sopi päähän kuin nakutettu. Mukana tuli pienen pieni lippa, jonka napsautin kiinni kypärään. Pohdin, onko lipallinen kypärä maantieajossa uskottava.
Samalla ostosreissulla tarttui mukaan kännykkäteline pyörään. Siinä missä kypärä on pakollinen varuste, on kännykkäteline mukava lisä. Ajattelin tarvitsevani sitä lähinnä silloin, kun navigoidessa on nähtävä kartta kännykän näytöltä.
Uusia hankintoja oli tietenkin heti päästävä testaamaan. Sain mieheni seuraksi reilun 20 kilometrin pyörälenkille kauniissa illassa. Pyöräilimme Espoon Keilarantaan ja Otaniemeen sekä kauniin Ruukinrannan läpi.
Tiistai
Pidin lepopäivän. En ollut saanut valmentajalta vielä uutta juoksuohjelmaa, joten päätin itse päivän ohjelman. Vasta tällä viikolla alkaa tosissaan harjoittelu kohti lokakuun 3. päivänä juostavaa Helsinki City Marathonia. Helleviikolle sopi hyvin harjoittelu oman fiiliksen mukaan. Tiistaina julkaisin blogissa vinkkejä hellejuoksuun.
Kävin viilentymässä Salmen ulkoilualueella sijaitsevassa Iso-Parikas nimisessä järvessä. Olin edellisen kerran uinut Saimaalla juhannuksena. Siihen verrattuna vesi tuntui pienessä järvessä lämpöiseltä. Helsingin rantavesissä oli ensimmäisiä sinilevähavaintoja, mutta järven vesi puhdasta ja kirkasta.
Keskiviikko
Keskiviikkoisin olen yleensä juossut vetoja Leppävaaran stadionilla. Päätimme kuitenkin lähteä töiden jälkeen kahden nuorimman lapsen kanssa Korkeasaareen. Pakkasimme eväät kassiin ja ajoimme Mustikkamaalle. Korkeasaareen johtavalta sillalta näkyi, miten Mustikkamaan ranta oli täynnä ihmisiä.
Korkeasaaressa oli vähän vierailijoita ja moni eläin piilotteli helteeltä. Kokemus oli tyystin erilainen kuin aiemmat reissut. Kaikki risteily- ja muut turistit loistivat poissaolollaan. Olimme viimeksi käyneet Korkeasaaressa tammikuun alussa. Tällä kertaa tunnelma oli erilainen.
Liihottelin rannalla kesähameessa. Talvella olin pukeutunut lasketteluasuun ja paksuimpaan tupsupipoon, jonka löysin. Mietin, miten olin pystynyt menemään siinä asussa kostean kuumiin eläintaloihin. Nyt varustus olisi ollut parempi Africasiaan tai Amazoniaan, mutta ne olivat koronatilanteen vuoksi suljettuja.
Korkeasaaressa kävely ei selvästikään riittänyt päivän treeniksi. Tai sitten se on tämä kesä: aurinko paistoi vielä iltayhdeksältä ja lämpötila oli laskenut sellaiseksi, että kykeni ajattelemaan urheilua. Lähdin juoksemaan mäkisen viiden kilometrin lenkin Leppävaaran urheilupuistoon.
Torstai
Torstaille olimme sopineet työporukan kanssa treffit Hernesaarenrantaan Helsinkiin. Lähes kaikki tulivat etätöistä ”after workeille”. Korona-ajan ja etätyön vuoksi en ollut nähnyt työkavereita moneen kuukauteen. Aurinkoisella merenrannalla odotti iloinen jälleennäkeminen. Siitä siirryimme viereisen Löylyn terassille.
Torstai oli viikon kuumin päivä. Päädyin menemään tapaamiseen pyörällä, mikä osoittautui oikeaksi valinnaksi. Hikoilua ei olisi estänyt mikään – pyöräillessä sai sentään ilmavirtaa kasvoilleen. Paluumatkalla kuljetin pyörän junassa ja pyöräilin vain parin kilometrin matkan Leppävaaran juna-asemalta kotiin. Kilometrejä kertyi yhteensä 19,2.
Perjantai
Hikisen viikon viimeisen työpäivän päätteeksi perheemme suuntasi taas Salmen ulkoilualueelle, joka sijaitsee Vihdissä Nuuksion pohjoispuolella. Kävimme iltauinnilla rannalla, jossa olimme käyneet aiemmin samalla viikolla. Järveen oli hyvä huuhtoa päivän hiet.
Lauantai
Tästä minä tykkään! Aamulla aikaisin ylös, aamupala ja lenkille. Lähdin juoksemaan puoli kahdeksalta, jolloin oli vielä siedettävän lämmintä. Koska treenasin edelleen ilman juoksuohjelmaa, suunnittelin itselleni ”puolipitkän lenkin”. Pitkät lenkkini ovat yleensä yli tai alle 20 kilometriä. Päätin juosta helteessä reilu 15 kilometriä.
Olin aiemmin viikolla julkaissut hellejuoksua koskevan kirjoituksen. Piti tehdä kuten käskee. Practice what you preach. Lähdin siis ajoissa juoksemaan, juoksin tavallista lyhemmän lenkin, otin vettä mukaan ja puin päälle kevyet vaatteet. Oma reseptini toimi.
Juoksen nykyään lähes kaikki lenkit sykealueiden mukaan. Pyrin pitämään sykkeet välillä 143-153, jolla olen viime aikoina juossut kevyet lenkit. Onnistuinkin siinä hyvin, ja lenkin keskisyke oli 145. Keskivauhti oli 6:12 min/km ja aikaa kului 1:36 tuntia.
Juoksin puoli kahdeksasta vähän yli yhdeksään. Mitä enemmän kello oli ja mitä kovemmalla teholla aurinko lämmitti, sitä selvemmin tunsin kuuman ilman vaikutuksen. Varsinkin silloin, kun en päässyt varjoon juoksemaan, tuntui auringon porotus painostavana.
Juoksu sinänsä kulki todella hyvin, mutta 15 kilometrin jälkeen tunsin, että eiköhän riittänyt. Kotona join 0,75 litran pullon urheilujuomaa ja ison mukillisen jääkahvia. Se tuntui tasapainottavan oloa hyvin.
Lounaan kävimme syömässä Salmen ulkoilualueella. Ensin uimaan ja aurinkoa ottamaan ja sen jälkeen Trangialla kuivamuonasta ruokaa. Mittari näytti 29 astetta.
Sunnuntai
Sain uuden juoksuohjelman juoksuvalmentaja Ira Hassiselta*. Olin jo ajatellut, että en juokse enempää viikonloppuna, mutta Ira oli laittanut sunnuntaille 70 minuutin lenkin sykkeillä 147-157. Se oli ensimmäinen maistiainen juoksuohjelmasta, jolla on tarkoitus saada kuntoni kohdilleen Helsinki City Marathonille.
Valun helposti mukavuusalueelle, jolla haluaisin juosta kaikki lenkit. Sunnuntain lenkki oli peruskestävyyslenkki, mutta piti kuitenkin ponnistella, että syke pysyi halutulla alueella.
Valmiiksi laaditun juoksuohjelman yksi anti on, että uskaltaa kokeilla rajojaan ja haastaa itseään. Sunnuntain lenkin keskivauhti oli 5:36 min/km, joka on tavallista kovempi lenkkivauhti. Jaksoin kuitenkin hyvin – lämmöstä huolimatta. Ilman juoksuohjelman tarkkoja ohjeita olisin juossut hitaammin.
70 minuutin lenkille tuli pituutta 12,54 kilometriä ja keskisyke oli 151. Kaikki lenkkini eivät ole näin vauhdikkaita, sillä heti seuraavan eli tämän viikon ensimmäinen lenkki on tarkoitus juosta alle 150:n keskisykkeellä.
Olipa aktiivinen viikko. Juoksukilometrejä kertyi 33,4 ja kilometrejä pyörän selässä 40,7. Ihan hyvä helleviikon saldo. Jatkossa uusi juoksuohjelma rytmittää harjoittelua, eikä se tästä ainakaan vähene! Sain kerralla treenit viideksi viikoksi eteenpäin, eli kesälomani loppuun. Kuullaan taas!
*Juoksuohjelma saatu blogin kautta.
LENKILLÄ 