”Parane pian maailma” lukee urheilukentän aidassa. Sitä toivon, mutta huonolta näyttää. Kesällä jo hetken tuntui siltä, että kaikki on niin kuin ennenkin. Pitkä eristyskevät tuntui kaukaiselta.
Tällä viikolla olen saanut lukea uutisista, miten koronatartunnat ovat jälleen lisääntyneet. Töistä sain ohjeet jatkaa etätyöskentelyä syyskuun loppuun asti.
Mitä tulevasta syksystä oikein pitäisi ajatella? Näkymät ovat tällä hetkellä aika sumeat. Koulut alkavat ensi viikolla ja kolme lastani palaavat kahteen eri opinahjoon. Voiko altistumisilta – ja pahimmassa tapauksessa sairastumiselta – välttyä?
Juoksijalle koronavuosi on tarkoittanut peruuntuneita juoksutapahtumia ja yksin treenaamista. Kun huomasin Juoksujalka vipattaa -blogia pitävän Merituulin ilmoituksen tiistai-illan yhteislenkistä, päätin lähteä mukaan.
Tuli tästä syksystä sitten mitä vain, nyt ainakin pääsin pitkän tauon jälkeen tapaamaan muutamaa juoksututtua. Ajoin kotonani Hakunilan urheilupuistoon Vantaalle vajaan puolen tunnin matkan. Sain tällä tavalla kulumaan tunnin lenkkiin kaksi tuntia, mutta se oli sen arvoista.
Olemme Merituulin kanssa molemmat mukana Helsinki City Running Dayn Street Teamissä. Merituuli on ollut toiminnassa mukana pidempään. Hyppäsin remmiin vasta viime vuonna.
Yhteislenkillä oli yhteensä viisi juoksijaa. Kyseessä oli noin tunnin lenkki rauhallisella tahdilla. Merituuli oli jo etukäteen ilmoittanut, että ylämäet kävellään.
Minulla oli juoksuohjelmassa tiistaille 50 minuutin kevyt lenkki. Yhteislenkin vauhti oli rauhallisempi kuin mitä yleensä edes kevyillä lenkeillä juoksen. Se ei haitannut, sillä kyseessä oli kevyen jakson ensimmäinen lenkki. Keho oli ollut riittävän kovilla kahden tehoviikon aikana.
Juoksimme sekä hiekkateitä pitkin peltojen halki että kehä III:n reunamilla. Pieni kesäsade kasteli meidät, mutta se teki vain ilman raikkaaksi.
Tunnin lenkin aikana ehdin vaihtaa tuoreimmat juoksu- ja muut kuulumiset Merituulin kanssa. Täytin viime kuussa 40 vuotta, mikä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että lähenevät vaihdevuodet ovat tulleet jäädäkseen puheenaiheeksi. Merituulin kanssa totesimme, että juoksu auttaa varmasti niihinkin vaivoihin. Mihin vaivaan juoksu EI auttaisi? Juoksijan mielestä se on tietenkin apu kaikkeen.
Merituuli valmistautuu reilun viikon päästä juostavalle 100 kilometrin ultramatkalle, jännää! Oma tähtäimeni on edelleen Helsinki City Marathonilla. Kaikki harjoitteluni tähtää lokakuun 3. päivä järjestettävään maratoniin.
Maratonin jälkeistä aikaa en osaa oikein ajatella. Syksyssä on monta liikkuvaa palasta vallitsevan tilanteen vuoksi, mutta myös omien valintojen suhteen.
Juoksimme porukalla tunnin ja neljä minuuttia. Siinä ajassa kertyi 8,15 kilometriä keskivauhdilla 7:53 min/km. Oma keskisykkeeni oli 118, mikä kertoo siitä, että lenkki ei rasittanut paljon enempää kuin reipas kävely.
Yhteislenkkien anti on muuallakin kuin juoksutuloksissa. Puheenaiheet vaihtelevat laidasta toiseen, ja tällä kertaa puhutti tietenkin myös korona. On epävarmuutta, mihin kaikkiin tapahtumiin syksyllä pääsee osallistumaan. Miten isoihin väkijoukkoihin uskaltaa mennä? Turvavälejä ei saisi unohtaa.
Juoksua ainakin voi jatkaa, oli kaikki niin kuin ennenkin tai ei.
LENKILLÄ 