Osallistuin sunnuntaina Helsinki City Running Dayn yhteislenkille. Tällä kertaa lenkki oli tavallista pidempi ja muutenkin erityinen: kiersimme reitin, joka juostaan 3.10. Helsinki City Run -puolimaratonilla.
Juoksen reilun kolmen viikon kuluttua reitin kaksi kertaa, sillä osallistun tapahtumassa maratonille. Kyseessä on Helsinki City Marathonin 40-vuotisjuhlamaraton.
Puolimaratonin ja maratonin reitti on enimmäkseen sama, joten sain esimakua siitä, mitä on tulossa. Maraton kiertää ensimmäisellä kierroksella Kaivopuistossa ja jättää väliin Meilahden kierroksen.
Yhteislenkillä oli kaksi vauhtiryhmää. Nopeampi ryhmä juoksi viiden ja puolen minuutin vauhtia. Hitaampi joukko, jossa juoksin, eteni 6:15 minuuttia/kilometri -vauhdilla. Se ei tosin ole mikään hidas vauhti, kun kyseessä on yli 20 kilometrin mittainen lenkki.
Samaan aikaan, kun kaksi ryhmää juoksi puolimaratonia, yksi ryhmä lähti tutustumaan viiden kilometrin juoksureittiin. Kaikille oli tarjolla jotain, kuten on Helsinki City Running Day -tapahtumassakin. Pisin matka on Helsinki City Double, joka on 63,3 kilometriä.
Hitaammassa vauhtiryhmässä oli yli 30 juoksijaa. Lähdimme liikkeelle Töölön kisahallin luota Paavo Nurmen patsaan ääreltä. Tänä vuonna Helsinki City Runin reitti juostaan myötäpäivään. Niinpä matka jatkui kisahallilta kohti Töölönlahtea, Kansalaistoria ja Baanaa. Varsin kaupunkimaista ja tasaista reittiä.
Baanalla taivas repesi ja ensimmäinen sadekuuro kasteli kaikki juoksijat. Kaivoin juomaliivin taskusta Minigrip-pussin ja sujautin puhelimeni sinne. Huvitti, että juuri edellisenä päivänä olin kirjoittanut blogiini siitä, että juosta voi säässä kuin säässä. Sieltä se nyt lävähti niskaan ja päin naamaa eikä auttanut muuta kuin juosta hymyillen eteenpäin.
Tänä vuonna reitiltä on pyritty poistamaan mäkiä. Lauttasaaressa oli nousua, joka sunnuntaina meni muiden kanssa niitä näitä jutellessa, mutta maratonilla ja varsinkin sen toisella kierroksella pienikin nyppylä tuntuu.
Lauttasaaresta reitti jatkui Kaskisaaren, Lehtisaaren ja Kuusisaaren merellisissä maisemissa. Tykkään Helsinki City Marathonin urbaanimmasta osasta reittiä, mutta myös merimaisemat miellyttävät.
Yhteislenkeillä ei yleensä ole juomapisteitä. Tällä kertaa, kun pääsimme tutustumaan puolimaratonin reittiin, saimme myös maistiaiset tapahtumassa tarjottavasta juomasta.
Olin ottanut yhteislenkille juomaliiviin puoli litraa vettä ja kaksi energiageeliä. En ollut puoliväliin mennessä vielä kajonnut omiin eväisiini ja maistoin keltaista urheilujuomaa.
12 kilometrin kohdalla, jossa pysähdyimme juomaan, on puolimaratonilla juomapiste. Maratonilla siinä kohtaa on taivallettu ensimmäisellä kierroksella jo 19 kilometriä.
Aion tehdä maratonia varten tarkan juomasuunnitelman ja tuoda tapahtumaan mahdollisesti omat juomat. Viime vuonna kahdella maratonilla suunnitelmani toimi, eikä energian kanssa tullut ongelmia.
Merelliset maisemat jatkuivat vielä Meilahdessa ja Pikku Huopalahden kohdalla. Sen jälkeen Helsinki City Runin reitti sukeltaa Keskuspuistoon. Keskuspuistosta on kaupunkimaisuus kaukana, mutta hiekkatiet armahtavat asfaltilla väsyneitä jalkoja. Auroran sillan jälkeen alkaa viimeinen seikkailu asfalttiviidakossa ennen kuin olympiastadionin torni näkyy.
Maratonportista on hieno päästä juoksemaan sisään olympiastadionille monen vuoden tauon jälkeen. Yhteislenkki päättyi aitojen ulkopuolelle, mutta lokakuussa pääsee juoksemaan viimeiset 300 metriä stadionin rataa pitkin.
Varoituksen sana, sillä ennen stadionia koittaa vielä viimeinen mäki. Siinä kannattaa kuitenkin laittaa kaikki peliin ja käyttää viimeisetkin voimansa. Maali häämöttää!
Yhteislenkillä kertyi kilometrejä yhteensä 20,87 ja aikaa kului 2:13 tuntia. Keskivauhti oli 6:32 minuuttia/kilometri. En pysäyttänyt kelloa juomapisteellä, mikä vähän laski keskivauhtia. Joka tapauksessa sain tehtyä viikon pitkän lenkin mukavassa seurassa ja mielenkiintoisella reitillä.
Yhteislenkki tulevan maratonin reitillä ei varsinaisesti helpottanut kisajännitystä. Puolimaraton tuntui jaloissa, vaikka keskisyke olikin melko matala – rannemittauksen perusteella 139.
Olen asettanut itselleni kovan tavoitteen, sillä haaveilen neljännellä maratonillani neljän tunnin alittamista. Ennätykseni on vuoden takaa 4:14 tuntia.
Maraton samalla reitillä ei tule olemaan helppo. Ennen kuin saa juosta olympiastadionille ja maratonportista sisään, pitää ensimmäisen kierroksen jälkeen juosta stadionin ohi ja lähteä toiselle kierrokselle. Viime vuonna notkahdus tuli ensimmäisen kierroksen jälkeen.
Vajaa kolme viikkoa ennen h-hetkeä on toisaalta sellainen olo, että perääntyä ei voi. Se on menoa nyt ja pitää vain selviytyä viimeisistä viikoista. Tapahtumaan aion lähteä iloisin ja avoimin mielin ja nauttia tunnelmasta.
LENKILLÄ 
Olin samaan aikaan sunnuntaina omalla pitkiksellä Haltialassa ja sain samaisen sadekuuron niskaani. 😀 Todella mukavaa, kun lenkkeilee uudella reitillä ja pitäisi yrittää saada selvää kännykän kartasta. Selvisin kuitenkin kotiin!
TykkääTykkää
Sunnuntaille ei ollut luvattu sateita, niin tuli vähän yllättäen nuo kuurot. 😃 Kaikenlaisessa säässä kannattaa kuitenkin juosta, sillä kisapäivänä voi tulla mitä vaan.
Uusiin reitteihin on mukava tutustua. Usein tulee lenkkeiltyä niillä vakkarireiteillä, vaikka voisi löytyä mielenkiintoisempiakin.
Hyviä maratontreenejä sinne! 🙂
TykkääTykkää