Ulos koiranilmalla

Sateisena perjantai-iltana näin lenkilläni koiranulkoiluttajan. Hänellä oli hihnassa kaksi mustaa koiraa. Koiranulkoiluttaja itse oli pukeutunut ulkoilupukuun ja hänellä oli huppu tiukasti kasvojen ympärillä. Huomasin, että käsissä oli käsineet. Koiranilma, myönnän. Juoksin ohi t-paidassa ja vajaamittaisissa trikoissa.

Jotkut palelevat helpommin kuin toiset ja kuulun ensin mainittuun joukkoon. Villasukat kuuluvat vakiovarustukseeni kesät talvet ja käteni ovat usein viileät. Yli kahdeksan vuoden juoksuharrastukseni aikana olen oppinut, että juostessa ei tarvitse liioitella pukeutumisen kanssa. Vähempi on usein enemmän – jopa vilukissalle.

Monelle on tuttu kymmenen asteen sääntö: pukeudu lenkille kuin olisi kymmenen astetta lämpimämpää. Tuona sateisena iltana oli 16 astetta lämmintä. Säännön mukaan olisin voinut pukeutua shortseihin ja t-paitaan.

Myönnän, että mietin toimintani järkevyyttä, kun lähdin sateisena iltana t-paidassa juoksemaan. Viikonlopun alkua olisi voinut viettää monella muulla tapaa. Sen perusteella, miten vähän muita ihmisiä näkyi, moni oli niin tehnyt. Koiranulkoiluttajan oli ollut pakko lähteä ulos ja hän oli päättänyt pukeutua vähintään asianmukaisesti.

Olen juoksuharrastukseni alusta asti juossut ympäri vuoden sateesta ja pakkasesta välittämättä. Vaikka muuten palelen viileällä ilmalla, juokseminen on silloin helpompaa. Sade tekee ilmasta hapekkaan tuntuisen. Kesä on ihanaa aikaa, mutta helteellä puhti ei riitä. Huomaan sen etenkin vetotreeneissä, joissa happi tuntuu loppuvan ja jaloista katoaa voima.

Omistan yhden vedenpitävän juoksutakin. Sitä pidän vain rankimmilla sateilla. Muuten jaan juoksufilosofian, josta Jari Hemmilä kirjoittaa loistavassa kirjassaan Juoksen, siis olen. Sivulla 116 hän toteaa, että ”iho suojelee kehoa ja on vesitiivis”. Lisäksi hän jatkaa, että ”sateessa juoksijan vaatteet toki kastuvat, mutta vaatteet kuivuvat muutamissa tunneissa.”

Tavallinen ohut juoksutakki riittää pitkälle syksyyn ja jopa talveen, kun sen alle pukee lisää kerroksia. Ensin tekninen t-paita ja ilmojen edelleen viiletessä pitkähihainen aluspaita. Kun juoksutakin alla on ohut fleecepusero, pärjää pienillä pakkasilla. Topattua takkia käytän vain -10…-15 asteen lämpötiloissa.

Viime talvi oli Etelä-Suomessa poikkeuksellinen. Lunta ei tullut lainkaan kovista pakkasista puhumattakaan. Tavallisilla pitkillä trikoilla pärjäsi hyvin. Hieman paksummat juoksutrikoot tai ohut aluskerrasto on hyvä hankinta, sillä viileällä ilmalla reidet alkavat palella.

Lämpöä haihtuu eniten päästä. Näin ollen pipo on pakkasilla tarpeellinen, mutta liian kuuma varuste lämpöisemmillä säillä. Olen tykästynyt tuubihuiveihin, joilla saa peitettyä korvat ja suojattua niitä viimalta. Tuubihuivi on hyvä myös kaulassa.

Toisin kuin esimerkiksi pyöräillessä, juostessa kädet ja jalat eivät niin helposti palele. Talvipyöräilyssä minulla on aina ongelmana, millä estää sormien ja varpaiden jäätyminen. Juostessa veri kiertää tehokkaasti ympäri kehoa ja löytää tiensä myös ääreisosiin. Niinpä ohuet käsineet riittävät talvellakin.

Kesällä olen tykännyt pitää varrettomia sukkia ja jättää nilkat paljaiksi. Ilmojen viiletessä kaivan kaapista paksummat ja pidempivartiset urheilusukat. Pakkasilla käytän villasäärystimiä, joita olen neulonut itse. Ne lämmittävät, näyttävät kivoilta ja niistä saattaa olla jopa jotain hyötyä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan nilkkojen altistaminen kylmälle voi aiheuttaa akillesjännetulehduksen.

Hankin heti ensimmäisenä ”juoksutalvenani” nastalenkkarit. Ne eivät ole välttämätön varuste (viime talvena tarvitsin kaksi kertaa), mutta nastelenkkareiden ansiosta voi juosta säällä kuin säällä. Minulla on kokemusta Icebugeista ja Sarvoista, joihin molempiin voi luottaa 100-prosenttisesti jopa peilijäällä. Suosittelen!

Nyt korona-aikana välttelen juoksumatolle menoa viimeiseen asti. Siksikin on hyvä lähteä ulos juoksemaan, vaikka kauniit kesäsäät alkavat olla pian muisto vain. Vuorokaudessa on päivä päivältä vähemmän valoisia tunteja, mutta ainakin kaupungissa riittää keinovaloa vuorokauden ympäri. Pimeys ei ole syy jäädä sisälle.

Tärkeintä on säätää mieli siihen asentoon, että juokseminen ei vaadi kaunista säätä. Kokemuksen myötä tulee varmuus siihen, mitä varusteita tarvitsee. Ajan myötä huomaa, että sateella tai pakkasella juoksu ei ole niin paha kuin se saattaa aluksi kuulostaa. Mitä useammin lähtee kylmään ja pimeään, sitä helpompaa siitä tulee.