juoksu

Lenkillä Suomessa

Ehdin jo ajatella, että en tänä vuonna päässyt juoksemaan muualla kuin Suomessa. Sitten muistin, että kävinhän heinäkuussa Norjassa. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan muistele Norjan reissua, vaan keskityn itsenäisyyspäivän kunniaksi Suomeen. Olen saanut tänä vuonna juosta eri puolilla kaunista isänmaata.

Satakunta

Olen asunut elämäni ensimmäiset 16 vuotta Länsi-Suomessa. Sinne palaan käymään säännöllisin väliajoin. Nykyään mukana on aina lenkkivarusteet, kun suuntaan maalle. Aina ei ehdi edes auton moottori jäähtyä, kun olen jo juoksemassa. Entiset naapurit naureskelevat, että siinä se taas menee.

plogging roskajuoksu
Maaseudulla asukasmäärät vähenevät, eikä esimerkiksi pulloja ja roskia kerätä teiden varsilta entiseen malliin. Lenkin aikana kertyi pussillinen.

Yllä olevaa kuvaa katsoessa ei uskoisi, että se on otettu tämän vuoden helmikuussa. Olin viettämässä maalla ”hiihtolomaa” lasten kanssa, mutta suksien sijaan sai kuljeskella kesälenkkareissa. Keräsin yhden lenkin aikana tölkkejä ja pulloja tien varrelta. Aikakirjoihin jäi 51 minuutin lenkki, jolle kertyi matkaa 7,2 kilometriä.

En haikaile takaisin maalle asumaan. Monella on romanttinen kuva maalaisuudesta, mutta sen eläneenä en kaipaa takaisin. Pelkästään juoksua ajatellen keksin jo monta miinuspuolta: ei ole katuvaloja tai jalkakäytäviä. Yhdellä lenkille juoksi hirvi metsästä melkein eteen. Metsissä asuu muitakin villieläimiä, joita en halua lenkkeillessä nähdä.

Kovan talvimyrskyn jälkeen sähköt olivat eräänä vuonna viikon poissa. Voisiko sellaista kaupungissa ajatellakaan? Tykkään luonnon ja maaseudun rauhasta, mutta samassa kaupassa tulevat pitkät etäisyydet, heikot palvelut ja yksinäisyys. Maalla on kiva käydä, mutta nykyään pidän enemmän kaupungin elämästä.

talvimyrskyn tuhoja
Maalla myrsky kaataa usein puita. Tämä puu ei onneksi ollut kaatunut sähkölinjan päälle.

Pohjois-Pohjanmaa

Olen ollut monet kerrat Rukalla Kuusamossa hiihtämässä. Tänä vuonna suuntasimme sinne keskellä kesää heinäkuussa. Espanjan matka muuttui koronarajoitusten vuoksi Lapin ja Pohjois-Norjan automatkaan. Matkan ensimmäisenä päivänä ajoimme kotoamme Espoosta Kuusamoon. Kuusamo ei ole Lappia tai Kainuuta vaan Pohjois-Pohjanmaata.

poroja kuusamossa
Poroja kesällä Kuusamossa.

Talvisin poroja näkee lähinnä latukahviloiden maskotteina. Taljat lämmittävät kahviloiden istuimia. Yksi lapsistamme ihmetteli pienempänä, eikö porojen tule kylmä, kun niiltä on otettu karva pois. No kuulepa lapseni…

Minulle oli yllätys, miten paljon poroja liikkuu kesäaikaan Rukalla. Välillä ne seikkailivat keskellä tietä ja välillä mutustelivat tuoretta ruokaa mökin takapihalla.

Kahden päivän Rukalla olon aikana kävin kerran aamulenkillä. Juoksin 49 minuuttia ja 7 kilometriä. Juoksin enimmäkseen latupohjia pitkin, mutta siellä ei näkynyt poroja. Kun palasin kohti vuokramökkiämme, muutama poro säikähti minua ja alkoi pinkoa edelläni tietä pitkin. Yritin sanoa niille, että ei tarvitse minua pelätä. Siinä ne kuitenkin juoksivat edelläni sorkat sauhuten ja minä kipitin perässä.

liikennemerkki kolmio
Tonttu? Mietin, mikä tämän varoituksen merkitys on, mutta se ei minulle selvinnyt.

Lappi

Samaisella Suomen kiertueella vietimme kaksi päivää Saariselällä. Kuin ihmeen kaupalla pystyin noudattamaan juoksuohjelmaani road tripin aikana. Myös Saariselällä juoksin pitkin latupohjia, joita meni vuokramökkimme läheisyydessä. En suinkaan ollut ainoa kulkija, vaan latupohjilla näki maastopyöräilijöitä ja muita lenkkeilijöitä.

Latupohja oli melko tasaista siihen nähden, että kyse oli Lapista. Juoksin pitkän vauhtikestävyysharjoituksen, jonka aikana pienemmätkin mäennyppylät tuntuivat isoilta. Ehdin 50 minuutissa juosta melkein 8,5 kilometriä. Siihen kuului alku- ja loppuverryttely. Loppuverryttelyn aikana nappasin itsestäni kuvan, jossa uhkaavat tummat pilvet jo näkyvät.

juokseminen lappi kesalla
Juoksin Saariselällä vauhtikestävyysharjoituksen. Harjoittelin tuolloin lokakuun Helsinki City Marathonille.

En enää muista, satoiko pilvistä mitään, mutta jonkinlainen ukonilma kuitenkin oli. Minulla oli kesäisestä Lapista monia ennakkoluuloja, jotka kaikki murenivat siellä ollessamme. Hyttysiä oli oletettua vähemmän, oli lämmintä ja muutenkin todella kaunista. Lapin talvessa on erityinen lumo, mutta nyt haluan myös kesä-Lappiin takaisin.

Yksi väärä käsitys häipyi vasta syksyllä kotona, kun luin lehdestä, että sopulit eivät aina elä laumoissa. Tajusin, että olin Saariselän mökin edessä nähnyt yksinäisen sopulin! Istuin eräänä päivänä ulkohuussissa ovi auki ja katselin maisemia. Maassa vipelsi jokin keltainen otus. Koska se oli yksin, ajattelin, että se ei voi olla sopuli. Mutta kyllä sen täytyi sellainen olla!

kaksoissateenkaari
Jossain satoi, sillä illalla vuokramökiltämme näki kauniin kaksoissateenkaaren.

Uusimaa

Asun Espoossa ja eniten juoksen tietenkin täällä. On ollut hauska huomata, että mitä pidempiä lenkkejä jaksan juosta, sitä pidemmälle pääsen kotoani ja voin tutustua uusiin paikkoihin. Ehdoton suosikkireittini kiertää merenrantoja pitkin Laajalahdella. Tuolloin käyn myös Helsingin puolella Munkkiniemessä ja Kalastajatorpalla.

Olen juossut Laajalahden lenkkiä kaikkina vuodenaikoina. Maisemat ovat aina kauniita ja jokainen vuodenaika tarjoaa jotain omanlaistaan. Kesän vehreys ja meren kimmellys ovat kaunista katseltavaa. Syksyllä luonto vaihtaa väriä, mutta kauneus pysyy. Talvella lumi ja jää valkaisevat maiseman ja keväällä uusi elämä puskee esiin.

meri pensaiden takana
Näkymä Munkkiniemestä Laajalahdelle.

Nämä kuvat ovat elokuun puolivälistä, jolloin oli vielä täysi kesä. Juoksin 2,5 tuntia ja 23 kilometriä. Pitkällä lenkillä siitä on suuri etu, että voi samalla katsella kauniita maisemia. Tykkään myös siitä, että voin kiertää lenkin, eikä tarvitse juosta samaa matkaa edestakaisin.

Espoo tarjoaa monipuolisen ympäristön harrastukselleni. Kotini lähellä on Leppävaaran urheilupuisto, jossa voi juosta radalla, metsässä, pellonlaidalla ja välillä käydä vaikka ulkokuntosalilla nostamassa rautaa.

Espoossa on kaupunkimaista ympäristöä, meri ja paljon luontoa. Usein lenkkini ulottuvat naapurikaupunkien Helsingin ja Vantaan puolelle. Kauniaisiin osuakseen pitää jo vähän tähdätä, sillä se on melko pieni pläntti Espoon kainalossa.

salomon adv skin 5 juomaliivi
Elokuinen alkuilta Laajalahdella. Miten kaipaankaan kesää ja lämpöä!

Juokseminen on mahtava tapa ottaa haltuun uusia maisemia. Se on riittävän nopeaa, että ehtii nähdä paljon, mutta riittävän hidasta, jotta ehtii tarkkailla ympäristöään. Pysähtyminenkään ei ole kiellettyä, jos haluaa jäädä jotain paikkaa ihailemaan pidemmäksi aikaa.

Tänä vuonna tein myös havainnon, miten lähiympäristöstä löytyy kohteita, joissa en ole koskaan ennen käynyt. Koronapandemia on pakottanut pysymään kotimaassa ja myös enimmäkseen kotona. Minut se ainakin on saanut uteliaaksi omaa asuinympäristöäni kohtaan. Olen tänä vuonna löytänyt kauniin lammen, pienen vesiputouksen, uuden reitin järven ympäri ja yleensäkin halunnut poiketa lenkkirutiineistani.

Suomi on tänä vuonna näyttänyt monimuotoiset kasvonsa. Lenkkeilyn lisäksi olen käynyt perheen kanssa telttailemassa Kanta-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa. Paljon olen nähnyt, mutta vielä löytyy kotimaasta tutustumisen arvoisia kohteita.

Oikein hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: