terveys

Juokseminen koronarokotuksen jälkeen

Kirjoitan kokemuksistani ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen. Sain Pfizerin rokotteen viime viikon torstaina, kun kotikaupunkini Espoo alkoi rokottaa vuosina 1976-1981 syntyneitä henkilöitä. En kuulu riskiryhmään tai toimi sellaisessa ammatissa, että olisin ollut oikeutettu samaan rokotuksen etuajassa. Odotin omaa vuoroani, joka viimein toukokuun viimeisellä viikolla koitti.

Julkisuudesta saamieni tietojen mukaan etenkin Pfizerin rokotteesta sivuoireet ovat voimakkaampia toisen annoksen jälkeen. Voi siis olla, että elokuussa, kun saan toisen annoksen, seuraa siitä voimakkaammat oireet. Sen osalta olen viisaampi loppukesästä. Ainakin olen valmistautunut siihen, että tulen kipeämmäksi kuin ensimmäisestä annoksesta.

Odotin rokotusta enemmän kuin mitään muuta asiaa pitkiin aikoihin. Immuniteetin saaminen koronavirusta vastaan on ainoa tie ulos pandemiasta. Mieluummin hankin suojan rokotuksella kuin sairastamalla. Toisen rokoteannoksen jälkeen vapaudun myös mahdollisesta kahden viikon karanteenista, jos satun altistumaan virukselle. Jo se on tarpeeksi hyvä syy ottaa molemmat rokoteannokset.

valokuvaaja jenni somervalli
Vaatteet CRAFT, kengät BROOKS, saatu. Valokuva: Jenni Somervalli

Itse rokotus sujui helposti ja sujuvasti. Menin rokotuspaikalle reilu viisi minuuttia ennen omaa aikaani. Minut kutsuttiin väliseinillä ja verholla muista rokotuspisteistä erotettuun tilaan, jossa hoitaja varmisti vielä kerran henkilöllisyyteni ja sen, että olen terve. Halusin hetkestä muistoksi valokuvan, enkä toisella kädellä puhelinta pidellessäni edes huomannut, kun piikki oli jo pistetty olkavarteen.

Hoitaja sanoi, että rokotteesta mahdollisesti aiheutuvaan kipuun ja särkyyn voi ottaa särkylääkettä. Hän lisäsi vielä, että jos olo on kipeän tuntuinen, kannattaa välttää fyysistä rasitusta. Sen jälkeen hän ohjasi minut seuraavaan odotustilaan, jossa piti istua vielä 15 minuuttia. Kuten muistakin rokotteista, koronarokotteesta voi saada allergisen reaktion, jonka varalta istuin kiltisti tuolissa vaaditun ajan. Sen jälkeen ajoin autolla kotiin.

Rokotuksen jälkeen kuulostelin oloani tarkkaan. Pistoskohta tuntui aralta, mutta en huomannut muuta tavallisuudesta poikkeavaa. Yöllä olkavarsi oli sen verran kipeä, että vasemmalla kyljellä nukkuminen oli hankalaa. Nukuin muutenkin levottomasti ja heräsin valmiiksi väsyneenä.

Koronarokotusta seuraavana päivänä pääni oli hieman kipeä ja olkavarren pistoskohta edelleen arka. Päänsärky saattoi johtua huonosti nukutusta yöstä, enkä voi laittaa sitä suoraan rokotuksen syyksi. Olin varannut perjantaille ajan näöntarkastukseen, jonne pyöräilin yhteensä noin viiden kilometrin matkan. Fyysinen rasitus ei tuntunut lainkaan pahalta.

Näöntarkastuksessa optikko huomasi, että näköni oli parantunut. Toisesta silmästä oli hävinnyt miinukset kokonaan ja jäljelle oli jäänyt vain hajataitto. Toisestakin silmästä, jolla näen huonommin, oli hävinnyt osa miinuksesta. Ikänäköä ei onneksi vielä ollut.

Kun ystäväni samana päivänä soitti, naureskelin hänelle, että tässähän on aivan selvä ajallinen yhteys koronarokotteeseen! Näköni parani. Huvituimme ajatuksesta, sillä julkisuudessa näkee välillä todella outoja päätelmiä siitä, mitä kaikkea koronarokotus voi aiheuttaa. Kannattaa laittaa jäitä hattuun, sillä korrelaatio ei ole sama kuin syy-seuraussuhde.

koivukuja otaniemessa
Valokuva: Jenni Somervalli

Koska selvisin pyöräilyn aiheuttamasta rasituksesta, uskalsin lähteä illalla kymmenen kilometrin lenkille. Päätäni särki edelleen, mutta niin vähän, että ei tarvinnut turvautua särkylääkkeeseen. Pyysin miestäni kaveriksi lenkille, jotta minulla olisi turvallisempi olo. Juoksuohjelmassa oli vauhtikestävyysvauhtinen lenkki, mutta päätin juosta sellaista vauhtia kuin mukavalle tuntui.

Juostessa pistoskohta tuntui joka askeleella. Tärinä ei tehnyt sille hyvää. Kymmenen kilometrin keskivauhdiksi tuli 5:49 min/km ja syke oli keskimäärin 150. Syke oli korkeampi kuin tavallisella lenkillä, mutta toisaalta en yleensä juokse peruslenkkejä näin vauhdikkaasti. Kuulostelin myös edelleen tarkkaan olotilaani, mikä saattoi nostaa sykettä entisestään.

Ensimmäinen juoksulenkki koronarokotteen jälkeen sujui kaikkinensa hyvin. Olo oli voimakas ja jaksoin painaa eteenpäin. Jälkeenpäin en myöskään tuntenut mitään tavallisesta poikkeavaa. Perjantain kunniaksi olisin voinut korkata lenkin jälkeen oluen, mutta päätin, että en kiusaa sisäelimiäni enempää. Keitin teetä ja söin suklaakuorrutteisen jäätelöpuikon.

valokuvaaja jenni somervalli
Valokuva: Jenni Somervalli

Lauantaina päänsärky oli hävinnyt ja olo oli jo aivan normaali. Myös pistoskohdan kipu oli laantunut niin paljon, että pystyin nukkumaan vasemmalla kyljelläni. Lähdimme perheen kanssa retkelle, jossa vierähtikin koko lauantaipäivä. Teimme järven rannalla Trangialla ruokaa, pelasimme korttia ja lopuksi pulahdimme vielä veteen. Heitin talviturkkini.

Sunnuntaina lähdin luottavaisin mielin juoksemaan 18 kilometrin mittaista pitkää lenkkiä. Koronarokotuksesta oli siinä vaiheessa kulunut kolme päivää. Sovimme perheeni kanssa, että lähden edeltä käsin juoksemaan kohti Vihtiä, jossa tykkäämme käydä uimassa. He poimisivat minut matkalta mukaansa, kun toivottavasti olisin ehtinyt juosta juoksuohjelmani mukaisen pitkän lenkin.

Juokseminen sujui kuin minä muuna tahansa päivänä olisi kulkenut. Itse asiassa minulle sattui erittäin hyvä juoksupäivä. Useimmilla kilometreillä vauhti oli alle 6 min/km. Koko lenkin keskivauhdiksi tuli 6:01 min/km, koska matkalla jouduin pysähtymään useisiin liikennevaloihin. Minulla ei ole tapana pysäyttää kelloa liikennevaloissa, koska unohtaisin sen kuitenkin laittaa uudelleen päälle.

En muista, koska viimeksi juokseminen olisi ollut niin vaivatonta. Ehkä syynä oli tavallisuudesta poikkeava reitti tai se, että pääsin lenkin jälkeen uimaan. Olin juossut melkein 18 kilometriä, kun mieheni soitti ja kysyi, missä päin olen menossa. Näin edessäni bussipysäkin, johon jäin odottamaan muuta perhettä. Kello pysähtyi aikaan 18,44 kilometriä. Pian automme kaartoi bussipysäkille, ja hyppäsin kyytiin.

valokuvaaja jenni somervalli
Valokuva: Jenni Somervalli

Järvivedessä pesin hiet pois. Olkapäätä sivellessäni tunsin vielä pistoskohdan, mutta muuten olin jo unohtanut koko asian. Tavallista tarkemmin olin kyllä kuulostellut oloani rokotuksen jälkeen. Koronarokotukseen latautuu ainakin omalla kohdallani paljon. Pääsen vapaammin tapaamaan sukulaisiani ja muutenkin toivon liekki paluusta normaaliin palaa koko ajan kirkkaampana. Selvisin erittäin pienin oirein ensimmäisestä annoksesta, enkä joutunut jättämään väliin yhtäkään treenikertaa. Toisen annoksen otan luottavaisin mielin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: