Treenilenkki Naisten Kympillä

Osallistuminen tapahtumaan saatu.

Sylissäni oli suklaarasian sijaan maalihuollosta saatu kassi täynnä marja- ja hedelmämehuja sekä sipsejä ja hammastahnaa, mutta muuten kohtaus oli kuin kuuluisasta Forrest Gump -elokuvasta. Istuin puistonpenkillä pää täynnä ajatuksia ja odotin, että mieheni tulee hakemaan minut kotiin. Viereeni istahti nuori nainen, jolla oli päällään samanlainen pinkki tapahtumapaita kuin minullakin. Kysyin, miten meni. Siitä puhe eteni mutkien kautta sähköpotkulautoihin ja ampiaisten kuuloaistiin, kunnes uusi tuttavuuteni astui bussiin numero kahdeksan.

Juttukavereista ja kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa on ollut pulaa. Niin myös juoksutapahtumista, mutta onneksi tämän vuoden Naisten Kymppi ei jäänyt pelkäksi virtuaalitapahtumaksi. Nyt jo 37. kertaa järjestetty Naisten Kymppi on yleensä sijoittunut loppukevääseen tai alkukesään, mutta tänä vuonna tapahtuma oli koronapandemian vuoksi siirretty elokuun lopulle. Tapahtumassa ei ole ajanottoa eikä reittiä ole virallisesti mitattu. Kyse on iloisesta yhdessäolosta ja itsensä ylittämisestä. Mukana on yleensä runsaasti myös kävelijöitä. Olin mukana Naisten Kympillä nyt toista kertaa.

Naisten Kympin tapahtumapaikkana toimi tänä vuonna upea Olympiastadionin ympäristö. Hain osallistujapakettini jo etukäteen perjantaina. Vuosi sitten remontin jälkeen uudelleen avattu Olympiastadion näytti uljaalta. Liput liehuivat stadionin reunojen ylälaidalla ja torni kohosi korkeuksiin. Muistelin, miltä kaupunki näytti yläilmoista, kun pääsin viime vuonna nousemaan tornin huipulle.

Koska tapahtumassa ei ole ajanottoa, osallistujapakettiin ei kuulunut numerolappua tai ajanottosirua. Sen sijaan sain mukaani pinkin paidan, osallistujarannekkeen ja lehden, jossa kerrottiin tapahtumasta kaikki oleellinen. Olen ollut Helsinki City Running Dayn tapahtumalähettiläänä kaksi vuotta, jona aikana olen tutustunut moniin SUL:n juoksutapahtumien taustalla hääriviin henkilöihin. En ollut nähnyt heitä aikoihin ja vaihdoin heidän kanssaan muutaman sanan ennen lähtöäni.

Naisten Kympin lähtö oli lauantaina yhdeltä. Ehdin syödä vain aamupalan ja pakata reppuun mukaan banaanin ja energiapatukan. Tapahtuma-alueella alkoi jännittää, vaikka aikomuksenani oli juosta helppo juoksu: kymmenen kilometriä noin tuntiin. Se tarkoittaisi juoksua peruskestävyysalueella, sillä nopeimmillaan olen juossut kymmenen kilometriä 48 minuutissa. Banaani jäi syömättä, mutta pakotin itseni mutustelemaan puolet energiapatukasta. Yhdestä kojusta hain ilmaisen kahvin.

Lähdin tapahtumaan yksin mutta varmana siitä, että näen tuttuja. Niin siinä kävikin, ja moikkasin bloggaajakaveriani Pikkuliteniä sekä useita Instagramista tuttuja kasvoja. Juoksukaverikseni sain myöskin Helsinki City Running Day -lähettiläänä toimivan Lotta Hanskin . Lotalla oli samat suunnitelmat kuin minullakin lenkin vauhdin suhteen, joten päätimme juosta koko reitin yhdessä.

Ensimmäisenä matkaan lähti ns. kuuma ryhmä. Olin ilmoittautunut seuraavaan ryhmään, jonka aikatavoite oli noin tunti. Koronarajoitusten vuoksi jokainen ryhmä oli jaettu vielä pienempiin joukkoihin, eikä ruuhkautumista päässyt tapahtumaan. Minä ja hyvin moni muu piti lähdössä kasvomaskia. Lähtöportin alla napsautin Garminin päälle ja seurasin muita pinkkipaitaisia juoksijoita. Muutaman sadan metrin päästä otin maskin pois ja heitin sen roskikseen.

Naisten Kympin reitille mahtuu kantakaupungin vilinää ja Keskuspuiston rauhaa. Ehkä kaunein osuus on heti alussa, kun reitti seurailee Töölönlahden rantaa, ohittaa Kansalaistorin ja jatkuu kohti Baanaa. Kuten aina juoksutapahtumien alkukilometreillä, oli pidettävä silmällä kilometriaikoja, etten lähtisi juoksemaan liian kovaa. Juoksusta ei ollut tarkoitus tulla vauhtikestävyystreeniä, vaikka kilometriajat olivat yksi toisen perään nopeampia, kuin olin suunnitellut.

Yleensä juoksutapahtumissa ei pysty paljon puhumaan. Olen joskus joutunut sanomaan jollekin suoraan, että keskityn juoksuun, enkä sen vuoksi keskustele. Nyt en paljon muuta tehnytkään kuin puhuin. Lotan kanssa juttua riitti juoksusta ja kaikesta sen ympärillä. Epäuskoisena seurasin kilometrikylttejä. Viiden kilometrin kyltin kohdalla piti tarkistaa omasta kellosta, että joko tosiaan puolet on juostu.

Juoksuvauhtini oli koko ajan alle 6 min/km. Syke pysyi ylämäissäkin alle 150:ssä, joten en alkanut hidastella. Oli mukava juosta, kun ei tarvinnut mennä edes lähelle epämukavuusaluetta. Nautimme reitin varrella olleista esiintymisnumeroista ja kaupunkilaisten kannustuksesta. Juoksijoita oli reitillä sen verran, että tunsi olevansa juoksutapahtumassa, mutta turvavälit pitivät. Lähes kaikki olivat pukeutuneet pinkkiin paitaan. Heleä paitameri näytti kauniilta aurinkoisessa kaupungissa.

Juoksen harvoin kymmenen kilometrin tapahtumissa, ja viime aikoina tietenkin juokseminen missään tapahtumissa on jäänyt vähiin. Yhtäkkiä olimmekin Keskuspuistossa, josta matkaa maaliin oli enää kaksi kilometriä. Nousimme Auroransillalle ja sen jälkeen vielä jyrkän mäen päälle. Se ei ollut ihan helpoin lopetus kymmenelle kilometrille, mutta minulla oli vielä hyvin voimia jäljellä. Tunti alittuisi kirkkaasti.

Maaliportti tuli vastaan ennen kuin Garmin näytti kymmentä kilometriä. Juoksin Lotan kanssa vielä maalihuollon ohi niin kauas, että tasaluku tuli täyteen. Pysäytin kellon, joka näytti 57:42 minuuttia. Palasimme uudestaan maalialueelle, otimme muutamat kuvat ja keräsimme ison kassillisen herkkuja ja muita tuotteita maalihuollosta. Ensimmäisenä avasimme jäätelöpuikot ennen kuin ne ehtivät sulaa. Matkalla oli tullut myös jano.

Aurinko oli alkanut paistaa juoksumme aikana ja lämmitti jo mukavasti tapahtuma-aluetta. Jäin vielä kiertelemään yksin alueelle ennen kuin menin istumaan jo alussa mainitsemalleni puistonpenkille. Pitkä tauko juoksutapahtumista oli saanut minut käymään hyvällä tavalla kierroksilla. Kun sateisen viikon jälkeen vielä aurinko paistoi, tuntui, kuin olisin tupsahtanut keskelle toista todellisuutta.

Elämäni toinen Naisten Kymppi oli juostu. Joskus aiemmin olisin vieroksunut ilman ajanottoa juostavia tapahtumia, mutta olen oivaltanut, että tapahtumissa voi juosta myös ilman sen kummempia tavoitteita. Matkan voi juosta treeninä. Samalla voi harjoitella ja palautella mieleen, mitä kaikkea tapahtumissa pitää ottaa huomioon: mennä ajoissa vessajonoon, hakeutua oikeaan lähtöryhmään ja juosta ennakkosuunnitelman mukaan. Juoksutapahtumat ovat ehdoton juoksuharrastuksen suola.